Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Herätä minut horroksesta

Musa ja KirjatPosted by Rytmirouva Sun, September 17, 2017 13:40:16

Siihen nähden, kuinka paljon pidän musiikista, olen käynyt todella vähän keikoilla. Isot konsertit mahtuvat yhden käden sormiin, eikä niitä pienempiäkään tolkuttomasti ole. Alle parikymppisenä tuli nähtyä silloisia suosikkeja livenä ja erään lähisukulaisen imussa joitain muitakin. Eppu Normaali, Neljä Ruusua, Kolmas Nainen, Popeda, Paula Koivuniemi (!), Topi Sorsakoski… eka ja vika monta kertaa.

Ne vuodet, jolloin ystäväpiiri laajensi maailmankatsomustaan, minä käytin aikani lisääntymiseen. Enkä puhu pelkästään itsestäni, vaan myös lehmämäärän lisäyksessä navetalla käytettiin vähän suurempia kertoimia. En haaveillut keikoilla käymisestä vaan kunnon yöunista.

Nyt kun lapset ovat jo melkein vanhempia kuin minä, olen taas innolla seurannut keikkatarjontaa. Tarjonnan seuraaminen ei valitettavasti ole johtanut käytännön toimenpiteisiin montakaan kertaa, mutta nyt pääsin jorailemaan Herra Ylpön tahtiin. Herra Ylppö ja Ihmiset pistivät pillit pussiin muutama vuosi sitten ja nyt yllätyspaluu sai tämänkin tytön liikkeelle. Ja kyllä kannatti, keikka oli hengästyttävän intensiivinen ja yllättävän pitkä. Ylpön menestynein albumi, jonka mukaan kiertuekin on nimetty, ”Sata Vuotta” soitettiin kokonaisuudessaan läpi ja lisänä suosituimpia biisejä muiltakin albumeilta. Jos et tunne Ylpön biisejä, niin kannattaa kuunnella ainakin oma suosikkini ”Horros” ja keikalla encorena kuultu ”Lista hämähäkkimiehen vihollisista”. Rakkaushuolissaan kiemurteleville sopinee koko ”Mies ja Nainen” albumi.

Jos ”suomeksi laulava bändi, joka soittaa haisevaa rokkia setien ja tätien kauhistukseksi” (HS) kiinnostaa, niin suosittelen keikkalippuun investoimista. Ilta pysyy mielessäni pitkään, eikä vähiten suupielien kohdalla roikkuvien silmäpussien (uusi ennätys) ansiosta, jotka siis tietenkin johtuvat vain ja ainoastaan liian lyhyiksi jääneistä yöunista.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post10

Music in Me

Musa ja KirjatPosted by Rytmirouva Sun, September 03, 2017 13:26:37

Olen aina pitänyt musiikista sen kaikissa muodoissa. Lapsena käydyt pianotunnit eivät kuitenkaan olleet menestys. Äiti oli varma, että pitkät ja hoikat pianistinsormeni ovat takuu lahjakkuudesta. Eivät olleet. Kahden vuoden takomisen jälkeen pystyin jopa käyttämään jokaista sormeani, kunhan olin ensin opetellut kappaleet huolella ulkoa. Katseen pitäminen nuoteissa ja soittaminen samanaikaisesti johti vääjäämättä fiaskoon.

Lukiossa roikuin kuoron mukana kolme vuotta. Se oli hauskaa niin kauan kun ymmärsin pysyä tiukasti oman äänialan laulajien ympäröimänä. Soppa oli valmis kun jouduin eri korkeudelta hoilottavan kuorotoverin viereen. Silloin kuitenkin ymmärsin, että laulamistakin voi harjoitella. Jos tietyt perusasiat ovat kunnossa ja sävelkorva toimii, niin treeniä vaan, laulaminen on hauskaa!

