Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Juoksepoistyttö

UrheiluPosted by Rytmirouva Fri, October 27, 2017 14:33:40
Nyt se tuli! Kauan ja hartaasti odottamani juoksumatto ja ah, niin sopivasti samaa matkaa lumisateen kanssa. Minä tunnustan, että käytin häikäilemättä hyväkseni suhteita. Ystäväpiiriini kuuluu alan rautainen ammattilainen ja sain hänen kauttaan kuntosalikäytöstä poistetun maton. Kilometrit täynnä jatkuvaan hinkuttamiseen mutta menee Rytmirouvalla vielä monta vuotta.


Aivan loistava peli! Kaikkien juoksumattojen kuningas (meinasin laittaa äiti, mutta juoksumaton on pakko olla mies, eikö?). Mielipide-ero maton sijoituspaikan suhteen sai aikaan pientä kireyttä Rytmirouvan ja Insinöörin auvoiseen elämään, mutta onneksi viisaampi älysi antaa periksi. Voin muuten kertoa, että juoksumatto ei ole kevyt kannella ympäriinsä. Lopullinen sijoituspaikka vaati hieman ponnistelua, mutta onnekseni minun panos oli kannustusjoukoissa.

Hieman vahingoniloisena näytin kieltä pimeydelle ja lumisateelle kun kampesin itseni ensimmäistä kertaa juoksumaton kyytiin. Nappuloita oli enemmän kuin hiekkaa saharassa ja minun lehmän hermoilla painelin vain jostain, mikä näytti etäisesti tutulta. Onnistuin saamaan masiinan liikkeelle ja loppu olikin helppoa. Alunperin olin ajatellut, että ensimmäisellä kerralla vain kävelen, edellisestä kerrasta matolla on kauan ja ehkä pieni totuttelu on tarpeen. No arvatkaapa kävelinkö? Juoksin kymmenen kilsaa matto sauhuten ja älysin lopettaa kun siippa alkoi kyselemään, onko sauna lämmin.

Juoksumatto kaiken kaikkiaan on iso. Matto on leveä ja pitkä, kojelaudassa on ehkä liikaakin nappuloita, mutta pakko myöntää, että ne ovat helppokäyttöisiä ja selkeitä. Kintut taas vähän ottivat nokkiinsa, mutta ilmeisesti minun kroppa ei ylipäänsä pidä muutoksista. Syytä juosta vain samoilla pohjilla, rytmillä ja kengillä kuin aina, jos haluaa kolotuksitta elää.

Heippa vaan menninkäiset, kontiot ja punanutut, ainakin hetkeksi. Pysyn oikein mielelläni sisätiloissa hölkkäilemässä näillä keleillä.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post40

Kompurointia ja Hyperventilointia

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, October 25, 2017 16:55:35
Pääsin viimein eroon niin hirvenpyytäjistä kuin menninkäisistäkin, vain todetakseni, että olen läpeensä kyllästynyt jolkottamaan aina samaa menninkäisten moottoritietä. Päätin lisätä pelkokerrointa ja vaihtaa polkujuoksuun.


Katsoin parhaimmaksi kaivaa vanhat lenkkarit naftaliinista, niiden ominaisuudet vaikuttavat ainakin näin maalaisjärjellä soveltuvan paremmin maastossa juoksemiseen. Edelleenkään en ole sen kummemmin jaksanut lenkkarimaailmaan perehtyä, mutta jos kyljessä lukee goretex, se ei ainakaan ime vettä kuin pesusieni, kuten uudet lenkkarini tuntuvat tekevän. Samoin kenkä tukee jalkaa paremmin ja pohja on kovempi, eikö kuulostakin ihan maastoon soveltuvalta jalkineelta?

