Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Maradona

UrheiluPosted by Rytmirouva Sun, June 24, 2018 15:59:51
En seuraa urheilua. En ole koskaan ollut järin kiinnostunut suomalaisurheilijoiden edesottamuksista maailmalla saatikka oman maan kamaralla, poikkeuksena tietenkin mäkihyppy, koska Jari Puikkosen stalkkaaminen vaati käytännössä lajin seuraamista, muuten olisin joutunut tyytymään huoneeni seinällä koreilevaan J.Puikkosen jättiläisjulisteeseen. Sittemmin olen jonkun verran tutustunut formuloiden saloihin, koska Insinöörin mieltymys kyseiseen lajiin on vertaansa vailla. Tosin sydäntäni lähellä oleva keskustelunaihe ”onko formulat urheilua” vaatisi oman blogin, joten jätän tämän nyt tähän...

Ja sitten aiheeseen eli poikkeukseen, joka vahvistaa säännön. Jalkapallo! Olen lapsesta asti töllöttänyt telkkarista jalkapallon arvokisat ja yhtään en ymmärrä miksi. Laji ei mitenkään ole ollut erityisasemassa, enkä muutenkaan muista mistä villitys on saanut alkunsa. Sen muistan, että lapsena lauantai-illan saunan jälkeen isoveli katsoi telkkarista jalkapalloa, vieläkin yhdistän saunan tuoksun jalkapallokentän meteliin ja brittikannattajien yhteislauluun. Sittemmin liigapelit vaihtuivat arvokisoihin ja luulen, että suurin syyllinen jalkapalloretkahdukseeni on legendaarinen Hollannin rastatukka Ruud Gullit. Seurasin intohimoisesti oranssipaitojen edesottamuksia ja J.Puikkonen joutui kilpailemaan asemastaan Ruudin, Frank Rijkaardin ja Marco van Bastenin kanssa.

Hollannin menestys maailman huipulla on hiipunut, mutta innostukseni potkupallon seuraamiseen sitä vastoin ei. Hiljattain alkaneet jalkapallon mm-kisat ovat kesäkiireiden lisäksi vaikuttaneet blogin hiljenemiseen, useampi peli päivässä pitää Rytmirouvan kiireisenä ja ajatukset pyörivät kirjoittamisen sijaan pyöreässä pallossa. Tämä vuosi on aivan erityinen ja pitkäaikainen haaveeni päästä katsomaan mm-tason peliä paikan päälle toteutuu vihdoin. Pienien ja vähän suurempien hankaluuksien jälkeen liput Pietarin semi-finaaliin ovat viimein lunastettu ja viisumin korvaava ”fan-id” eli kisapassi, jota ilman peliin ei ole asiaa, on kunnossa.

Otteluiden seuraaminen televisiosta on hetkittäin tuskallista pelaajien kummallisten pelitapojen takia, annan mielelläni neuvoja sohvalta käsin ja yleensä melko kuuluvasti. Esikoisen huomautus, että pelaajat eivät kuule ohjeitani vaikka rääkyisin kuinka kovaa tahansa, ei saanut ymmärrystä ja uskon edelleen vankasti, että riittävän kova äänenvoimakkuus yhdistettynä oivallisiin neuvoihin ja ohjeisiin, saavuttaa määränpäänsä television välityksellä. Tähän ehkä liittyy se seikka, että lapsien into lähteä mukaan joka paikkaan, ei koskettanut jalkapallo-ottelua. Äidin eläytyminen pelitapahtumiin nostattaa ehkä enemmän myötähäpeän tunteita kuin ylpeyttä jälkikasvussa, sisäinen jalkapallovalmentajani ei nauti arvostusta perhepiirissä. Odotan innolla tulevaa pelimatkaa ja lippuongelmien ratkettua suurin ongelmani on, että miten pukeudun matsiin? Eläytyminen ja ohjeiden antaminen täytyy tietenkin toteuttaa sopivassa asussa ja tähän mielelläni otan vinkkejä vastaan. Sitä kyllä mietin, että jos isäntämaa Venäjä pelaa semi-finaalissa, onko jo ihan turvallisuustekjä pukeutua maatuskaksi ja maalata Venäjän liput poskiin?



