Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Aamulypsy

LehmätPosted by Rytmirouva Thu, March 08, 2018 17:16:29
Minulle melko harvoin osuvat lypsyvuorot napsahtivat kohdalle tänään ja huomenna. Tykkään aamuista ja olen tavallaan aamuvirkku, mutta kaikki ennen kuutta on yötä, kello viidellä ei ole mitään tekemistä aamun kanssa ja herätyskellon soitto on silkkaa painajaista. Aamupalan ja kahvinkeiton voi unohtaa, haahuilen tukka pystyssä ja kompastelen silmät rähmässä navetalle. Lypsytyö itsessään on ihan mukavaa, kunhan ensin herää ja homma muuten toimii. Aika usein ei toimi. Etenkään tänä aamuna ei toiminut mikään.


Homma lähti menemään pieleen heti ensimetreiltä, pukeutumistilan ovenkahvan jäädessä käteen, arvasin että aamusta tulee huono. Liekö sitten itse aiheutin pirujen maalaamisella synkeän aamun, mutta lypsytyö tuntui kivireen vetämiseltä ja aamu pitkältä kuin nälkävuosi. Lehmillä tuntui olevan kovasti jotain minua vastaan ja olikin oikein virkistävää (heräsin) saada napakka potku sorkasta suoraan ranteeseen heti ensimmäisenä aamukuudelta. Olisin hyppinyt kivusta mutta en uskaltanut kaatumisen ja pahempien vaurioiden pelossa, tyydyin päästelemään voimasanoja ja roikottamaan kättä hetken aikaa hyödyttömänä mukana. Lypsäminen on tosi kätevää yhdellä kädellä. Ilmeisesti kanssasisaret sisuuntuivat kielenkäytöstäni ja yrittivät saada lisäosumia Rytmirouvaan, normaalisti meillä on superkiltit ja mukavat lehmät, eikä sorkkavaaraa ole. Tänään kuitenkin kapinamieli oli vallannut mansikit ja sain väistellä viuhuvia jalkoja tuon tuosta.

Automaatiolla toimivat portit lypsyboxeissa eivät tänään ymmärtäneet toimivansa automaatiolla, lehmiä tuli ja meni vääristä paikoista vielä väärempiin paikkoihin ja mielellään monta kerrallaan. Siinä vaiheessa kun eräs mansikki tuli peruuttamalla lypsyaseman portista sisään, harkitsin vakavasti takaisin nukkumaan lähtemistä.

Aamujumppa sujui lähes huomaamatta könytessäni lypsymontusta ylös vähän väliä selvittämään lehmäruuhkia ja joka kerta, kun ehdin portaat ylös, hujautti joku äpyli lypsykoneen potkaisemalla irti. Joten takaisin alas laittamaan kone kiinni ja uusi yritys. Kierre oli valmis. Työparini olisi toki auttanut, jos vaan olisin ensin ukrainaksi tai venäjäksi osannut apua pyytää.

Kolmen tunnin lypsyurakkaan mahtui tänä aamuna poikkeuksellisen paljon muitakin hankaluuksia. Sain rikkinäisestä vesipistoolista osumaa, unohtelin jotain "hana ja vipu- juttuja" ja radiosta tuli huonoa musiikkia. Kun viimein neljän tunnin monttuorjuuden jälkeen pääsin pois navetasta, kirkas kevätaurinko sai mielen piristymään. Sitä paitsi olisihan se voinut huonomminkin mennä, olisi vaikka mennyt pää poikki.



  • Comments(2)//www.munaravia.fi/#post112

Paskanjauhannan suomenmestari

LehmätPosted by Rytmirouva Tue, January 23, 2018 22:27:43
Minun on nyt ihan pakko jatkaa edeltävää paskakertomusta, koska hommaan liittyy ihan liian herkullisia piirteitä kertomatta jätettäväksi.


Separaattori on nyt suoltanut kuivunutta kakkaa neljättä päivää tauotta. Voin paljastaa, että meillä on aika paljon kuiviketta tuhlattavaksi ja lisää tulee koko ajan. Rakennelmassa on lietteen siirron osalta käytössä pieni tilapäisratkaisu ja väliaikainen paskaputki ei kestä pakkasta, paskan on siis pysyttävä liikkeessä koko ajan, jotta se ei jäätyisi putkeen ja rikkoisi koko systeemiä. Oletteko vielä kärryillä? Arvaatte varmaan mitä tapahtuu, kun separaattori jauhaa jatkuvasti yötä päivää. Edellisessä postauksessa mainitsemani ulkohuussi vertauskuva pätee tähänkin, eli mitä tapahtuu jos paskan tulo ei vaan lopu? Säiliö tulee tietenkin täyteen! Juuri niin tapahtuu tässäkin ja kuivunutta paskaa (kuiviketta) täytyy jatkuvasti siirtää paikasta A, paikkaan B. Ja nyt päästäänkin siihen kohtaan, mikä suoraan vaikuttaa Rytmirouvan elämään: Insinöörin herätyskello soi useamman kerran yössä, kehottaen siirtymään paskansiirtely-tehtäviin. Totisesti odotan, että pakkaset loppuvat ja masiinasta voi vääntää virrat sammuksiin, minun unenlahjat eivät ole kummoiset ja öinen myötäeläminen saa silmäpussit kukoistamaan.

