Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Viisaus ei asu minussa

UrheiluPosted by Rytmirouva Sat, April 07, 2018 17:58:21
Spinning-bodypump yhdistelmä muutti elämäni niin hankalaksi parin päivän ajaksi, että päätin (taas kerran) muuttaa kuntoilutapani lähemmäs yleisesti hyväksyttyjä suosituksia. Hyvästi vauhti ja reuhtominen, tervetuloa suunnitelmallisuus ja kohtuus.


Sen lisäksi, että istumaan käyminen puhumattakaan ylös noususta, olivat äärimmäisen tarkkuutta vaativaa puuhaa ja vaativat onnistuakseen buranaa, jouduin tosissaan vaivaamaan päätäni muutaman muunkin arkiaskareen kanssa. Ystävältä sain onneksi kullanarvoisen vinkin ja sain kuin sainkin kaipaamani aamukahvit kiduksiin pillin avulla, käsillä ei muki noussut napaa korkeammalle. Pari vapaapäivää navetalta osuivat oikeaan saumaan ja kivulias laahustelu yöpuku päällä oli riittävä liikuntamuoto särkeville lihaksille.

Muistini ei kuitenkaan ole ottanut opikseen ja on yhtä huono kuin aina ennenkin. Kolotusten vähetessä ja pillipäivän jäätyä taakse, otin taas suunnan kohti kuntokeskusta. Jos nyt ajan täältä metsästä kymmeniä kilometrejä jumppaamaan, niin eihän ole mitään järkeä joogata tai venytellä, eihän? "Rahoille vastinetta ja liha liikkumaan-piru" kuiskaili taas olkapäällä menestyksekkäästi ja johan se vanha viisauskin kertoo, että sillä ne vaivat lähtevät millä ovat tulleetkin. Kaiken kitinän jälkeen melkein nolottaa kirjoittaa tähän, että päätin ahertaa saman setin kuin muutamaa päivää aiemmin, eli pumpin kautta pyörän selkään.

Nyt kuitenkin olin fiksumpi ja päätin unohtaa naapurin voittamisen, kerrasta viisastuneena osasin laittaa painot itselle sopiviksi. Ohjaajakin oli vaihtunut ja tällä kertaa kaiuttimesta kiiri myös yleisiä ohjeita käytettävien painojen suhteen ja adrenaliinihuurut olivat astetta maltillisemmat. "Jaksaa jaksaa, painaa painaa" huudot ja kiljahdukset ovat toki välillä tarpeen, mutta rajansa kaikella. Tunti sujui mainiosti ja jottei nyt totuus ihan pääsisi unohtumaan, laitoin toki sen verran reilusti painoja, että pillipäivä olisi hyvin todennäköinen.

Spinning meni jo rutiinilla perään ja hetkellinen huoleni aineenvaihdunnan toimivuudesta siirtyi syrjään: hiki virtasi taas kuten ennenkin ollen tällä kertaa jopa entistä vuolaampaa. Tällä kertaa plussaa oli se, että löysin salin kymmenien pyörien joukosta vihdoin pyörän, jossa on mukava ja pehmeä satula. Saman pyörän saaminen jatkossa ei liene ongelma, koska se sijaitsee eturivissä ohjaajan nenän edessä.

Toipuminen liikuntatuokiosta kävi vauhdilla, eikä pillille ollut käyttöä tällä kertaa. Välipäivien palauttelu hoituu kävelemällä navetoiden, tallin ja kodin väliä. Tosin juuri nyt näyttää siltä, että kävely muuttunee uimiseksi, lumien vikkelä sulaminen on saanut aikaan pientä tulvimista pihapiirissä.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post121

Pump pump

UrheiluPosted by Rytmirouva Mon, April 02, 2018 19:39:02
Kahden viikon tauko kaikenlaisessa kuntoilussa sai päätöksen jo alkuviikosta kavuttuani juoksumatolle lyhyen lomasta toipumisen jälkeen. Sairaalajakso ja lomailu veivät elopainoa alaspäin useita kiloja ja olo oli melko hutera ensimmäisten juoksuaskelten kohdalla. Sitkeä jolkottelu kantoi kuitenkin hedelmää ja homma lähti rullaamaan alun kompastelujen jälkeen.