Syyskelit ja romukroppani vaativat hieman erikoisvarustelua ja peiliin vilkaisu ennen maastoon lähtöä, vakuutti minut lopullisesti, että syytä pysyäkin hyvin syvällä maastossa, heikkohermoisimmat autoilijat saattavat ajaa ojaan minut nähtyään. Juoksutrikoot, pitkävartiset polvisukat, polvituki, hupparin päälle back on trackin selkätuki (minkä tänään kiskoin niin alas, että se oli osittain lonkkien päällä), back on trackin kauluri, risat villasormikkaat, pipo ja kaiken päälle pujotettuna heijastinliivi. Värien yhteensopivuudelle en ollut suonut ajatustakaan, joten melko ripukirjava rytmirouva katsoi peilistä. Ei muuta kun luurit korviin ja menoksi.

Polkujahan meillä riittää, yritin pysyä sellaisilla reiteillä, että en joutuisi kuitenkaan liian syvälle metsään. Sen lisäksi, että luurit ovat edelleen syvällä korvissa, nyt myös ympäristön tarkkailu vaihtui tiukkaan jalkoihin tuijotukseen. Jos se kontio nyt löytää minut uuden harrastukseni parista, en ehdi hoksaamaan senkään vertaa kuin aiemmin lähestyvää vaaraa. Kantojen, oksien, jäätyneiden lätäköiden ja mutavellien yli hyppiminen ja väistely vaativat täyden huomioni.

Kylläpä oli hauskaa! Innostuin tutkimaan maastopolkuja niin huolella, että kilometrejä kertyi huomattavan paljon enemmän kuin matkaan lähtiessä oli tarkoitus. Karhujen ja muidenkin metsän elävien suhteen olen tuudittautunut turvallisuuden tunteeseen, havaintoja tai muitakaan uutisia olioista ei ole viime aikoina kiirinyt korviini. En minäkään viihtyisi näillä nurkilla tähän vuodenaikaan, punanutut pyssyt olalla ovat koirineen vallanneet metsät. Sopii minulle, kunhan pysyvät poissa lenkkipoluiltani.

Taidan jatkossakin suosia poluilla kompurointia, hyppelyt ja rytminmuutokset tulivat itsestään ohjelmaan ja pienen metsäpolun pohja on todella miellyttävä juosta. Pelkokerroin polvilumpioiden ja metsänelävien suhteen kasvaa, mutta uskoisin olevani sen verran hurja ilmestys, että elukat juoksevat karkuun. Ja onpahan lanssikuskille vaihtelua jos joutuu metsäpoluilta kyydittäviä etsimään.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post38

Päivänsäde ja menninkäinen

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, October 11, 2017 18:41:33
Lenkkeily on ollut viime aikoina vähän telakalla kiireiden, liian aikaisin koittavan pimeyden ja sään takia. Olen toki lenkillä käynyt mutta huomattavasti harvemmin kuin aiemmin. Eilen vietettyäni koko päivän autossa (koska hevoset), päätin ennen iltanavettaa karauttaa maastoon uhmaamaan vesisadetta.

Olen jo aiemmin huomannut, että useamman päivän tauot lenkkeilyssä eivät ole hyväksi. Saan tauon jälkeen itseni kipeäksi ja varsinkin polvet tuntuvat arvostavan säännöllistä hölkkäilyä. Eilen kuitenkin monen välipäivän jälkeen lähdin uhmakkaasti sateeseen kirmaamaan ja tietysti vauhdilla koska oli jo kiire iltanavettaan.

Olosuhteiden pakosta jouduin asfaltille juoksemaan. Meillä on täällä lähimetsissä ihan oma menninkäislaji, joka kulkee pyssyt olalla ja vihreillä kulkuneuvoilla. Aiemmat neuvottelut menninkäisten kanssa johtivat siihen, että he eivät pahastu vaikka lenkkeilen heidän kotiluolaston läheisyydessä. Tällä kertaa pienet vihreät olivat kuitenkin saaneet haltuunsa mönkijöitä, paljon. Siinä vaiheessa kun kaksikymmentä mönkijää oli rapa roiskuen kurvannut ohitseni, vilkutin iloisesti menninkäisille ja siirryin asfaltille. Ei olisi kannattanut.