Itse lopputuotos on ollut iloinen ja paljon vähemmän haiseva yllätys kuin miltä alkuun vaikutti. Paska toimii kuivikkeena hyvin eikä hajuhaittojakaan ole liikaa. Painavampaa se toki on lapioida kuin turve tai sahanpuru, mutta ei hätää, Insinöörillä oli ratkaisu tähänkin pulmaan: Lumilinko! Kyllä vain, lumilinko lennättää paskan lehmien makuuparsiin helposti ja tehokkaasti, lapiot voidaan heittää uuniin, lumilinko on avain onneen.

Tänään sattumalta huomasin netissä artikkelin, josta kävi ilmi, että Suomessakin on jo tutkittu kuivapaskan käyttöä kuivikkeena. Me ennakkoluulottomat ja kokeilunhaluiset suomalaiset vaadimme vähintään repullisen sertifikaatteja ja kottikärryllisen tutkimustuloksia, ennenkuin villiinnymme uutuuksiin. Kuivatun lannan käyttö kuivikkeena on hyvin yleistä Keski-Euroopassa. Tästä ihan Suomen maaperällä tehdystä tutkimuksesta kuitenkin kävi ilmi, että kuivalanta toimii kuivikkeena moitteetta, lehmät pysyivät terveinä ja olivat peräti puhtaampia, kuin turvekuivituksella.

Minua häiritsee sanan "paska" viljely ja olen kovasti yrittänyt keksiä tälle uudelle kuivikkeelle sopivaa nimeä. Kuivattu paska ei kuulosta mukavalta jokapäiväisessä käytössä, mutta en valitettavasti ole keksinyt mitään käyttökelpoista nimitystä korvaajaksi. Jos nyt joku teistä lukijoista keksii mielestään oivallisen nimen tälle uudelle kuivikkeelle, niin kommentoithan? Minun mielikuvitus ei riitä.



  • Comments(4)//www.munaravia.fi/#post92

Paska meininki

LehmätPosted by Rytmirouva Sun, January 21, 2018 11:52:17
Olen taloremontin jälkeen langettanut Insinöörille rakennuskiellon. Kaikenlainen uusien navetoiden, latojen, vajojen, talojen tai minkä tahansa puuta, nauloja ja vasaraa vaativien kyhäelmien rakentaminen on kielletty. Sama koskee kaikkia ulokkeita, joita mahdollisesti voisi liittää jo olemassa oleviin rakennuksiin.

Ette voi edes kuvitella sitä kaikkea rakentamisen määrää, mitä meillä on vuosien saatossa tehty. Jos nyt paljastan, että tilanpitomme alussa lehmiä oli nolla ja nyt pitkälle yli 200, niin saatatte ehkä päästä vähän jyvälle mitä kaikkea on kasaan laitettu. Sen lisäksi, että on rakennettu uutta, on tietenkin tehokkaasti hyödynnetty vanhaa. Vanha navettarakennus muistuttaa kuplamuovia, ulokkeita ja lisäsiipiä on poksahdellut joka puolelle ja tottumattomampi eksyy navetan sokkeloihin ilman karttaa ja kompassia. Rakennusvuotta kysyttäessä, täytyy erikseen määritellä mitä osaa navetasta tarkoitetaan, vaihtoehtoja on lähemmäs kymmenen.

Rakentaminen ja erityisesti niiden suunnittelu toimii Insinöörin polttoaineena. Toki minkä tahansa laitteen tai vempaimen suunnittelu pitää moottorit hyrräämässä, mutta rakennukset ovat kerosiinia, etenkin navetat. Erilaiset piirustukset, luonnokset ja kaaviot valtaavat pöytien päälliset ja farmi onkin toiminut jokusen Insinöörin luomuksen koeponnistuspaikkana.