Eilen päätin palata normaalirytmiin ja vastata spinning-pyörän kutsuun. Ilmeisesti en kuitenkaan vielä ollut samalla taajuudella pyörän kanssa, koska kävi ilmi, että mitään spinning-tuntia ei ollut kuvittelemaani aikaan. Pyhäpäivän aikataulumuutokset olivat liikaa vielä lomahuumassa hörhöilevälle Rytmirouvalle ja jotenkin kummallisesti kävi niin, että päädyin bodypump-tunnille. Se oli virhe.

En muistanut tuon taivaallista mitään bodypumpista, edellinen kerta sitä lajia on useamman vuoden takaa ja jouduinkin pyytämään apua ystävälliseltä vieruskaverilta. Sain hyvät alkulämmöt jo kannettuani kaikki tarvittavat rojut omalle paikalleni ja tuskanhiki virtasi miettiessäni, mitä painoja käytetään milloinkin. Tanko, monia eri kokoisia painoja siihen, kiinnittimet, käsipainoja useampaa eri kokoa, jumppamatto, pyyhe, juomapullo, pukukaapin avain, steppilauta... olin järjettömän tavaramäärän saartamana jumppasalissa ilman pienintäkään käsitystä miten toimia. Ihanan pirtsakka ohjaaja kannusti minua visertämällä mikrofoniin, että "jes, tosi kiva kun on uusia naamoja, hyvin se menee!". Minulle olisi kelvannut mainiosti ihan käytännön neuvot.

Onnistuin saamaan painoja tankoon kiinni ja ne jopa pysyivät siinä. Kilomääristä minulla ei tietenkään ollut mitään käryä ja sovelsin periaatetta "vähän enemmän kuin naapurilla", eihän tänne häviämään ole tultu. Liikkeet olivat onneksi kaikki tuttuja ja matkimalla selvisin tunnista ilman suurempaa häpeän tunnetta. Homma myös sujui yllättävänkin helposti, varsinkin jaloista löytyi potkua ja yläkroppa meni sisulla, tosin ekalla kerralla naapurin voittamisen olisi ehkä voinut unohtaa...

Tunnin jälkeen olin niin hyvässä vedossa, että päätin jatkaa suoraan missaamalleni spinning-tunnille, sehän sujui kuin vettä vain ja tyytyväisyydestä hyrisevä Rytmirouva sukelsi kotona saunan lämpöön. Olo oli kerrassaan loistava ja fyysisesti rasitettu ruumis tuntui hyvältä pitkän tauon jälkeen.

Onnekseni ymmärsin nauttia hyvästä olosta aikanaan, koska aamulla sängystä ylös nouseminen vaati buranaa ja apuvoimia. En yhtään ymmärrä, mistä kroppaani on ilmestynyt paikkoja, joiden olemassaolosta en ole ennen edes tiennyt. Kädet ovat käytännössä käyttökelvottomat ja kun viimein keksin miten saan itseni tuolille istumaan, onkin vielä astetta isompi ongelma nousta siitä tuolista ylös. Kävely muistuttaa samanlaista vaappumista kuin asfaltilla juostun lenkin jälkeen, tosin nyt ongelma on laajempi kuin pelkät lonkat.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pari pikku asanaa saattaisivat tehdä Rytmirouvalle ihan hyvää ja taidankin ottaa pienen meditaatiohetken, kunhan ensin saan ähellettyä itseni lootusasentoon.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post120

Oon voimissain!

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, February 13, 2018 23:46:49
Spinninghuuma jatkuu yhä. Ajan renkaat sauhuten kaupunkiin polkeakseni itseni näännyksiin ja umpihikiseksi, aikataulutus on haastavaa ja vaatii jatkuvasti pientä säätöä.


Tänään aikataulun laatiminen oli erityisen haastavaa, navetalla lomat pyörii, hevoset karkailee pilkkoen aitatolppia mennessään ja en ole ainoa perheessä, jolla on harrastuksia. Tänään kuitenkaan spinning-tunnin väliinjättäminen ei ollut vaihtoehto, luvassa oli 75 minuuttia kestävä retrospinning! Tiedossa oli siis spesiaalimusiikkia juuri siltä kulta-ajalta, jolloin parhaat biisit tehtiin, hiiteen lehmät ja hevoset, nyt oli päästävä polkemaan.