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post139

Vaarallista elämää

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, May 09, 2018 23:19:18
Eipä ehtinyt pitkään olemaan juoksumatto levossa kun lenkkeily sai taas jännittäviä piirteitä. Kauniit ja lämpimät kevätpäivät ovat olleet oivallisia ulkona hölkkäilyyn ja jopa kävelyyn. Kyllä, luit oikein! Rytmirouva on tavoistaan poiketen malttanut muuttaa askellajin pykälää hitaammaksi ja harrastanut myös pitkiä kävelylenkkejä. Yllättävän mukavaa ja tehokkaampaa kuin muistinkaan.


Nyt kauniiden kevätpäivien fiilistely ja lenkkeily muuttuivat kertarysäyksellä extreme-urheiluksi ja sykettä nostattavaksi jännitysnäytelmäksi. En ole naapurustossamme ainoa, joka on hurahtanut hevosiin ja kavioeläimiä löytyy ihan lähimaastosta useita. Ilmeisesti myös lähistöllä liikkunut nallukka oli huomannut valmiin kattauksen ja päätti ottaa hyödyn irti, napakat kynnenjäljet naapurin hepan ahterissa kertoivat karua kieltään ja karhun halaus oli saanut veren tirskahtamaan konin kupeista. Nallen epäonneksi saaliin valinta kohdistui väärään hevoseen ja oma kansallisaarteemme, suomenhevonen, näytti kaapin paikan ja antoi kontiolle kyytiä. Jos valinta olisi kohdistunut viereiseen lajitoveriin, nallukka olisi todennäköisesti saanut aikaan pillastuneen hevoslauman ja vaaran tunteen, nyt tuli vaan turpaan ja paha mieli. Arvailujen varaan jää, kiehuuko kontio raivosta ja odottaa uutta tilaisuutta vai pelästyikö selkäsaunaa ja luikki pakoon niin kauas kuin pippuri kasvaa.

Asiantuntijoiden mukaan nalle etsii nyt isoa saalista. Paluu metsään todennäköisesti hoitaa homman ja joku lihaisa riistaeläin joutuu parempiin suihin, mutta jos näin ei käy, on ihan mahdollista, että kontio palaa hevospatojen ääreen. Miten se voisi vastustaa valmiiksi tarhattuja, hyvin hoidettuja pyöreäpakaraisia lihakimpaleita? Sitä vaan mietin, että mitä jos karhu matkalla päivällisen luo törmää herkulliseen lenkkeilijään? Luulisin, että hikinen hassusti pukeutunut lenkkeilijä, jolla on pelottavan värinen tukka, ei nouse samalle levelille hevospaistin kanssa ja saanee olla rauhassa. Tämän teorian varaan laskin tänään ja suuntasin uhmakkaasti kontion jälkien perässä omille lenkkipoluilleni. Salaa olin kuitenkin helpottunut seurasta, jonka sain puhelimen välityksellä ja olen aika varma, että jos muut seikat ulkomuodossani eivät vielä saaneet nallea luikkimaan karkuun, niin yksinään höpötys ja kikattelu varmasti saivat vaakakupin kallistumaan hevosiin.

Ulkolenkkeilykausi on nyt kuitenkin korkattu käyntiin ja näyttää siltä, että tylsää ei tule. Oma rakas eläinlääkärimme on varsinainen eräekspertti ja hänen neuvonsa mieltäni askarruttavaan karhu-ongelmaan oli seuraava: ”onhan sulla se juoksumatto”. Onhan se, mutta se nyt ei vaan ole, varsinkaan näillä keleillä, vaihtoehto. Olen päättänyt elää vaarallisesti ja mahtua aina vaan samoille poluille kontion kanssa. Vaikka aika herkku olenkin, luotan siihen että kontio ei ymmärrä hyvän päälle ja tyytyy sitkeämpään lihaan.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post131

Aamuisin

UrheiluPosted by Rytmirouva Thu, April 26, 2018 09:55:35
Juoksumatto pääsi vihdoin kesälepoon kun metsätiet ovat lopultakin sulaneet lenkkeilykelpoisiksi. Kevätauringon paistaessa jo pelkkä ajatus matolla sisätiloissa juoksemisesta tuntuu ahdistavalta ja matto saakin luvan vaipua horrokseen muutamaksi kuukaudeksi.