Olen hieman potenut huonoa omatuntoa rakennuskiellon takia ja annoinkin vähän periksi, edes minä en voi vastustaa ajatusta veden muuuttamisesta viiniksi, valitettavasti ihan siitä ei nyt ollut kyse, mutta eikö vastaavuus ole melko sama, kun muutetaan paska kuivikkeeksi? Eilen vietimme juhlavaa hetkeä vihkimällä käyttöön lannan separointilaitteen, joka siis erottaa paskasta kuiva-aineen ja tuon kuiva-aineen tehtävä on jatkossa toimia kuivikkeena navetassa, korvaamassa turvetta, purua tai olkea, mitä milloinkin käytetään.

Lapsen valistunut arvio rakennuksen ulkomuodosta oli, että "sehän on ihan kuin joku jättiläisten ulkohuussi". No niinpä onkin, tiiliseinien päällä on mökki, jonka pohjassa on reikä mistä tippuu kuivunutta paskaa. Paskan kuivuudesta voidaan olla montaa mieltä, eikä tuotteen ominaistuoksu kadonnut separoinnin yhteydessä yhtikäs mihinkään. Rytmirouvan ennakkoluulottomuus on nyt todella koetuksella, harvemmin sitä kukaan omassa kakassaan nukkuu. Sen tiedän, että vastaava systeemi on muuallakin käytössä, joten ihan sokkona ei hommaan ryhdytty.

Olkoon uuden kuivikkeen käyttökelpoisuus mikä tahansa (voin pitää teidät ajan tasalla), minä olen kuitenkin putsannut omatuntoni ja päästänyt Insinöörin toteuttamaan itseään. Rakennuskielto voi taas jatkua.





  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post91

Robotti Ruttunen

LehmätPosted by Rytmirouva Sun, January 07, 2018 19:09:18
Kuka tietää mikä on lypsyrobotti? No sehän on tietenkin robotti mikä lypsää lehmiä, höpsöt. Käytännössä se on laatikko tai ehkä paremminkin kontti, minkä sisälle lehmä kävelee ja laatikko hoitaa lehmän lypsyn alusta loppuun. Mansikin kaulassa roikkuu lätkä, mistä robo tietää, mikä lehmä on kyseessä. Lehmä saa mennä lypsylle milloin huvittaa, robo päättää kuinka usein juuri se lehmä lypsetään. Kuulostaa helpolta ja kätevältä, mutta voitte olla varmoja, että siinäkin on omat heikkoutensa.


Aina kun automaatio lisääntyy, on enemmän ja enemmän juttuja, mitkä voivat mennä rikki. Vaikka olenkin aika kätevä emäntä, niin siinä vaiheessa kun lypsyrobotti sanoo työsuhteen irti, nousee minullakin kylmä hiki selkärankaan. Minun tapauksessa korjaustoimet ovat hyvin yksinkertaisia: napakka potku kylkeen, voimasanat sekä töpseli irti ja töpseli kiinni. Onneksi omasta takaa löytyy erinomaisen taitava insinööri, joka osaa puhaltaa henkiin kaikenlaisia koneita, mukaan lukien lypsyrobotit.

Silloin kun robottiin tulee vika, tulee myös puhelu. Sen lisäksi, että eläimet vaativat jatkuvaa hoitoa kaikkina vuodenpäivinä, on oltava myös valmiina korjaamaan koneita, joiden varassa lehmien hyvinvointi on. Lypsyrobotti, ruokintajärjestelmä ja maitotankki soittavat vaikka keskellä yötä sinnikkäästi niin kauan, että ratsuväki saapuu. Onneksi ei sentään ihan joka yö puhelinlangat laula.

Viime yönä lauloi. Robotti halusi jakaa hätänsä meidän kanssa keskellä yötä ja pian kävikin ilmi, että ongelma on pykälää isompi kuin normaalit letkurikot tai klemmarien irtoamiset. Potku kylkeen ei tuottanut toivottua lopputulosta ja Insinööri joutui ihan oikeisiin töihin. Ja arvatkaapa, voiko lehmille sanoa, että "sorry, odotelkaapa aamua ja mielellään arkiaamua niin palataan asiaan". No ei voi, joten yötöiksi meni. Insinöörin hikoiltua sydänyön tunnit robotin kimpussa lehmät pääsivät taas muutaman tunnin tauon jälkeen lypsylle.

Minun osuus korjaustöissä oli kannustus ja myötäeläminen omasta sängystä ja peiton alta käsin. Tosin Insinöörin nukkumaan kömpiminen aamun sarastaessa keskeytti kannustukseni ja heräsin kesken hurraa huutojen kuulemaan selostusta yön urotöistä. Selvityksen perusteella päätin hylätä haaveet nukkumisesta ja lähteä siivoamaan työmaata...



