Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Soittajalle soppaa

RuokaPosted by Rytmirouva Sun, March 04, 2018 23:30:08
Sain Tahkon rinneravintolassa niin hyvää gulassikeittoa, että päätin hetimmiten kokeilla keiton onnistumista kotikeittiössä. Pakastin on vieläkin pullollaan Mannerheimin lihaa, joten umpimähkään vain joku kimpale sulamaan, ei kai keitossa nyt niin tarkkaa ole mistä kohtaa Marskin ruhoa liha on leikattu. Sitä paitsi kaikki kyseisen herran fileet ovat varmasti meheviä ja mureita, niin onnellisen elämän sonni sai haareminsa kanssa laitumella viettää. Mannerheim pääsi jopa paikallisiin uutisotsikoihin paettuaan laitumelta maantienvarren maata ruopimaan, onnellisen julkkiksen lihalla ei voi muuta kuin onnistua.


Seuraavaksi googlettamaan ohjetta. Kuinka monta erilaista gulassikeitto-ohjetta voi internettiin mahtua? No aika monta ja kaikki ihan erilaisia. Yleensä netistä etsimäni ruokaohjeet ovat jokseenkin samankaltaisia ja niistä on helppo löytää omiin tarpeisiin sopiva. Gulassikeittoja oli kuitenkin yhtä monta kuin googleosumia, liha vaihteli porsaanniskasta naudanlihan kautta aina makkaraan. Sen kuitenkin onnistuin päättelemään, että yhdistävä tekijä on liha, sipuli, paprika ja peruna. Itse asiassa selvitystyön tuloksena kävi ilmi, että ihan aito oikea unkarilainen gulassi on aika simppeli ja siihen kuuluu nimenomaan naudanliha. Aito unkarilainen gulassi vaikutti jopa niin riisutulta, että päätin rakennella ihan oman reseptin yhdistellen löytämiäni reseptejä.

Kauppareissun kunnon gulassi kuitenkin vaati ja heittelin kärryyn umpimähkään raaka-aineita, joiden muistelin vilahdelleen tietokoneen ruudulla. Pieni detalji Rytmirouvasta: en ole ikinä tehnyt kauppalistaa itselleni (joskus harvoin Insinöörille). Kotona ryhtyessäni tositoimiin, huomasin ostaneeni kaikkea liikaa ja useampaa juttua, mitä en sitten käyttänyt keittoon ollenkaan.

Veitsi laulamaan ja pilkkomishommiin! Liha ja sipuli palasiksi ja pataan porisemaan, perään paprikaa, valkosipulia, tomaattimurskaa ja mausteita. Tässä välissä livahdin tekemään tallityöt, kattila jäi levylle pulputtamaan ja koirat telkesin pois keittiöstä. Koiranpentu on jo niin iso, että kattilan sisällön selvitys onnistuu helposti. Vajaan tunnin hautumisen jälkeen (sen verran kului tallissa aikaa) lisäsin vähän vettä ja pilkotut porkkanat, palsternakat ja perunat. Porkkana oli mukana värin vuoksi ja palsternakka koska ostin vahingossa. Niitä oli muutenkin vain vähän ja pääroolia näytteli peruna. Taas jätin padan liedelle ja lähdin tällä kertaa navettaan, gulassipuuroa en kuitenkaan halunnut, joten puolen tunnin kuluttua käväisin sammuttamassa lieden.

Illalla oli valmis keitto odottamassa ja olikin oikein maukasta. Perunaa oli ehkä jopa liikaa, oikeampi nimi tälle ruokalajille olisi "perunagulassi", mutta ei haitannut, olemme perunan ystäviä.

Jos joku innostuu kokeilemaan, niin pahoittelut etten voi auttaa valmiilla reseptillä, koska sitä ei ole. Alla kuitenkin luettelo aineista, joita käytin.

Naudanlihaa

Sipulia reilusti

Paprikaa (minä laitoin yhden punaisen ja yhden vihreän)

Tomaattimurskaa 1 tölkki

Valkosipulia 2-3 kynttä

Paprikajauhetta 2 tl

Rouhittua mustapippuria 1 tl

Lihaliemikuutioita tai fondia

Perunoita reilusti

Porkkanaa (tai sitten ei)

Palsternakkaa (tai sitten ei)

Lautaselle lopuksi vielä keiton päälle turaus smetanaa ja kyytipojaksi rapsakkaa leipää niin voila! Kevyt punaviini olisi varmasti sopinut perunagulassin kanssa oivallisesti, mutta päätin korvata sen piimällä, ihan vaan koska viiniä ei ollut. Ja jos viiniä olisi ollut, olisin varmasti lorauttanut sitä tilkkasen myös pataan.