Eniten olen kuitenkin aina nauttinut musiikin kuuntelusta. Melkein kaikki käy, aina parempi jos on jonkinlainen melodia ja sanoista saa selvää. Lievää kapinahenkeä on kuitenkin aina ollut havaittavissa. 80-luvulla kavereiden leyhytellessä sifonkihuivejaan, minä teatraalisesti yökkäilin pusikossa julistaen, että en keksi ainuttakaan yhtä surkeaa laulajaa kuin Neumann. Tilanne ei sinällään ole muuttunut, nyt vain pystyn sanomaan saman yökkäilemättä.

Reggae vaihe kesti yllättävän pitkään. Isä ja poika Marley pauhasivat ämyreistä, kuvittelin itseni Jamaican palmujen alle ja haaveilin rastoista. Itse asiassa tykkään vieläkin aika tavalla letkeästä reggae-poljennosta. Enää en haaveile rastoista.

Musaa on tullut ja mennyt tyylilajien seuratessa toistaan. Koko ajan matkassa itsepäisesti on kuitenkin pysynyt suomirock. Eppu Normaali, Hassisen kone, Juliet Jonesin sydän, Sielun veljet, Neljä Ruusua, Popeda, Kolmas Nainen… lista on loputon. Ja kyllä, kuuntelen myös tuoreempaakin musaa, mutta nyt on vaan niin nostalginen olotila.

Nyt varttuneemmalla (ihana sana, en ole vanha tai keski-ikäinen) iällä olen varsinkin alkanut kiinnittää sanoituksiin huomiota. Aiemmin ei niin ollut väliä, oliko biiseissä sanomaa vai ei, mutta nykyään kuuntelen hyvinkin tarkkaan sanoituksia. Huomaan myös osaavani ulkoa huikean määrän biisejä, varsinkin Eput ja Hassisen kone taittuvat helposti. Vastaavasti tuoreempi musa tuottaa hankaluuksia, enkä kyllä ihmettele miksi!

”jos yhden päivän voisi olla
peloton kuin juovuksissa
kuiskata kuutta kieltä
liikkua kuin liukas kissa

yks päivä fobioitta
ottaa kiinni hämähäkistä
tarpeen tullen tapella ja
puolustaa vähäväkistä

jos yhden päivän voisi olla
tilanteissa napakasti
häpeemättä, hämmentymättä
hei tää ei oo paha rasti

viriili kuin viistoista–
vuotiaana limudiskossa
bailata puolapuissa
vauhtia kuin sisiliskossa

jos yhden päivän voisi olla
leijonana saalis suussa
rullata kuin nopsa picnic
sulaa tietä maaliskuussa

anteeksi antaa, armahtaa
ja nauraa ironiatta
surematta eilispäivää
huomisesta huolehtimatta

olisin sulle toiveista totta
valopallosi pimeään kulmaan
olisin viima siipesi alla
helppo ratkaisu piinaavaan pulmaan

olisin sulle toiveista totta
rauta-ankkuri tiukasti pohjaan
olisin viima siipesi alla
ja kun otteesi lipsuu mä ohjaan”

Noin, siinäpä esimerkki. Mikko Alatalon painajainen Tammerkosken yhteislauluiltoihin. Kaikki kunnia kuitenkin herra Tykille, ne tekee ketkä osaa.

Ikuinen kestosuosikkini Herra Ylppö kaikkine karmoineen ja ihmisineen kuitenkin ansaitsee pienen potkun polveen tai ainakin korvatillikan (tukkapölly ei onnistu). Haastattelussa herra kertoi ”kirjoittavansa vaan sitä samaa paskaa kuin aina” ja keikalla ihmettely ”kuka helvetti tulkitsee rock-lyriikoita” ei oikein fanin mieltä lämmitä.

Menköön vaan riffi edellä, mutta minä ainakin kuuntelen aika paljon sitä paskaa ja todellakin kuuntelen ja tulkitsen lyriikoita, hyvänen aika, minähän teen johtopäätökseni jo pelkästä biisin nimestä, saatikka koko tarinasta. Epäilen, että en ole yksin.







  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post3
« Previous