En tietenkään voi olla varma, johtuuko uusi vaiva asfalttipohjasta mutta näin olen päättänyt. Lonkat ovat nyt siinä jamassa, että vaapun kuin sorsaemo. Illalla oli jo havaittavissa pientä kolotusta, mutta mitäpä ei oma sänky ja lepo parantaisi. Aamulla totuuden paljastuttua, pyysin siippaa vain kylmästi työntämään minut sängystä lattialle, ehkä matkalla onnistuisin jotenkin saamaan jalat alleni ja pääsemään liikkeelle. Pääsin ja liikun, mutta voisin yhtä kaikki lähteä Mr. Chaplinin kanssa mykkäelokuvaan vaappumaan.

Iltaa kohden olo on helpottunut, kunhan muistan olla istumatta. Hetken paikallaan istuminen jumiuttaa lonkat mukavasti ja liikkeelle lähtö aiheuttaa pientä säkenöintiä näkökenttään. Toivottavasti jatkossa menninkäiset pysyvät koloissaan ja minä saan pitää lenkkipolkuni.





  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post27

Täytyy jaksaa vol.2

UrheiluPosted by Rytmirouva Mon, October 09, 2017 20:07:47

Hahaa, eksyin uudestaan spinning tunnille. Tällä kertaa olin varustautunut huolellisemmin ja ennakoinut valtavan hikoilun määrän. Paksumpi hikinauha, muovipussi ja ennen kaikkea pienempi paita.

Samalla reissulla kun hankin uudet juoksulenkkarit, investoin ihan erityisesti spinningtunnille tarkoitettuun paitaan. Tai siis ihan perusjumppatoppihan se taitaa olla, mutta minun spinningkriteerit täyttävä myöskin. Nuori miesmyyjä urheilukaupassa oli jo valmiiksi melko häkeltynyt lenkkarisession jälkeen ja ilme olikin näkemisen arvoinen, kun pyysin vielä ”jotain halpaa jumppatoppia, missä on mahdollisimman vähän kangasta”. Sen verran olimme jo ehtineet tutustua, että lisäkysymyksiä ei tullut. Sain siis matkaan topin, jossa todellakin oli yllättävän vähän kangasta. Oivallinen ratkaisu läkähdyttävään sisäpyöräilyyn. Tietenkään en käynyt sovituskopissa, koska kyseessä oli toppi (miten se muka voisi olla väärän kokoinen?) ja koska se oli niin halpa. Mistähän se muuten johtuu, että minä ainakin jätän melko usein kaikkein halvimmat tarjousvaatteet sovittamatta? Aikamoinen säästö jättää liian pienet, isot tai huonosti istuvat vaatteet kaappiin lojumaan ilman ainuttakaan käyttökertaa.

Päätin kuitenkin testata paitaa ennen tositoimiin lähtöä. Ja kas, kangasta oli vieläkin vähemmän kuin kuvittelin, itse asiassa selkäpuolella sitä ei ollut käytännössä lainkaan. Seuraavaksi iski nelikymppisten, tai ainakin tämän nelikymppisen, ongelma: miten helkkarissa pidän ihmisten ilmoilla paitaa, joka ei peitä kuin osan rintaliiveistä? Onko toppi suunniteltu parikymppisille tylleröille, joiden tissejä painovoimalait eivät vielä kosketa eikä tukea tarvita? Vai onko todellakin tarkoitus, että liivit paistavat joka reiästä ja reiän reunasta? Päädyin jälkimmäiseen ja päätin olla hävyttömästi liivit vilkkuen fillaroimassa.

Kavutessani pyörän kyytiin tajusin, että onko mahdollista, että ajaudun toppini kanssa täysin ennakoimattomiin ongelmiin. Mihin se kaikki hiki nyt menee? Edellisellä kerralla se ainakin osittain imeytyi paitaan, nythän reitti on täysin vapaa joka paikkaan. Näin jo silmissäni pyörän alta leviävän hikilammikon valtaamassa koko salia. Huoli ei ollut täysin aiheeton, mutta pyyhe pelasti tilanteen. Tällä kertaa en siis kuivannut itseäni pyöräilyn lomassa vain kaulasta ylöspäin, vaan jouduin sutimaan pyyhkeellä käsivarsia, hartioita ja selkää (luit oikein, olen yllättävän notkea). Kainaloita en oikein kehdannut, yritin salaa mutta se oli hankalaa.