Itse polkemisesta on vaikea enää kirjoittaa mitään uutta, tai ainakaan keksiä mitään hassuja kommelluksia. En ole enää möhlinyt pyörän säätöjen tai lukkokenkien kanssa, hanurini on hyväksynyt satulan epämukavuuden ja järjettömään hikoiluun olen varautunut taitavasti etukäteen. Ehkä uutta on se, että en enää koe pientä kuolemaa joka kerta tunnin aikana. Iloisesti jaksan polkea ohjeiden mukaan ja väännän vastusta vastatuuleen, ylämäkeen tai siihen viimeiseen ultimaattiseen nousuun. Yläote, alaote, pumpsit ja pompsit, osaan jäätyä, hölkätä, painaa ja nostaa. Homma on hanskassa!

Tänään bonuksena polkeminen tapahtui musan tahtiin, jota olisin halutessani voinut laulaa koko reilun tunnin ajan. Eput, Hassisen kone, Abba, Kikka, Leevi and the Leavings, Pandora... Lenkkeillessäni voimien vähetessä, laitan autorepeatille Hassisen Koneen "Oikeus on voittanut taas" biisin, sen tahtiin jaksan juosta vaikka tuomiopäivään asti. Yllätykseni oli suuri, kun roisi voimabiisini kuului myös retrospinning-listalle. Ohjaajan äiti oli kuulemma aikanaan kuunnellut Hassisen konetta aina siivotessaan, josta tietenkin seurauksena oli se, että aina ohjaajan kuullessa Hassisen konetta, hänelle tulee pakottava tarve tarttua imuriin. Mitä parhain aivopesun muoto, keksin helposti useita tapoja hyödyntää musiikilla ehdollistamista...

Tunti oli superhauska ja oli ilo huomata, että olisin helposti voinut jatkaa polkemista toisenkin tunnin. Mukavaa vaihtelua matolla juoksemiselle, joka totta puhuen alkaa välillä maistumaan puulta. Malttamattomasti odotan kevättä, lumien sulamista ja ulos maastoon pääsyä. Talvikelillä ulkona juoksu ei ole minun kohdalla vaihtoehto, ihan sama minkälaiset nastat, ketjut tai kitkat, vaarallista touhua Rytmirouvan vartalonhallinnalla.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post102

No Plan

UrheiluPosted by Rytmirouva Sat, January 20, 2018 11:07:35
Nyt se päivä koitti! Vihdoin uskallan julistaa, että kuntoni on kohentunut! Olen kuvitellut, että kuulun vain johonkin erityiseen ihmislajiin, joka on tuomittu puuskuttamaan, läähättämään ja hikoilemaan iäksi. No hikoilua ei nyt lasketa, koska se vaan lisääntyy koko ajan, mutta puuskutus on vähenemään päin ja voimia riittää paljon enempään kuin aiemmin.

Kuntoiluni on ollut täysin suunnittelematonta. Minulla ei ole tavoitteita, joten olen ihan vaan voimieni mukaan rymistellyt pitkin lepikoita kontioita karkuun. Puolimaratonit voi totisesti unohtaa, kymppi on maksimi matka, minkä kroppani kestää (kokeiltu on, monta kertaa). Olen jotenkin ajatellut, että koska tavoitteita ei ole, ei ole syytä edes tehdä mitään suunnitelmaa saatikka aikatauluja, ja ilman sen suurempaa taustaselvitystyötä, olen päätellyt, että jos ei suunnitelmaa, ei myöskään tuloksia. Tilanne oli mielestäni täysin johdonmukainen ja reilu, jos en laiskuuttani viitsi yhtään miettiä harjoituksia, on ihan oikeus ja kohtuus, että olen tuomittu läähättämään ja kompuroimaan.

Joten hämmästys on ollut suuri, kun viime viikkojen aikana olen huomannut jaksavani helposti kuluttaa juoksumattoa aiempaa enemmän ja pitempään. Kroppa ei kipeydy yhtä helposti ja jalka nousee kepeästi. Epäilen, että spinningillä on osuutensa asiaan ja sitä paitsi, olen innostunut räpläämään juoksumatossa olevia valmiita treeniohjelmia. Intervalli tyyppiset ohjelmat ovat olleet mukavaa vaihtelua ja voin myös kertoa, että mattoon saa aika jyrkän ylämäen. Kesällä mäkitreenit jo ajatuksena sai minut uuvuksiin.