Vaikka kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni ovatkin maailmanluokkaa, en millään malttanut odottaa lopullista lumien tuhoa, vaan päätin uhrata lonkat ja hölkkiä kevään ensilenkin asfaltilla. Pikainen pyrähdys menninkäisten reviirillä päättyi alkuunsa, lenkkarini eivät ole loskaan ja kuraan suunniteltu ja hörppäsivät vettä itseensä tehokkaammin kuin pesusieni. Joten asfaltille siis ja viis lonkista!

Loppujen lopuksi tuhoa ei päässyt tapahtumaan, koska polveni ilmoitti hyvin selvästi, että tänään ei juosta. Kroppani on liittoutunut yhteistyöhön, polvien ja lonkkien välinen yhteistyö on saumatonta ja viimeistelyn hoiti sotapojat. Karvanoppa-autojen katkeamaton letka sai minut kuitenkin valitsemaan lotisevat lenkkarit ja märät jalat. Mielialaani vastoinkäymiset eivät vaikuttaneet, ihana kevätaurinko ja hyvä musiikki tekivät tehtävänsä ja osasin nautiskella jopa kävelystä.

Ulkolenkit ovat nyt tulleet jäädäkseen ja olen vaihtanut niiden ajankohdan aamuun. Kevään myötä kadonneet yöunet ovat aiheuttaneet lakanat solmuunnuttavaa aamupyöriskelyä ja katsoinkin parhaammaksi hyödyntää ajan jotenkin muuten. Aamulenkki ennen navettatöitä on lyhyen kokemuksen jälkeen osoittautunut oikein mainioksi ratkaisuksi, jalka nousee kepeästi ja päivä lähtee pirteästi liikkeelle. Ainoa miinuspuoli vaikuttaisi olevan koko päivän jatkuva pysyvä nälkä, tosin sama lopputulos on millä tahansa aamuliikunnalla ainakin minun kohdalla. Ruokahuolto siis kaipaa pientä viilausta jos aamulenkit jää pysyväksi ratkaisuksi.

Tänä aamuna testasin lenkkeilyä koirien kanssa ja sekin sujui moitteetta. Koirat pysyivät lähellä ja ennen kaikkea pysyivät poissa jaloistani, maantien ylitykset hoituivat pienempi koira sylissä ja isompi seurasi vieressäni. Koirien mukanaolo aiheuttaa kuitenkin yhden niin suuren miinuksen, että jatkuvasti en hurttia mukaani huoli. Musiikin kuuntelu on pakko unohtaa, koirien tapa kadota näköpiiristä silloin tällöin aiheuttaa pakon jatkuvaan tarkkaavaisuuteen maastossa.

Aurinkoista loppuviikkoa teille ja hauskaa viikonloppua minulle, huomenna on jännä päivä, hevos- ja musahommia luvassa. Niistä varmasti lisää myöhemmin!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post127

Viisaus ei asu minussa

UrheiluPosted by Rytmirouva Sat, April 07, 2018 17:58:21
Spinning-bodypump yhdistelmä muutti elämäni niin hankalaksi parin päivän ajaksi, että päätin (taas kerran) muuttaa kuntoilutapani lähemmäs yleisesti hyväksyttyjä suosituksia. Hyvästi vauhti ja reuhtominen, tervetuloa suunnitelmallisuus ja kohtuus.


