Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

HIHS

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Sun, October 22, 2017 09:59:32
Sen lisäksi, että käytän kaiken lehmiltä liikenevän ajan hevosiin kotioloissa, käyn tietenkin tarkistamassa tärkeimmät heppatapahtumat Suomessa vuoden mittaan. Tilannettani hankaloittaa, että olen yhtä lailla kiinnostunut niin raviurheilusta kuin ratsastuksesta ja ihan kaikkialle en minäkään repeä. Helsinki International Horse Showta ei kuitenkaan parane jättää väliin, joten sinne siis.


Hevosethan eivät millään muotoa ole pääosassa näissä hepparetkissä, reissut rakentuvat hyvän ruuan, juoman, seuran ja shoppailun ympärille. Tämän vuoden HIHS ei ollut poikkeus. Junalla matkustus on todettu toimivaksi ratkaisuksi retkien kokonaisvaltaisen onnistumisen kannalta, ravintolavaunusta päivä polkaistaan menestyksellä käyntiin. Tällä kertaa jouduttiin kyllä luistattamaan kytkintä kipurajoille asti: juna oli täynnä kuin nuijalla lyöty ja jono kalj... ei kun kahville oli lähes vaunun mittainen. Sinnikäs jonotus palkittiin ja pääsimme siemailemaan aamupalaa seisomapaikalla aika monen muun kanssa.

Selvisimme perille, vaikka taksikuskin kanssa olikin hieman näkemyseroja kohteesta. Hartwall-areena on vaihtunut jäähalliin jo vuosia sitten, onneksi pidin pintani. Me vannoutuneet kouluratsastusfanit emme kuitenkaan koskaan ehtineet katsomoon asti näkemään maailmanluokan kouluratsastusta (koska nälkä), mutta onneksi luvassa oli vielä kovan tason estehyppelyä.

Normaalisti näiltä reissuilta palataan valtavan roinamäärän kanssa kotitallille, tietenkin messutarjoukset täytyy hyödyntää. Tällä kertaa expo-alue ei saanut meitä villiintymään ja saatoinkin ilmoittaa kotiin, että pakettiautolla nouto juna-asemalta ei ole tarpeen.

Helsingin jäähallissa on erinomaisen hyvin huomioitu janoisen ja nälkäisen matkailijan tarpeet. Kaikenlaista pikaruokaa on tarjolla joka nurkan takana, mutta mepä olemmekin nirsoja aikuisia naisia, jotka arvostavat mahdollisuutta istumiseen ruokailun yhteydessä ja haarukka sekä veitsi ovat miltei välttämättömyys. Siihen loppui hyvä huomiointi ja tarjonnan paljous. Päätimme joustaa sisäisestä nälkäkellosta ja siirtää ruokailua ajankohtaan, jolloin mahdollisuus sivistyneeseen ruokailuun aukeni. Kun vihdoin pääsimme ravintolaan pöydän ääreen istumaan (pöytäliinat ja kaikki), oli ilo todeta, että kyllä kannatti. Ruoka oli hyvää, ellei peräti erinomaista.

Tapahtuma painii omassa sarjassaan Suomessa järjestettävistä hevostapahtumista. Esteratsastuksen World Cup-osakilpailu saa maailmanluokan ratsastajia paikalle ja koko Suomen ratsastuksesta kiinnostunut yleisö kokoontuu saman katon alle. Lippujen hinnat ja ohjelmasisältö herättävät aina keskustelua, mutta yhtä kaikki, tunnelma oli lämmin ja hevoset hienoja.

Mainitsemisen arvoinen on myös tieto, että vetoketju-järjestelmä vessassa toimi. Kaksi ovea yhteen vessaan ei ole suomalaisten juttu, mutta hevosihmiset ovat ilmeisesti sivistyneempiä kuin osasin odottaakaan. Laskettelurinteessä olen hissijonojen painajainen opastaessani ihmisiä menemään vuoronperää kahdesta suunnasta hissiin. Jonotuskäyttäytyminen on minulle hyvin sydäntä lähellä oleva asia.