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post85

Eläimellistä menoa

LehmätPosted by Rytmirouva Wed, December 20, 2017 17:11:00
Lehmän leikkaus on nyt onnistuneesti takanapäin ja kaikki meni suunnitelmien mukaisesti.


Ette ikinä arvaa, kuinka suureen rooliin pienessä leikkausoperaatiossa voi nousta pöytä, tai pikemminkin pöydän puuttuminen. Edellinen leikkauksissa käytetty pöytä meni niin huonoon kuntoon, että heitin sen sumeilematta romulavalle jo kesällä. Uusi jäi tietenkin hankkimatta ja nyt karjanhoitajan kanssa säntäilimme ympäri farmia etsien pöytää, jonka päälle instrumentit ja muut tarvikkeet voi laittaa. Viimein karjanhoitaja kipitti naapuriin, kähvelsi puutarhapöydän varastosta ja huikkasi mennessään lupauksen uudesta pöydästä ensi kesään mennessä.

Seuraava valmisteleva toimenpide oli karvojen ajelu leikkausalueelta. Kone löytyi vaivatta ja riemuiten tämän työvaiheen helppoudesta työnsin töpselin seinään... ja kas, ei sähköä! Pistorasia oli mykkä, lähin toimiva rasia liian kaukana ja sähkövastaava jänismetsällä. Ei muuta kun taas säntäilemään ympäri farmia ja etsimään akkukonetta. Kone löytyi ja karvat veks.

Vihdoin lehmä oli valmiina operaatioon ja pöytäkin paikallaan. Tositoimet onneksi sujuivat eläinlääkäriltä ammattilaisen ottein, eikä suurempia yllätyksiä enää osunut matkan varrelle. Puudutusaineen pistely sai potilaan vähän villiintymään ja jalka nousi yllättävän kepeästi pöhnästä huolimatta. Rauhoitusainetta ei voi laittaa määräänsä enempää, koska lehmän täytyy pysyä seisaallaan. Liian kovassa kännissä lähtee jalat alta...

Laitanko kuvia? No en laita. Innostuin kunnon bloggaajan tavoin räpsimään kuvia, mutta laatu oli kuraa, enkä sitä paitsi ole kovin vakuuttunut, että veri, suolet ja karvat ovat kovin kiinnostavia otoksia kenenkään mielestä.

Ettei eläimellinen meno vaan pääsisi loppumaan, kävi meidän vanha bordercollie syömässä reilu parikymmentä joulutorttua naapurin rappusilta. Nyt on viety naapurilta pöytä sekä tortut, lienee jonkunlainen rangaistus, että ihan kohta joudun todennäköisesti siivoamaan bordercollien ripulia vähän sieltä sun täältä. Tavallaan joulusiivous?



  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post77

Lehmänmaha Rock 'n' roll

LehmätPosted by Rytmirouva Tue, December 19, 2017 17:33:07
Nyt saa Rytmirouva pistellä oikein huolella tossua toisen eteen, että saa edes peruskuviot kuntoon jouluksi. Rima on perinteisesti ollut hyvin matalalla jouluvalmisteluiden suhteen, mutta tänä vuonna se pitänee kaivaa maahan. Insinöörikin kantoi kortensa kekoon joulun hyväksi ja lähti jänismetsälle, kaikki on toki kotiinpäin niin kauan kunhan ei ala saunaa pesemään.


Eläinlääkäri on jokaviikkoinen vieras farmilla, eikä käynteihin tarvita edes sairaita eläimiä. Ihan ennaltaehkäisy ja perusterveydenhuolto edellyttää jatkuvaa työtä ja eläinlääkäri kuuluu tiukasti kalustoon. Jouluviikon tarkkaan optimoitu ohjelma romuttui juuri tänään kertarysäyksellä, eläinlääkärin tehtyä diagnoosin "juoksutusmahan siirtymä" yhdelle lehmälle. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän päivän lisäksi vietän myös huomisen päivän eläinlääkärin seurana navetan uumenissa, siis tietenkin ihan perustöiden lisänä.

Juoksutusmaha on yksi lehmän neljästä mahasta ja se saattaa joskus lähteä siirtymään väärään paikkaan. Yleensä näin tapahtuu muutamia viikkoja poikimisen jälkeen ja syitä siihen on niin monia, että on vaikea tietää juuri sitä oikeaa. Käytännössä kuitenkin juoksutusmahaan kertyy kaasua ja se nousee vatsaontelon pohjalta siirtyen väärään paikkaan, vasemmalle tai oikealle kyljelle, aiheuttaen kipuja lehmälle.