Sen lisäksi, että istumaan käyminen puhumattakaan ylös noususta, olivat äärimmäisen tarkkuutta vaativaa puuhaa ja vaativat onnistuakseen buranaa, jouduin tosissaan vaivaamaan päätäni muutaman muunkin arkiaskareen kanssa. Ystävältä sain onneksi kullanarvoisen vinkin ja sain kuin sainkin kaipaamani aamukahvit kiduksiin pillin avulla, käsillä ei muki noussut napaa korkeammalle. Pari vapaapäivää navetalta osuivat oikeaan saumaan ja kivulias laahustelu yöpuku päällä oli riittävä liikuntamuoto särkeville lihaksille.

Muistini ei kuitenkaan ole ottanut opikseen ja on yhtä huono kuin aina ennenkin. Kolotusten vähetessä ja pillipäivän jäätyä taakse, otin taas suunnan kohti kuntokeskusta. Jos nyt ajan täältä metsästä kymmeniä kilometrejä jumppaamaan, niin eihän ole mitään järkeä joogata tai venytellä, eihän? "Rahoille vastinetta ja liha liikkumaan-piru" kuiskaili taas olkapäällä menestyksekkäästi ja johan se vanha viisauskin kertoo, että sillä ne vaivat lähtevät millä ovat tulleetkin. Kaiken kitinän jälkeen melkein nolottaa kirjoittaa tähän, että päätin ahertaa saman setin kuin muutamaa päivää aiemmin, eli pumpin kautta pyörän selkään.

Nyt kuitenkin olin fiksumpi ja päätin unohtaa naapurin voittamisen, kerrasta viisastuneena osasin laittaa painot itselle sopiviksi. Ohjaajakin oli vaihtunut ja tällä kertaa kaiuttimesta kiiri myös yleisiä ohjeita käytettävien painojen suhteen ja adrenaliinihuurut olivat astetta maltillisemmat. "Jaksaa jaksaa, painaa painaa" huudot ja kiljahdukset ovat toki välillä tarpeen, mutta rajansa kaikella. Tunti sujui mainiosti ja jottei nyt totuus ihan pääsisi unohtumaan, laitoin toki sen verran reilusti painoja, että pillipäivä olisi hyvin todennäköinen.

Spinning meni jo rutiinilla perään ja hetkellinen huoleni aineenvaihdunnan toimivuudesta siirtyi syrjään: hiki virtasi taas kuten ennenkin ollen tällä kertaa jopa entistä vuolaampaa. Tällä kertaa plussaa oli se, että löysin salin kymmenien pyörien joukosta vihdoin pyörän, jossa on mukava ja pehmeä satula. Saman pyörän saaminen jatkossa ei liene ongelma, koska se sijaitsee eturivissä ohjaajan nenän edessä.

Toipuminen liikuntatuokiosta kävi vauhdilla, eikä pillille ollut käyttöä tällä kertaa. Välipäivien palauttelu hoituu kävelemällä navetoiden, tallin ja kodin väliä. Tosin juuri nyt näyttää siltä, että kävely muuttunee uimiseksi, lumien vikkelä sulaminen on saanut aikaan pientä tulvimista pihapiirissä.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post121

Pump pump

UrheiluPosted by Rytmirouva Mon, April 02, 2018 19:39:02
Kahden viikon tauko kaikenlaisessa kuntoilussa sai päätöksen jo alkuviikosta kavuttuani juoksumatolle lyhyen lomasta toipumisen jälkeen. Sairaalajakso ja lomailu veivät elopainoa alaspäin useita kiloja ja olo oli melko hutera ensimmäisten juoksuaskelten kohdalla. Sitkeä jolkottelu kantoi kuitenkin hedelmää ja homma lähti rullaamaan alun kompastelujen jälkeen.


Eilen päätin palata normaalirytmiin ja vastata spinning-pyörän kutsuun. Ilmeisesti en kuitenkaan vielä ollut samalla taajuudella pyörän kanssa, koska kävi ilmi, että mitään spinning-tuntia ei ollut kuvittelemaani aikaan. Pyhäpäivän aikataulumuutokset olivat liikaa vielä lomahuumassa hörhöilevälle Rytmirouvalle ja jotenkin kummallisesti kävi niin, että päädyin bodypump-tunnille. Se oli virhe.