Juuri eilen hehkutin ystävälleni, kuinka onnellinen olen siitä, että olen terve. Sen lisäksi, että iloitsen ehjästä kropasta, olen kiitollinen ihan perusterveydestä. En jatkossakaan aio laatia suunnitelmia tai ohjelmia treenaamiseen, päivä kerrallaan iloisena siitä, että ylipäänsä pystyn juoksemaan ja liikkumaan. Hiki saa virrata!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post90

Koukussa

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, January 17, 2018 15:20:16
Olen jäämässä hyvää vauhtia spinningkoukkuun. Tutkin kuntokeskuksen ohjelmaa silmä kovana ja yritän keksiä keinoja, joiden avulla pääsisin livahtamaan pyörän selkään lehmien hoidon sijaan. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat harrastukset ja aktiviteetit on suunniteltu ihmisille, joiden työajat liikkuvat normaalin rajoissa. Mikä tahansa tuolijumppa, sählykerho tai kansalaisopiston kurssi olikaan kyseessä, niin aikataulu on sama: alkuilta tai ilta. Varmaan arvaatte missä minä olen silloin.


Tilanne mutkistui entisestään kun hoksasin, että haluankin käydä erään tietyn ohjaajan tunneilla, juuri siihen kaikkein hankalimpaan kellonaikaan. Syy tähän on merkittävä ja olen valmis radikaaleihin toimenpiteisiin päästäkseni tuolle haluamalleni tunnille. Eilen otin riskin ja lähetin Insinöörin navettaan paetakseni itse kuntoilemaan. Riski kannatti, pääsin nimittäin polkemaan loistavan musiikin tahdissa ja Insinöörikin selvisi navettatöistä. Syy tähän kranttuiluun on tosiaan musiikki, olen käynyt ihan umpimähkään kenen tahansa ohjaajan tunneilla, milloin vain olen sattunut pääsemään. Pikkuhiljaa huomasin, että musavalinnat vaihtelevat ohjaajan mukaan ja ohjaajapalettiin on osunut mukaan eräs, jonka musamaku liippaa läheltä omaani ja biisit on valittu taitavasti.

Taitavalla tarkoitan rytmiä. Tiedättekö kun sanotaan, että lenkkeily rullailee mukavasti hyvää musiikkia kuunnellen? Minun tapauksessa ei toimi. Pelkkä hyvä musa ei riitä vaan tärkeintä on rytmi, musiikin täytyy osua juoksurytmiin ja askeleiden napsahdella musiikin tahdissa. Sama pätee polkemiseen, biisien täytyy mahdollistaa tietty tahti, jolloin homma on kaksinverroin hauskempaa. Ulkona juostessa muutan juoksun rytmiä musan mukaan, pompin ja hypähtelen, mutta matolla juostessa tai spinningtunnilla se ei onnistukaan niin helposti. Polkeminen on raivostuttavaa, jos et saa musiikista sopivaa rytmiä. Tämä minun suosikkiohjaaja taitaa homman ja sen lisäksi että biisit itsessään ovat hyviä, niiden tahtiin polkeminen on hauskaa ja rytmikästä.

Uutena spinning-bonuksena olen saanut tunneille seuraa. Alun epäilyjen jälkeen Rakkain Lapsi on innostunut uudesta harrastuksesta ja automatkat täältä perähikiältä kaupunkiin sujuvat mukavammin kun on juttuseuraa. Kivasti mieltä lämmittää kun tytär siinä vieressä polkee tukka hulmuten ja terve puna poskilla, itsellä koko kupoli laikukkaana, tukka liimaantuneena naamaan ja hikilammikko lattialla. No itsepähän pyysin mukaan...



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post89

Kivenä kengässä

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, January 09, 2018 15:34:24
Joulupukki muisti minua kirjojen lisäksi myös spinning-kengillä. Kenkien päätyminen pukinkonttiin oli työvoitto, koska Insinöörin periaatteisiin kuuluu yllätyksellisyys. Lahja ei ole oikea lahja, jos sen etukäteen tietää (hyvä esimerkki ne hanskat, en tosiaankaan osannut arvata). Käytin kaiken viehätysvoimani ja argumentointi-taitoni saadakseni siipan vakuuttumaan kenkien tarpeellisuudesta ja erinomaisuudesta lahjan muodossa. Hupaisinta asiassa oli tietenkin se, että olin oikeasti yllättynyt lahjasta juuri siksi, että en todellakaan osannut sitä odottaa.