Kaiken kaikkiaan polkeminen oli kyllä miellyttävämpää pikkuruisessa topissa eikä olo ollut niin läkähdyttävä. Taidan jatkaa samalla linjalla, mutta ensi kerralla otan isomman hikipyyhkeen avuksi.







  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post26

Rhythm Of My Heart

UrheiluPosted by Rytmirouva Fri, September 29, 2017 16:40:34

Silloin kun keväällä muutin lenkkien askellajin kävelystä juoksuksi, soin pari ajatusta lenkkareilleni ja totesin ne oikein hyviksi. Ne istuivat hyvin jalkaan ja olivat juuri sellaiset, kuin nettisurffailun tuloksena kerrottiin juoksukengän olevan. Hyvinhän ne ovat tehtävänsä tehneetkin, nyt vaan alkoi olemaan kilometrit täynnä ja uusien hankinta ajankohtainen. Urheilukaupan myyjälle tuli varmasti selvääkin selvemmäksi, että ei muuta väliä kunhan polvet. Sain siis hyvällä vaimennuksella varustetut kunnon juoksulenkkarit (ihanan kallista) ja ei kun testaamaan.

Dramaattinen ero! Jestas kun olisin tiennyt, niin olisin käynyt investoimassa kunnon lenkkareihin jo kauan sitten. Kerrassaan kepeästi askel rullasi ja innostuin vähän muutenkin hulluttelemaan.

Useasti postauksissa mainittu sykemittari on siis järjestään näyttänyt liian suuria lukuja, pelkkä ajatus juoksemisesta nostaa sykkeen 160:een ja käytännön toimet ylikin. Jos maksimisyke lasketaan vanhan kaavan mukaan (220-ikä), olisin heittänyt henkeni lenkkipolulle jo monta kertaa. Tosin lohdutuksena palautuminen on nopeaa ja leposyke hyvinkin alhainen. Jossain vaiheessa olin varma, että mittari näyttää vääriä lukemia, mutta jonkinlainen kalibrointi on tehty ja uskoisin lukujen olevan todellisia.

Nyt kuitenkin innostuin uusien lenkkareiden siivittämänä kokeilemaan vähän räväkämpiä vetoja pieneen ylämäkeen ja hupsista vaan, sykemittari näytti itse asiassa melko helposti 197. Vielä olisi ollut varaa kiristääkin, mutta minun epävirallinen pt ei suositellut moiseen. Nyt alkoi oikeasti kiinnostamaan, että mikähän se rytmirouvan maksimisyke mahtaakaan olla. Karhun kohtaamista odotellessa…

Nyt kuitenkin kaiken epävarmuuden ja lönkyttelyn jälkeen olen päättänyt, että hiiteen sykkeet ja lenkkeily jatkukoon fiilispohjalla. Niin kauan kun lenkille on mukava lähteä ja vointi hyvä, niin rytmirouva aikoo hölkkäillä huoleti hyvän musan tahdissa!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post19

Täytyy jaksaa

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, September 26, 2017 20:42:48

Kävin spinning-tunnilla. Tai siis kolme varttiahan se kesti, mutta täältä keskimaasta kun lähtee valmisteluineen liikkeelle, niin käytännössä puolen päivän rypistys.