Päivä oli kaikin puolin oikein onnistunut ja oikeasti ehdimme myös näkemään ratsastusta, 160cm estekorkeus on jo ihan uskottava, jopa sieltä hattuhyllyltä katsottuna, jossa paikkamme sijaitsivat. Ensi vuonna yritän elää vähemmän hetkessä ja ostaa liput sen verran aikaisemmin, että pääsemme kenkätelineeseen hattuhyllyn sijaan.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post35

Villivarsan nujerrusta

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Wed, October 18, 2017 20:22:39
Villivarsan nujerrus on edistynyt. Päivittäin toistuvat kuuliaisuusharjoitukset ovat alkaneet tuottaa tulosta ja selviän ehkä ehjin nahoin tämän(kin) varsan kasvatuksesta.


Käytös ei kyllä millään muotoa ole nöyrää tai kuuliaista vaan koko ajan aistittavissa on pientä haastetta. Hevosen silmistä pystyy lukemaan yhtä sun toista ja tämän mussukan silmissä on ihan tietynlainen palo. Korvien asento ja ruumiinkieli kertovat jatkuvasta valmiustilasta, taluttajan on syytä pysyä hereillä koko ajan.

Pysähdykset, peruutukset, liikkellelähdöt ja taluttajasta poispäin pyöritykset ottavat pannuun ja rankasti, mutta alkavat sujua koko ajan paremmin. Pystyyn hyppiminen on ainakin toistaiseksi jäänyt pois, ilmeisesti maahan kaato ja päälle istuminen oli sen verran iso kolaus egolle, että kavioiden maassa pitäminen on vähemmän nöyryyttävää.

Hammaskaluston kuriin saaminen on vielä hyvin vaiheessa. Taluttaessa suu pysyy kiinni, mutta karsinaan meno ja riimun laitto on uhkapeliä. Silloin kun eläintä rangaistaan, kaiken on tapahduttava sekunnilleen oikeaan aikaan. Pari kertaa olen päässyt antamaan korville niin, että silmissä säkenöi (varsan silmissä, ei minun. Minun silmissä säkenöi huomattavasti useammin kun varsuli onnistuu jysäyttämään purukaluston ahteriini). Jälkikäteen on turha mennä mustelmia esittelemään ja torumaan.

Tämän aamun treenit olivat ihan parhaimmasta päästä, poika käveli kiltisti vierellä ja teki melkein kaiken juuri niin kuin pyysinkin. Vakavasti otettavaa hammashyökkäystäkään ei tullut, vain uhmakasta irvistelyä ja mulkoilua.

Vanhoina hyvinä aikoina kunnon hevosmiehet olisivat varmasti jo piesseet luulot pois pojalta, varmaan silläkin systeemillä saatiin huonoja tapoja kitkettyä, mutta minäpä haluan varjella lapsen luottamusta ihmiseen. Vakaasti uskon, että tulevaisuudessa tämänkin lohikäärmeen kanssa pärjää kunhan pelisäännöt ovat selvät. Duunia on vain moninkertaisesti ihan perusvarsoihin verrattuna.

Ensi kesänä onkin huilitauko, tamma ei tiinehtynyt ja näin jälkikäteen ajateltuna olen tilanteeseen aika tyytyväinen. Emätamma on oikea äititeresa ja minulle on täysi arvoitus miten se onnistuu pyöräyttelemään äärimmäisen luonteikkaita varsoja. Tai noh, kolmesta yksi oli kyllä ihan normaali. Ensi kesän aion joka tapauksessa levätä varsarallista.




  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post33

Pikku paholainen

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Wed, October 04, 2017 20:18:48

Käsieni läpi on kulkenut aika monta hevosta ja varsojakin on syntynyt ja koulutettu jokunen. En tosiaan ole mikään ammattilainen, mutta tiedän kuitenkin jotain hevosista ja tykkään niiden kanssa touhuta.

Kolme vuotta sitten luulin, että minulla on hankala varsa käsiteltävänä: hampaan- ja kavionjälkiä löytyi rytmirouvasta enemmän kuin laki sallii. Kakara oli arka ja hyvin liukasliikkeinen ja tietenkin hyökkäys on paras puolustus. Onnistuin kuitenkin saattelemaan maailmalle varsan, joka osasi jonkunlaiset käytöstavat. Käsittelyyn käytetty tuntimäärä hipoi pilviä. Olin tyytyväinen itseeni ja varsaan ja kuvittelin, että tästä on suunta vain ylöspäin, hankalampaa otusta ei voi enää osua kohdalle. Olin väärässä.