Aiemmat sisäpyöräilyt olen sotkottanut vanhoissa sisäpelikengissä, jotka ovat nähneet parhaat päivänsä edellisellä vuosituhannella. Suutarin silmien muljautukset eivät olleet erityisen peiteltyjä kun kiikutin kengät paikkaukseen edellisen kerran. Erikeepperin toimimattomuus kenkien korjaamisessa tuli todistettua ja suutarin mukaan isompi työ oli saada liiman jämät pois kengästä, kuin itse kengän korjaaminen. Kenkä saatiin kuitenkin kuntoon (taas) ja kaikenlaiset aktiviteetit samoilla jalkineilla saattoivat jatkua.

Juuri ennen joulua kengät lopullisesti kuolivat ja viimeinen spinnig-tunti sujuikin iloisesti repsottavan kengänpohjan lätkiessä tahtia. Kävely oli mahdotonta ja heitin kengät pyöräilysalin roskikseen, mistä suutari on varmasti onnellinen. Lapsen vanhoilla kengillä riitti kertapyöräily, liian pienen kokonumeron lisäksi ongelmaksi muodostui pohja, joka oli ihan yhtä hyvä kuin kesän muovisissa varvastossuissa.

Nyt siis pääsin spinning-tunnille ihan siihen hommaan tarkoitetuilla jalkineilla ja lopputulos oli ihan sama kuin syksyllä hankkiessani kunnolliset juoksulenkkarit: Polkeminen oli paljon helpompaa ja hauskempaa, enkä ymmärrä ollenkaan, miksi ihmeessä olen räpiköinyt tunnit tähän asti tavallisilla kengillä. Tosin itse polkemiseen asti pääseminen ei ollut itsestäänselvyys, apujoukoista huolimatta klossien (kengän pohjassa olevat lukot) kiinni naksauttaminen polkimiin ei ottanut onnistuakseen. Tekniikka ontui ja siinä vaiheessa kun ohjaaja saapui saliin, olin jo umpihikinen ja valmis heittämään ensimmäistä viisastelijaa kengällä päähän. Ohjaajan neuvoilla kenkä kiinnittyi tuota pikaa ja ainoaksi huolenaiheeksi jäi, että miten helkkarissa pääsen ikinä irti tästä pyörästä? Naapuripyöräilijät lupasivat toimittaa eväitä, jos vielä seuraavana päivänä kiikun pyörän päällä.

Polkeminen sujui hyvin ja lihaksisto selvästi joutui työskentelemään monipuolisemmin lukkokenkien myötä. Hikoilun määrä on vakio, joten sitä ei liene enää tarpeen kuvailla. Kenkien irrotus polkimista kävi helposti, tosin pienen paineen alaisena: huomasin olevani tarkkailun alla ja jännitystä oli selvästi ilmassa. Pitkitin draaman kaarta ja tein loppuvenyttelyt pyörän päällä. Kun viimein hypähdin lattialle, olin varma että saisin pienet aplodit, mutta jouduin tyytymään helpottuneihin huokauksiin.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post86

Spinning Around

UrheiluPosted by Rytmirouva Thu, December 14, 2017 23:28:06
Minä en nyt mitenkään malta olla jakamatta kanssanne näitä minun sisäpyöräilykokemuksia, vaikka varmasti toistankin itseäni. Pitkittynyt flunssa ja lomareissu aiheuttivat pitkän tauon kaikkeen urheiluun viittaavaan ja nyt olen ottanut menetettyjä kilometrejä kiinni vähän liiankin innokkaasti.


Äkkiseltään juoksumatolla pinkominen useampana päivänä peräkkäin aiheutti lonkkien kipeytymisen siihen jamaan, että pakko tyytyä muutamana päivänä vain maton silittelyyn. Spinning on paljon armollisempaa kintuille, lonkat sen enempää kuin polvetkaan eivät tykkää kyttyrää polkemisesta. Minä saan sitä paitsi tehoja irti pyöräilystä paljon tehokkaammin kuin juoksusta konsanaan.