  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post110

Syömähousuista farkkuihin

RuokaPosted by Rytmirouva Thu, December 28, 2017 15:03:34
Jokavuotinen päätös muistaa kohtuus joulusyöpöttelyssä vesittyi taas ihan alkumetreillä. Olin vielä ylpeä aattoaamun riisipuurosta, mutta päätös ihan vaan vähän maistaa vastapaistettua kinkkua avasi hanat.


Vähän kateellisena kuuntelen juttuja, joiden mukaan osa ihmisistä inhoaa joululaatikoita, eikä rosolli tai muutkaan jouluherkut tunnu maistuvan. Minulle maistuu. Hotkin antaumuksella äidin tekemää lanttulaatikkoa ja sujuvasti mätän lautaselle kaikki muutkin porkkanan ja perunanhuuruiset tuotokset. Kylmät joulupöydän antimet eivät valitettavasti nekään jätä minua kylmäksi, saan lautasen helposti täyteen monta kertaa joulun herkuista.

Ilman pienintäkään omantunnon pistosta, olen hankkinut jouluherkut aina suoraan marketin hyllyiltä. En ole myöskään langennut äidin virittämään lanttulaatikkoansaan, joku heikompi voisi kuvitella, että jos itse tekee, saa yhtä hyvää kuin äidin tekemä. Olen päättänyt olla edes yrittämättä ja äidin lanttulaatikko koreilee paraatipaikalla prisman foliorasioiden ympäröimänä joulupöydässä.

Kaikki tietävät, mitä tapahtuu kun yhdistellään kinkku, einesruuat, graavikalat, hillosipulit, rosollit sekä tietenkin tilkkanen punaviiniä ja loraus glögiä. Tapahtuu järjetön turvotus. Liiallinen suolan nautiskelu on jo kauan sitten todettu olevan haitaksi terveydelle ja suuresti epäilen, että joulun aikaan muidenkin kuin minun verisuonet huutaa hoosiannaa. Homma tietenkin viimeistellään tolkuttomalla määrällä suklaata, suolaisen ja makean tasapainosta täytyy pitää huolta.

Pyhien jälkeen perhe tahtoi eläviin kuviin ja vastaan taistelusta huolimatta minäkin jouduin luopumaan syömähousuistani. Elokuvateatterin hämyssä joulunajan syömähousuihini ei liene olisi kiinnitetty juurikaan huomiota, mutta johonkin raja on vedettävä. Joten urheasti farkut esiin ja pöksyjen vaihtoon. Ei ollut soveliasta herkimpien silmille, ei. Sain kuitenkin farkut ahdettua jalkaan, vyölle ei ollut käyttöä. Hupaisin vaihe koitti kuitenkin kenkien kohdalla, nahkasaappaiden vetoketju oli selvästi tiukempi kuin normaalisti, laatikot ovat siis valuneet kivasti pohkeisiin asti.

Ylpeänä voin kuitenkin kertoa, että istuin urheasti koko leffan ajan avaamatta nappia tai vetskaria housuista. Saappaatkin tuntuivat ihan mukavilta jaloissa enkä alkanut sinertää kummastakaan päästä. Sitä paitsi leffakin oli hyvä, taattua Star Wars viihdettä



  • Comments(2)//www.munaravia.fi/#post80

Kynttiläillallinen

RuokaPosted by Rytmirouva Tue, October 03, 2017 17:41:23

Olen aika uomiini jämähtänyt ruuanlaittaja. Samojen reseptien pyörittely jatkuu vuodesta toiseen, vain ranskalaiset ja kalapuikot ovat pudonneet pois kyydistä lasten aikuistuttua. Itse asiassa kynnys on myös hyvin matala jättää se ruoka tekemättä kokonaan, miksi ihmeessä einekset, mikroaaltouuni ja noutopitsat olisi muuten edes keksitty?

Tykkään kuitenkin ruuanlaitosta silloin kun siihen on aikaa ja varsinkin vieraille on mukava tarjota hyvää ruokaa. Yksi lapsista on varsin ahkera metsästäjä ja sienestäjä, pakastin alkaakin olemaan pullollaan riistaherkkuja ja vihdoin eilen päätin rakentaa kuopuksen synttäreiden kunniaksi pykälää paremman illallisen.