En muistanut tuon taivaallista mitään bodypumpista, edellinen kerta sitä lajia on useamman vuoden takaa ja jouduinkin pyytämään apua ystävälliseltä vieruskaverilta. Sain hyvät alkulämmöt jo kannettuani kaikki tarvittavat rojut omalle paikalleni ja tuskanhiki virtasi miettiessäni, mitä painoja käytetään milloinkin. Tanko, monia eri kokoisia painoja siihen, kiinnittimet, käsipainoja useampaa eri kokoa, jumppamatto, pyyhe, juomapullo, pukukaapin avain, steppilauta... olin järjettömän tavaramäärän saartamana jumppasalissa ilman pienintäkään käsitystä miten toimia. Ihanan pirtsakka ohjaaja kannusti minua visertämällä mikrofoniin, että "jes, tosi kiva kun on uusia naamoja, hyvin se menee!". Minulle olisi kelvannut mainiosti ihan käytännön neuvot.

Onnistuin saamaan painoja tankoon kiinni ja ne jopa pysyivät siinä. Kilomääristä minulla ei tietenkään ollut mitään käryä ja sovelsin periaatetta "vähän enemmän kuin naapurilla", eihän tänne häviämään ole tultu. Liikkeet olivat onneksi kaikki tuttuja ja matkimalla selvisin tunnista ilman suurempaa häpeän tunnetta. Homma myös sujui yllättävänkin helposti, varsinkin jaloista löytyi potkua ja yläkroppa meni sisulla, tosin ekalla kerralla naapurin voittamisen olisi ehkä voinut unohtaa...

Tunnin jälkeen olin niin hyvässä vedossa, että päätin jatkaa suoraan missaamalleni spinning-tunnille, sehän sujui kuin vettä vain ja tyytyväisyydestä hyrisevä Rytmirouva sukelsi kotona saunan lämpöön. Olo oli kerrassaan loistava ja fyysisesti rasitettu ruumis tuntui hyvältä pitkän tauon jälkeen.

Onnekseni ymmärsin nauttia hyvästä olosta aikanaan, koska aamulla sängystä ylös nouseminen vaati buranaa ja apuvoimia. En yhtään ymmärrä, mistä kroppaani on ilmestynyt paikkoja, joiden olemassaolosta en ole ennen edes tiennyt. Kädet ovat käytännössä käyttökelvottomat ja kun viimein keksin miten saan itseni tuolille istumaan, onkin vielä astetta isompi ongelma nousta siitä tuolista ylös. Kävely muistuttaa samanlaista vaappumista kuin asfaltilla juostun lenkin jälkeen, tosin nyt ongelma on laajempi kuin pelkät lonkat.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pari pikku asanaa saattaisivat tehdä Rytmirouvalle ihan hyvää ja taidankin ottaa pienen meditaatiohetken, kunhan ensin saan ähellettyä itseni lootusasentoon.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post120

Oon voimissain!

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, February 13, 2018 23:46:49
Spinninghuuma jatkuu yhä. Ajan renkaat sauhuten kaupunkiin polkeakseni itseni näännyksiin ja umpihikiseksi, aikataulutus on haastavaa ja vaatii jatkuvasti pientä säätöä.


Tänään aikataulun laatiminen oli erityisen haastavaa, navetalla lomat pyörii, hevoset karkailee pilkkoen aitatolppia mennessään ja en ole ainoa perheessä, jolla on harrastuksia. Tänään kuitenkaan spinning-tunnin väliinjättäminen ei ollut vaihtoehto, luvassa oli 75 minuuttia kestävä retrospinning! Tiedossa oli siis spesiaalimusiikkia juuri siltä kulta-ajalta, jolloin parhaat biisit tehtiin, hiiteen lehmät ja hevoset, nyt oli päästävä polkemaan.