Lonkat paukkuen vaapuin spinningtunnille ja ilokseni totesin, että pyöräily sujuu paremmin kuin kävely. Tai sujui, kunnes tajusin että tahtipuikoissa on taas uusi ohjaaja, joka ehkä luuli pitävänsä tuntia ammattitriathlonisteille. Jos vastusta käsketään lisäämään niin minähän lisään, hämärän rajamailla väänsin lisää jarrua ja en edelleenkään ole ihan varma huusinko ääneen "Havuja perkele!" .

Toivottavasti kyseessä on kuitenkin vain tauon aiheuttama pieni notkahdus, olisi säälittävää todeta olevansa rapakunnossa lähes koko vuoden jatkuneen säännöllisen kuntoilun jälkeen.

Hikoilun määrä sen sijaan ei ollut muuttunut, hikinauhasta huolimatta näkökenttä sumeni muutamaan otteeseen ja vaatteet sai kiertää kuivaksi ennen muovipussiin sulkemista tunnin jälkeen. Ainoa ero oli, että tällä kertaa vaatteista kiertyi osittain punaista nestettä. Hiusväri lähti kivasti liikkeelle hien mukana, suurimmaksi osaksi se onneksi pysähtyi hikinauhaan, mutta rippeitä riitti myös alemmaksi.

Lapsi tarkisti ymmärtäneensä oikein jutun pointin: "Siis joku siellä neuvoo miten ajetaan pyörällä ja sä niinku poljet ja kuuntelet musaa?" Myöntävän vastauksen saatuaan, totesi vielä, että "Voiko hölmömpää puuhaa olla...". Jostain kumman syystä spinning on kuitenkin ihan suosikkilajejani, tykkään hommasta ja tänään kirsikkana kakussa poljettiin joululaulujen (ei ihan perinteisten) tahtiin. Ja ohjaaja muisti ilokseni sanoa pariinkin otteeseen "Jaksaa jaksaa!" Jos olisin puuskutukselta pystynyt puhumaan, olisin ehkä kysynyt "Että mitäs jos ei v...u jaksakaan?"



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post74

Elossa taas

UrheiluPosted by Rytmirouva Fri, November 24, 2017 22:17:25
Kiipesin ensimmäistä kertaa neljään viikkoon juoksumaton kyytiin. Kaksi ensimmäistä viikkoa flunssan kourissa liikkumattomuus otti todella päähän mutta pikkuhiljaa lötköttelyyn tottui. Olisin melko helposti voinut jäädä sohvaperunaksi, mutta onneksi liikunta on sen verran verissä, että sain potkittua itseni liikkeelle.


Viritellessäni lenkkareita jalkaan, Insinööri komensi ottamaan rauhallisesti, en kuulemma saisi juosta ollenkaan. Jälkitautien pelossa reipas kävely saisi riittää. Siis mitä ihmettä? Nyt todella meinasin pudota penkiltä. 20 vuotta sitten odottaessani esikoista, siippa on edellisen kerran kehottanut olemaan tekemättä jotain tai käskenyt lepäämään. Seuraavien raskauksien kohdalla sain pikaisen silmäyksen ja tsempit kirjahyllyn siirtoon.

Olin varma, että neljässä viikossa kunto on romahtanut ja henki pihisten konttaan matolla viimeisillä voimillani. Yllätyin iloisesti voimistani ja houkutus isompaankin hurjasteluun oli suuri. En kuitenkaan uskaltanut uhmata Insinöörin käskyä ja juoksin vain vähän salaa. Jalka nousi kepeästi ja keuhkotkin pysyivät kasassa.

Jo ennen sairastumista olin todennut suomirockista rakennetun soittolistani lenkkejä varten loppuun kulutetuksi. Syksy ja pimeys antoivat inspiraation uuden listan virittelyyn ja mikäs sen sopivampaa tähän vuodenaikaan kuin pykälää raskaampi poppi. Uusi lista on rakennettu Orden Oganin, Beast in Blackin ja ... noh, Volbeatin ympärille. "The things we believe in" marssittaa sotilaalliset alkukävelyt ja ihan paras juoksubiisi on "Beast in black". Kummasti musiikista saa virtaa... ihan kaikkeen.



  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post63
Next »