Tänä kesänä syntyi terve orivarsa, kaunis kuin karamelli ja ah, niin seurallinen eikä ollenkaan arka. Alku vaikutti lupaavalta, riimut sai heti päähän ilman painiotteita ja varsaan sai koskea ilman, että se yritti rynnistää vastapäisestä seinästä läpi. Helppoa kuin heinänteko, muistan ajatelleeni.

Muutaman viikon iässä oripoika keksi pystyyn hyppimisen. Kynttilänä suoraan ylös ja mielellään monta kertaa peräkkäin. Tämä on helppo kitkeä pois, ajattelin. Seuraavaksi poika keksi hampaat, kiva purra kaikkea mistä kiinni saa: riimuja, riimunnarua, emää sekä emäntää, aitatolppia, aitanauhaa (siinä oli sähkö, ähäkutti), ruokakuppia, seinää, siis todellakin ihan kaikkea. Peruskauraa, helppo homma, ajattelin ja aloitimme oikeiden käytöstapojen harjoittelun.

Niin paljastui susi lampaan vaatteissa. Olen vakuuttunut, että minulla on tallissa maailman itsepäisin ja pahansisuisin varsa. Hevosten käsittelyssä kaiken ydin on, että ihminen on pomo, aina. Sen kun saa perille korvien väliin, kaikki on helpompaa. Mutta kun hyppysissä onkin muuli, joka ei ole pätkän vertaa kiinnostunut ihmisen haluamisista, niin homma muuttuu hankalaksi. Tämä kaveri näyttää keskisormea kaikille tapakoulutus yrityksilleni. On muuten ensimmäinen varsa, joka on kaadettu nurin ja istuttu päällä niin kauan että rauhoittuu, monta kertaa.

Rytmirouvan hevosmiestaidot ovat nyt kunnon tulikokeessa. Johdonmukaisuus, toistot ja kehuminen ovat ne, millä tähän asti on varsojen kanssa pärjätty. Järeämmät aseet odottavat nurkan takana ja pieni kiireen tuntukin leijuu jo ilmassa: kakara on kohta niin iso, että olisi suotavaa, että salikäynnit ovat kantaneet hedelmää. Kaviot ovat pikkuhiljaa alkaneet pysyä alempana kuin minun pää, mutta vain pakotettuna ja vitutus on käsin kosketeltavaa. Kaikki mahdolliset sijaistoiminnot, millä voisi kuitata keulimisen, ovat olleet kokeilussa.

Nyt on jo siirrytty suoraan alakoulusta yliopistoon, treenit toistuvat pari kertaa päivässä. Muuli on pakko saada aisoihin, ennen kuin ollaan oikeasti pulassa ja homma muuttuu vaaralliseksi. Voisin kuvitella, että luonne auttaa ravimaailmassa pitkälle. Rytmirouvan maailmassa ei niinkään, tarpeeksi kun koittelee hermojani niin pallit löytyy tallin lattialta.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post23

Kilvanajoa

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Thu, September 14, 2017 15:38:59

Yksi eläkerahaston kartuttajista juoksi eilen kilpaa. Ihan oikeissa raveissa. Useinhan ne ravurit menee ihan törkeän kovaa siellä kotilepikoissa, sekuntikellokaan ei pysy vauhdissa mukana kun uusi Charme Asserdal painaa pitkin pellon reunaa. Nyt kuitenkin puhutaan ihan oikeasta kilvanajosta, todistajia paikalla ja virallinen ajanotto ja kaikki!

Viime aikojen räpellyksen perusteella yritin unohtaa koko startin. Päätin, että ehkä seuraavana päivänä varovasti toisella silmällä kurkistan tulokset netistä. Koko päivän päättäväisesti suljin illan koitoksen pois mielestä ja pidin ajatukset tiukasti muissa asioissa. Onnistuin aika hyvin. Pari kertaa lipsahti ja vaikutukset olivat dramaattiset ja välittömät: käsien tärinä, sydämen yltiöpäinen hakkaaminen ja tuskainen hiki. Myös lyhyt matka vessaan on hyvä, pitkä matka huono. Tämä tyttö reagoi jännitykseen vatsalla (en ole varma halusitteko tietää tätä).