Tiedättekö mitä tapahtuu kun ihminen on ollut navetassa töissä ja alkaa sen jälkeen hikoilemaan? Tapahtuu haju. Itse asiassa haju tapahtuu kyllä ilman hikoiluakin, mutta vaikutus on viisinkertainen pikku urheilusuorituksen jälkeen. Eli käytännössä kaikki alkaa siitä, että joudun käymään suihkussa ENNEN spinningtuntia. Aamunavetalle olen tietenkin ensin käärinyt itseni johonkin elmukelmu tyyliseen ratkaisuun ja hiukset on tungettu (folio)hattuun. Sitten pesen käsiä ja naamaa vimmatusti ja vaihdettuani kaikki vaatteet kalsareita myöten, totean että haisen silti. Siitä huolimatta jaksan aina sitkeästi yrittää kääriytymistekniikkaa, jos se jonain päivänä onnistuu, niin joudun sillä viikolla pesemään hiuksia vain kolmetoista kertaa.

Joten suihkunraikkaana kamat kasaan ja reilu puolen tunnin ajo sivistyksen äärelle. Ihana yllätys oli, että vain puolitoista vuotta vanha kymppikortti oli vielä käypää valuuttaa. Autuaasti olin unohtanut, kuinka hitsin monta liikkuvaa osaa ja vipua on yhdessä hassussa pyörässä. Sain kuitenkin säädöt kohdalleen ja ei kun kyytiin. Seuraava deja vu oli satula, saisiko vielä pienemmän ja kovemman jos erikseen pyytää? Ensi kerralla otan tyynyn mukaan.

Itse polkeminen sujui yllättävän hyvin, kunto todellakin on kohentunut ja se ivaamani sykemittarikin oli mukana ja näytti ihan kelpo lukuja, ehkä sillä on vain jotain lenkkeilyä vastaan. Aiemmat sisäpyöräilyt joissa olen ollut mukana, ovat kyllä muistaakseni sisältäneet vähän helpompiakin pätkiä ja sykkeen laskulle on ollut jonkunlainen mahdollisuus. Nyt ei ollut, ohjaaja otti tosissaan ilon irti rääkkäämisestä, vain piiska puuttui.

Toinen asia mikä on muuttunut kunnon kohentumisen ohella on hikoilun määrä. Pyörän alla oli kunnon lammikko ja jos hikinauha ei olisi ollut tiukasti päässä, olisin joutunut ajelemaan sokkona. Treenivaatteille täytyy jatkossa varata muovipussi, jumppakassista valui hikinoro lattialle lähtiessäni kotiin.

Loppupäätelmä kuitenkin kallistuu selkeästi myönteisen puolelle. Minä pidän kun joku lyö tahtia ja käskyttää töihin. Vauhdikas tempo on myös hyvä, se on kaikki tai ei mitään. Arvatkaa käynkö joogassa?



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post17

Juokse villi lapsi

UrheiluPosted by Rytmirouva Fri, September 22, 2017 20:28:16

Tänään lipsahti treenit lapasesta oikein huolella. En ole osannut päättää, onko sykemittari ystävä vai vihollinen, niin olen vain tullut siihen tulokseen, että se on rikki. Maanantaikappale, viallinen versio, niin sen on oltava. Nyt olen kuitenkin varmuuden vuoksi pari viikkoa ottanut aika rauhallisesti, töpöttämäni munaravi on hidastunut entisestään. Hassisen Kone on jo ihan liian haastavaa tähän hetkeen. Uuden soittolistan suunnittelu onkin vireillä ja Donkkareilta onneksi löytyy ainakin sopivan laahaavaa musaa tämän hetkiseen rytmiin. Surunkerääjän tahdissa kun lönkyttää, niin naapurin mummo voi mennä rollaattorilla ohi.

Tänään kuitenkin otti siitä kohtaa, että päätin heittää sykemittarin nurkkaan ja pinkoa oikein huolella. Kontio olisi tosissaan joutunut tekemään töitä ruokansa eteen, jos olisi minusta yrittänyt paistia saada. Vesi vaan valui silmistä ja tukka hulmusi kun paahdoin menemään pitkin metsäpolkuja. Kymmenen kilsaa polvet lumpsahdellen sujui varsin mallikkaasti, siinä ehti jo vähän nollaamaan tajunnanvirtaa, varsinkin kun ei ollut sitä typerää sykemittaria vahdittavana. Juokseminen on muuten yllättävän terapeuttista, ehkä myös parempi vaihtoehto kuin tupakointi, jonka olen kuullut myös auttavan murheisiin.