Kyyhkystä ja sorsaa oli niin paljon tarjolla, että päätin laitella niitä vähän eri tavoilla. Metsästäjä itse oli perannut ja putsannut linnut niin hyvin, että tarjolla oli ainoastaan rintafileitä. Osa sorsafileistä sai suolan ja pippurin lisäksi timjamia ja tilkan viskiä marinadiin. Sydäntä särki laittaa hyvää single maltia ruuan joukkoon, hyvä viski on väkevistä ehdoton lempparini. Ilmeisesti sydänsärystä huolimatta onnistuin lorauttamaan tilkan liikaa viskiä fileille, koska savun maku saattoi olla jopa hieman liian voimakas lopullisessa ateriassa. Jos kokeilet, niin ruokalusikallinen tai pari riittää, loput parempaan käyttöön.

Kyyhkyset saivat perinteisen suola, pippuri, kerma käsittelyn ja lopputulos oli oikein herkullinen. Parhaiten kuitenkin onnistui sorsafileiden ja kanttarellien yhdistäminen samaan kippoon. En olisi ikinä uskonut laittavani blogiin ainuttakaan reseptiä, mutta olen muutenkin jatkuvasti yllättänyt itseni kirjoittamasta ihan mitä sattuu, joten täältä pesee.

Määrät (ai mitkä määrät?) ovat hyvin viitteellisiä, koska en juuri koskaan mittaa mitään, kunhan ripottelen ja roiskin.

Sorsan rintafileitä 4-6 kpl
Kanttarelleja 2-3 dl
Sipuli
Kermaa
Mustapippuria
Suolaa
Voita paistamiseen

Paista voissa pannulla sienet ja hienoksi silputtu sipuli. Lisää kerma, mustapippuria ja suolaa. Suurusta kastike Maizenalla tai minun tapaan vesi/vehnäjauho seoksella. Paista toisella pannulla fileet kauniin ruskeiksi pinnalta ja siirrä kastikkeen sekaan.

Anna kiehua 15 min, tarkista maku ja voila, hyvin yksinkertainen ja herkullinen ruoka on valmista. Nokkelimmat varmaan huomasivatkin, että tässähän on vain yhdistetty perinteinen sienisoossi ja lintu, ei kovin monimutkaista. Itse käytin ruokakermaa 15%, mutta kunnon kuohukerma on aina kuohukermaa. Kylkeen perunamuusia niin homma on taputeltu. Pitäisikö siirtyä ruokabloggaajaksi?

Ai niin, tärkein meinasi unohtua: chileläinen Syrah sopi oikein hyvin tämän(kin) ruuan kanssa.









  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post22

Voihan voipaperi

RuokaPosted by Rytmirouva Thu, September 28, 2017 14:27:02

Lapset vinkuivat ruokaa iltasella. Olin armelias, suostuin pyyntöön ja päätin tehdä pitsaa. Normaalisti kaapista löytyy aina ainekset pitsaan, voiko helpompaa jämäruokaa olla? Jos ei muuta päälle laitettavaa löydy, niin aina on tonnikalapurkki kaapin perällä.

Nyt kuitenkin ongelmaksi muodostui leivinpaperin puute. Se oli loppu, enkä ole vielä keksinyt, millä sen voi korvata. Tietenkin on mahdollista voidella vuoka tai pelti ja taputella taikina siihen, mutta hyhyhyh, olen niin tottunut paperiin, että ajatus ällöttää. Vaikka meillä ei täällä metsässä olekaan ihan nurkan takana alepaa, niin onhan meillä naapurit. Tosin matka mitataaan hieman eri asteikolla kuin kaupungissa, mutta jos sinne on kakarana alasti suoraan saunasta juostu, niin ei se niin kovin kaukana voi olla (eipä). Joten lähetin lapsen leivinpaperin hakuun, mikä onnistuikin helposti kun panoksena on mieluista ruokaa. Niille joille tilanne on vasta edessäpäin tiedoksi: uhkailu, lahjonta ja kiristys toimivat myös teineihin, viimeiseksi mainittu tehokkain.