Ilta kuitenkin nujersi päättäväisyyteni ja löysin itseni tietokoneen äärestä seuraamassa live-lähetystä suoraan pääkallonpaikalta. Sen verran tahtoa oli kuitenkin vielä jäljellä, että toto-pelit hylkäsin, rajansa kaikella.

Ja voi hyvänen aika sitä onnen määrää, hevonen oli kuudes! Tämähän onkin se kaikkein riemastuttavin osuus koko asiassa. Miten ihminen voi tulla niin onnelliseksi siitä, että hevonen on kuudes kahdentoista hevosen joukossa? Palkintorahaakin vielä, nyt se rahavirran suunta muuttuu, sehän on selvä.

Siippa oli optimistisempi kuin minä ja oli laittanut pullon kuohuvaa pakastimeen, varmuuden vuoksi. Tietenkin poksautimme juoman, pitihän nyt kuudetta sijaa juhlia. Tosin olisimme varmasti poksauttaneet, vaikka hevonen olisi ollut viimeinen. Juomahan olisi muuten jäätynyt pilalle, hyvänen aika.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post9

Hummani Hei

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Tue, September 12, 2017 21:34:42

Minulla on hevosia, itse asiassa minulla on 7-vuotiaasta asti ollut aina hevosia. Useimmiten niitä on ollut liikaa, kuten tälläkin hetkellä, mutta aina vähintään yksi.

Silloin 7-vuotiaana homma olisi saattanut olla vielä pelastettavissa, mutta (tätä ette kyllä usko) voitin arpajaisissa hevosen. Kyllä, luit oikein. Nykyään arpajaisvoittoina ei saa olla eläimiä, mutta toista oli kultaisella 80-luvulla. Jos jäit henkiin kaiken sen turvavyöttömyyden, kypärättömyyden ja pelastusliivittömyyden jälkeen, niin annetaanpa sitten lapselle hevonen, varmuuden vuoksi vielä puolivuotias varsa, niin eiköhän se siitä.

Siitä se kuitenkin lähti, eikä valoa näy tunnelin päässä. Olen päätellyt, että hevoset eivät lisäänny ihan perinteisin menetelmin vaan ihan itsestään ja omia aikojaan, syytön minä siihen olen. Varmuuden vuoksi aikanaan tein todella pienen tallin, ettei hevosmäärä pääsisi liian suureksi. Ei auttanut, ei. Nyt niitä penteleitä on jo ympäri maailmaa.

Tänään kävin juuri yhden hakemassa maailmalta vähän lähemmäs kotitallia. En sentään kotitalliin asti, koska ei mahdu. Hevoslapsi on saanut olla kasvamassa ikätovereiden kanssa laitumella kesän ajan. Nyt vaihtui merenrantamaisemat koulunkäyntiin ja huoleton kesälorvailu työntekoon. Joten ihan kohta, kunhan varsa on opetettu kärryjen vetoon, alkaa kaikkein paras osuus: Derby, Kriterium, Elitloppet ja mitä niitä oli? Eli huoletonta elämää, rahaa tulee ovista ja ikkunoista, onpahan eläkepäivät turvattu.

Eläkepäivien odottelu ei onneksi käy tylsäksi. Hauskaa, että navetta on hyvin pitkälti automatisoitu ja raskain työ taitaa olla napakka potku lypsyrobotin kylkeen kun se kettuilee. Talli onkin toista maata, paitsi jos kottikärryt lasketaan automaatioksi? Tämä syksy onkin kaikkein mukavinta aikaa märkine loimineen ja kuravelli tarhoineen. Paitsi että nykyäänhän tilanne on sama läpi vuoden, kesällä on onneksi viikon verran niin lämmin, että ei tarvi puljata loimien kanssa.

Arvaan kyllä, että sinäkin siellä juuri innostuit ajatuksesta hankkia oma hevonen. Minuun voi olla yhteydessä, ehkä raaskin luopua yhdestä (kuudesta), silläkin uhalla, että eläkerahasto vajenee.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post8
« Previous