Itse polkemisesta on vaikea enää kirjoittaa mitään uutta, tai ainakaan keksiä mitään hassuja kommelluksia. En ole enää möhlinyt pyörän säätöjen tai lukkokenkien kanssa, hanurini on hyväksynyt satulan epämukavuuden ja järjettömään hikoiluun olen varautunut taitavasti etukäteen. Ehkä uutta on se, että en enää koe pientä kuolemaa joka kerta tunnin aikana. Iloisesti jaksan polkea ohjeiden mukaan ja väännän vastusta vastatuuleen, ylämäkeen tai siihen viimeiseen ultimaattiseen nousuun. Yläote, alaote, pumpsit ja pompsit, osaan jäätyä, hölkätä, painaa ja nostaa. Homma on hanskassa!

Tänään bonuksena polkeminen tapahtui musan tahtiin, jota olisin halutessani voinut laulaa koko reilun tunnin ajan. Eput, Hassisen kone, Abba, Kikka, Leevi and the Leavings, Pandora... Lenkkeillessäni voimien vähetessä, laitan autorepeatille Hassisen Koneen "Oikeus on voittanut taas" biisin, sen tahtiin jaksan juosta vaikka tuomiopäivään asti. Yllätykseni oli suuri, kun roisi voimabiisini kuului myös retrospinning-listalle. Ohjaajan äiti oli kuulemma aikanaan kuunnellut Hassisen konetta aina siivotessaan, josta tietenkin seurauksena oli se, että aina ohjaajan kuullessa Hassisen konetta, hänelle tulee pakottava tarve tarttua imuriin. Mitä parhain aivopesun muoto, keksin helposti useita tapoja hyödyntää musiikilla ehdollistamista...

Tunti oli superhauska ja oli ilo huomata, että olisin helposti voinut jatkaa polkemista toisenkin tunnin. Mukavaa vaihtelua matolla juoksemiselle, joka totta puhuen alkaa välillä maistumaan puulta. Malttamattomasti odotan kevättä, lumien sulamista ja ulos maastoon pääsyä. Talvikelillä ulkona juoksu ei ole minun kohdalla vaihtoehto, ihan sama minkälaiset nastat, ketjut tai kitkat, vaarallista touhua Rytmirouvan vartalonhallinnalla.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post102

No Plan

UrheiluPosted by Rytmirouva Sat, January 20, 2018 11:07:35
Nyt se päivä koitti! Vihdoin uskallan julistaa, että kuntoni on kohentunut! Olen kuvitellut, että kuulun vain johonkin erityiseen ihmislajiin, joka on tuomittu puuskuttamaan, läähättämään ja hikoilemaan iäksi. No hikoilua ei nyt lasketa, koska se vaan lisääntyy koko ajan, mutta puuskutus on vähenemään päin ja voimia riittää paljon enempään kuin aiemmin.

Kuntoiluni on ollut täysin suunnittelematonta. Minulla ei ole tavoitteita, joten olen ihan vaan voimieni mukaan rymistellyt pitkin lepikoita kontioita karkuun. Puolimaratonit voi totisesti unohtaa, kymppi on maksimi matka, minkä kroppani kestää (kokeiltu on, monta kertaa). Olen jotenkin ajatellut, että koska tavoitteita ei ole, ei ole syytä edes tehdä mitään suunnitelmaa saatikka aikatauluja, ja ilman sen suurempaa taustaselvitystyötä, olen päätellyt, että jos ei suunnitelmaa, ei myöskään tuloksia. Tilanne oli mielestäni täysin johdonmukainen ja reilu, jos en laiskuuttani viitsi yhtään miettiä harjoituksia, on ihan oikeus ja kohtuus, että olen tuomittu läähättämään ja kompuroimaan.

Joten hämmästys on ollut suuri, kun viime viikkojen aikana olen huomannut jaksavani helposti kuluttaa juoksumattoa aiempaa enemmän ja pitempään. Kroppa ei kipeydy yhtä helposti ja jalka nousee kepeästi. Epäilen, että spinningillä on osuutensa asiaan ja sitä paitsi, olen innostunut räpläämään juoksumatossa olevia valmiita treeniohjelmia. Intervalli tyyppiset ohjelmat ovat olleet mukavaa vaihtelua ja voin myös kertoa, että mattoon saa aika jyrkän ylämäen. Kesällä mäkitreenit jo ajatuksena sai minut uuvuksiin.