Paperitoimitus tuli ajallaan ja lätty paistumaan. Kaikki meni oikein mallikkaasti siihen asti, kunnes aloin leikkaamaan pitsaa paloihin… siis mitä ihmettä, kuka ääliö on keksinyt voipaperin??? Mihin tarkoitukseen se on suunniteltu ja mihin sitä käytetään? Varmistamaan, että pitsapohja pysyy kasassa? Vai onko tarkoitus pitää hauskaa viattomien lasten ja hyväuskoisten äitien kustannuksella? Ja voisiko se pahuksen paperi olla vaikka vihreää, että sen edes erottaisi leivinpaperista? Meillä ainakin pahvit ympäriltä katoavat ja rullat pyörivät iloisesti sikin sokin laatikossa. Se ei ole ollut ongelma, koska folion, leivinpaperin ja muovikelmun erottaa helposti toisistaan. Eikä meillä ole sitä voipaperia, koska MINÄ EN TIEDÄ MIHIN SITÄ KÄYTETÄÄN!!! Ja joo joo, menen katsomaan googlesta, heti kun otsasuoni lakkaa tykyttämästä…

Pitsa tuli kuitenkin jotenkin hyötykäyttöön, toinen lapsi totesi, että ei se voipaperi nyt niin pahaa ole. Toinen kaapi päälliset pois ja siirsi tortillalätyn päälle. Itse yritin leikata paperia irti vuolemalla pohjasta. Ei onnistunut, en syönyt. Siippa ei edes vaivautunut yrittämään, totesi vain, että olikin jännä että meillä olisi tänään ollut ruokaa (einekset kunniaan).



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post18

Rahkaa!

RuokaPosted by Rytmirouva Thu, August 31, 2017 15:01:56

Enpä olisi uskonut, että näinkin varhaisessa vaiheessa bloggaajan uraani, otan aiheeksi ruuansulatusongelmat. Mikäpä siinä, ammutaan kovilla vaan saman tien. Suurin osa naisista käsittääkseni kamppailee, vähintään jossain vaiheessa elämäänsä, paino-ongelmien kanssa. Toiset ovat ikuisella laihdutuskuurilla (minä) ja toiset ovat kokeilleet kaikki mahdolliset ihmedieetit (minä). Voitte olla varmoja, että painonhallinta saa vielä palstatilaa ja paljon, mutta ei enempää tällä kertaa. Tiedoksenne kuitenkin, että olen koko elämäni taistellut kilojeni kanssa. Olen täysin vakuuttunut, että aineenvaihduntani on poikkeuksellisen hidas, luuni ovat isoja ja painavia ja koska geenit. Tietenkään en koskaan ole syönyt liikaa.

Uusi urheilullinen minä on nyt kuitenkin herännyt tietoisuuteen ravinnon vaikutuksesta kehoon ja sen hyvinvointiin: rahka pierettää. Olen yrittänyt vähentää hiilarimättöä ja aamiainen on jo pitkään koostunut jogurtista, rahkasta, marjoista, leseistä jne. Viime aikoina kuitenkin ongelmaksi on muodostunut ikävä kaasun muodostus vatsan seutuville. Laktoosi-intoleranssihan on todettu jo kauan sitten ja laktoosittomilla tuotteilla tässä on elettykin.

Muutama päivä sitten päätin aloittaa pienen kokeilujakson ja jättää maidon kokonaan pois hetkeksi. Ongelmia ilmeni yllättävältä taholta: Aviomiehen sanoin ”sinä olet maidontuottaja, joten syö rahkasi ja piere” (Maidontuottaja tässä tapauksessa tarkoittaa ihan oikeaa maidontuottajaa, meillä on lypsykarjatila). Päätin kuitenkin uhmata puolisoa ja ostin kaupasta jotain kaurahässäkkää, soijasotkuihin en koske, ne on pahoja yök. En tiedä onko teillä lukijoilla kokemusta ko. tuotteista, mutta voi herra paratkoon mitä mönjää!!! Jotenkin ymmärrän vielä, että kaurasta tehdään jogurttia (tai siis oikeasti en ymmärrä), mutta pitääkö sen näyttää rusehtavalta liimalta? Maku ei paljon poikennut ulkonäöstä, joten päätin melko nopeasti vain löysätä vyötä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kaurajogurtti saattaisi toimia smoothiessa.

Jos polvet kestää ja täysin villiinnyn juoksentelemaan ympäriinsä (paitsi kohta en ehdi koska vaan kirjoitan), niin ihan vallattomasti ei sovi ruokahuoltoon suhtautua. Olen käynyt jo pitkään säännöllisesti salilla vahvistaakseni polvia. Kulutus on kovaa ja ihan arkihommatkin vaativat osuutensa. Askelmittari näyttää päivittäin 20 000-30 000 askelta, riippuen olenko käynyt lenkillä vai en. Että ei niitä hiilareita ihan kokonaan voi unohtaa.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post2