Venyttelystä huolimatta, luulen että olen jännän äärellä aamulla. Sängystä ylös nousu ja pukeutuminen saanevat ihan omat blogipostaukset. Ehkä aamulla uskallan myös tarkistaa palautumisen tilanteen, mikäli löydän sen pahuksen sykemittarin (joka ei toimi) jostain.

Huomenna rytmirouva lähtee tämän vuoden kovimpiin pirskeisiin, jalalla koreasti (jos siis sängystä nousu ja pukeutuminen onnistuu) ja pitkästä aikaa ihania ystäviä. Joten heippa ja ihanaa viikonloppua kaikille, palataan ensi viikolla!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post14

Jos metsään haluat mennä nyt...

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, September 05, 2017 12:47:43

Nyt se tapahtui. Tai itse asiassa tapahtui jo viime viikolla mutta ehdin pureutua asiaan vasta nyt. Karhu juoksi käytännössä pihan läpi. Oli kuulemma iso ja meni kovaa. Tuolta se kylältä tuli ja painoi suoraan kohti minun lenkkipolkuja!

Olikin jo vähän huolena lievä ylikunto, joten päätin varmuuden vuoksi pitää muutaman huilipäivän. Vähän etumatkaa karhulle ja urheasti takaisin maastoon. Päätin myös pitää luurit korvissa ja musat täysillä uhmaten kaikkia kuuloterveys-suosituksia. Kumman itse valitsisit lähdön hetkelle, hyvän musiikin kuuntelun vai huonot housuissa karhua pakoon pinkomisen?

Olen myös jo jonkin aikaa tuskaillut sykemittarin kanssa, kapine elää jatkoajalla tälläkin hetkellä. Siitä rakkineesta voin myös kirjoittaa joku toinen kerta pitkät tarinat, eikä se ole kaunista kuultavaa. Nyt kuitenkin tuli mieleen, että tässäpä saattaisi olla oivallinen tilaisuus selvittää oma maksimisyke (siis juuri se hetki ennen kuolemaa). Itse asiassa tällä ensimmäisellä lenkillä karhun esiintymisen jälkeen pumppu laukkasi aika villisti ilman että kontiosta näkyi vilaustakaan. Uhmakkaasta asenteestani huolimatta, huomasin tarkkailevani ympäröivää metsää ja muutaman kerran otin luurit korvista kuunnellakseni mistä lehvästön heiluminen mahtoikaan johtua.

Toki tiedän, että kontiot väistävät ihmistä ja reviiri on niin laaja, että todennäköisyys osua samalle lenkkipolulle on melko olematon. Varmuuden vuoksi olen kuitenkin tehnyt suunnitelman mahdollisen kohtaamisen varalle. Hitaasti ja rauhallisesti perääntyminen ei ole vaihtoehto (vaikka onkin käsittääkseni suositeltavin tapa). Mikäli en ole kuollut sydänpysähdykseen pelkästä näköhavainnosta, aion A: kiivetä lähimpään puuhun tai B: juosta karkuun niin kovaa kuin kintuista lähtee. Joten olen myös luovuttanut blogin tunnukset siskolleni, joka laupiaasti lupasi tulla tänne kirjoittamaan muistosanat karhun popsimasta siskosta.

Juoksumattoa odotellessa olen toki miettinyt myös muita vaihtoehtoja. Kärkisijasta kamppailevat tällä hetkellä spinning-tunnille raahautuminen ja äidin sekä anopin ehdottama lehmänkello kaulaan lenkille-ratkaisu. Kallistun spinning-tuntiin, olen jo minimoinut kaiken hölskyvän lenkkiä häiritsemästä, joten lehmänkello olisi kyllä roima harppaus taaksepäin.

Ehkä kuitenkin mahdumme samaan maastoon nallen kanssa, jos emme, niin pääsette tutustumaan siskon kynäilyihin.





  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post4
« PreviousNext »