Juuri eilen hehkutin ystävälleni, kuinka onnellinen olen siitä, että olen terve. Sen lisäksi, että iloitsen ehjästä kropasta, olen kiitollinen ihan perusterveydestä. En jatkossakaan aio laatia suunnitelmia tai ohjelmia treenaamiseen, päivä kerrallaan iloisena siitä, että ylipäänsä pystyn juoksemaan ja liikkumaan. Hiki saa virrata!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post90

Koukussa

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, January 17, 2018 15:20:16
Olen jäämässä hyvää vauhtia spinningkoukkuun. Tutkin kuntokeskuksen ohjelmaa silmä kovana ja yritän keksiä keinoja, joiden avulla pääsisin livahtamaan pyörän selkään lehmien hoidon sijaan. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat harrastukset ja aktiviteetit on suunniteltu ihmisille, joiden työajat liikkuvat normaalin rajoissa. Mikä tahansa tuolijumppa, sählykerho tai kansalaisopiston kurssi olikaan kyseessä, niin aikataulu on sama: alkuilta tai ilta. Varmaan arvaatte missä minä olen silloin.


Tilanne mutkistui entisestään kun hoksasin, että haluankin käydä erään tietyn ohjaajan tunneilla, juuri siihen kaikkein hankalimpaan kellonaikaan. Syy tähän on merkittävä ja olen valmis radikaaleihin toimenpiteisiin päästäkseni tuolle haluamalleni tunnille. Eilen otin riskin ja lähetin Insinöörin navettaan paetakseni itse kuntoilemaan. Riski kannatti, pääsin nimittäin polkemaan loistavan musiikin tahdissa ja Insinöörikin selvisi navettatöistä. Syy tähän kranttuiluun on tosiaan musiikki, olen käynyt ihan umpimähkään kenen tahansa ohjaajan tunneilla, milloin vain olen sattunut pääsemään. Pikkuhiljaa huomasin, että musavalinnat vaihtelevat ohjaajan mukaan ja ohjaajapalettiin on osunut mukaan eräs, jonka musamaku liippaa läheltä omaani ja biisit on valittu taitavasti.

Taitavalla tarkoitan rytmiä. Tiedättekö kun sanotaan, että lenkkeily rullailee mukavasti hyvää musiikkia kuunnellen? Minun tapauksessa ei toimi. Pelkkä hyvä musa ei riitä vaan tärkeintä on rytmi, musiikin täytyy osua juoksurytmiin ja askeleiden napsahdella musiikin tahdissa. Sama pätee polkemiseen, biisien täytyy mahdollistaa tietty tahti, jolloin homma on kaksinverroin hauskempaa. Ulkona juostessa muutan juoksun rytmiä musan mukaan, pompin ja hypähtelen, mutta matolla juostessa tai spinningtunnilla se ei onnistukaan niin helposti. Polkeminen on raivostuttavaa, jos et saa musiikista sopivaa rytmiä. Tämä minun suosikkiohjaaja taitaa homman ja sen lisäksi että biisit itsessään ovat hyviä, niiden tahtiin polkeminen on hauskaa ja rytmikästä.

Uutena spinning-bonuksena olen saanut tunneille seuraa. Alun epäilyjen jälkeen Rakkain Lapsi on innostunut uudesta harrastuksesta ja automatkat täältä perähikiältä kaupunkiin sujuvat mukavammin kun on juttuseuraa. Kivasti mieltä lämmittää kun tytär siinä vieressä polkee tukka hulmuten ja terve puna poskilla, itsellä koko kupoli laikukkaana, tukka liimaantuneena naamaan ja hikilammikko lattialla. No itsepähän pyysin mukaan...



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post89
Next »