Lehmä oireilee alkuun yleensä vaihtelevasti, toisena päivänä kaikki vaikuttaisi olevan hyvin ja seuraavana ruuat jäävät syömättä. Vaivan jatkuessa oireet tietenkin pahenevat, lehmä on apaattinen ja syöminen saattaa loppua kokonaan. Tämänkin vaivan hoitoon on kaikenlaisia poppakonsteja, lehmää voi kieritellä selän kautta ympäri, sen voi laittaa heppatraileriin ja viedä ajelulle mahdollisimman kuoppaiselle soratielle tai sille voi juottaa paksua pellavasiemenlimaa litratolkulla päivässä. Käytännössä paras apu on kuitenkin leikkaushoito ja siinä puuhassa meneekin huominen päivä joululahjashoppailun sijaan.

Kuten aiemmin jo todettu, lehmä ei ole vaativa potilas ja tämäkin kirurginen toimenpide tehdään ihan navettaolosuhteissa. Lehmä rauhoitetaan pieneen tokkuraan ja oikea kylki puudutetaan huolella tunnottomaksi. Sitten vaan kylkeen lääkärin käden mentävä reikä, kaasut pois juoksutusmahasta neulan ja letkun avulla ja juoksutusmahan lieve ommellaan lopuksi lehmän kylkeen kiinni, niin vaiva ei pääse toistumaan. Haava umpeen ja homma selvä. Tämä on nyt aika roisilla otteella referoitu versio ja voitte olla varmoja, että toimenpiteessä on omat hankaluutensa. Onneksi kuitenkin meidän eläinlääkäri on supertaitava ja Rytmirouva on huippuunsa viritetty assari kyseiseen hommaan.

Näitä leikkauksia on vuosien saatossa tehty meidän tilalla lukuisia ja lähes kaikki potilaat ovat parantuneet loistavasti ja porskuttaneet lypsikin uralla vielä pitkään. Hyvin suurella todennäköisyydellä myös huominen potilas viettää onnellisen ja terveen lehmän joulua, olkoon se lahja myös niille, joille en leikkaushoitsun hommien takia ehdi lahjaa hankkia.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post76

Vahinko

LehmätPosted by Rytmirouva Sun, November 19, 2017 14:05:52
Tiedättekö mikä on lypsäjän pahin painajainen? Se on antibioottivahinko. Suomennettuna antibioottia sisältävän maidon joutuminen tankkiin ja pahimmassa tapauksessa päätyminen meijeriin asti. Antibiootin joutumisesta maitotankkiin aiheutuu työtä, kustannuksia ja mielipahaa. Meijerille asti ehtiessään ab-maito todennäköisesti ehtii saastuttaa lisää maitoa ja pian meijerillä on käsissään ongelmajätteeksi luokiteltavaa maitoa ehkä jopa kymmeniä tuhansia litroja.


Lehmiä joudutaan milloin mistäkin syystä lääkitsemään antibiootilla. Utaretulehdus lienee yleisimpien hoidettavien sairauksien joukossa, on kaikkien edun mukaista, että maito päätyy priimana purkkiin. Silloin kun antibioottia käytetään, maito ei kelpaa elintarvikkeeksi, itse asiassa se ei kelpaa yhtikäs mihinkään, edes vasikoille ei saa juottaa antibioottia sisältävää maitoa. Lääkehoidon loputtua maito edelleen lypsetään eroon lääkepurkin kyljessä lukevien ohjeiden mukaisesti, varoaikojen umpeuduttua testaamme maidon vielä varmasti puhtaaksi antibiootista ennen meijeriin toimittamista.

Tässä yhteydessä onkin muuten oivallinen tilaisuus mainita, että voitte rakkaat lukijat olla täysin varmoja, että saatte kaupasta varmasti maailman puhtainta ja laadukkainta maitoa. Laatukriteerit Suomessa ovat todella tiukat ja valvonta toimii niin aukottomasti, että maitopurkkiin ei varmasti eksy mitään ei toivottavaa. Sama pätee muihinkin suomalaisiin elintarvikkeisiin, toki onhan ne saksalaiset salmonellanugetit varmasti paljon halvempia.

Palatakseni antibioottiin, niin vahinkoja joskus sattuu. Lääkityt lehmät on merkitty huolella (maalattu punaisella värillä korvista häntään), mutta sekään ei aina auta. Rytmirouvan ruosteiset lypsytaidot saivat kunnon shokkistartin kun hujautin antibioottimaitoa tankkiin. Tosin syy ei ollut minun, vaan Turmion Kätilöiden. Jostain kumman syystä renkutin bändin uusinta albumia luureista ja niin keskittyneesti kuuntelin tuota mukavuusalueeni ulkopuolella sijaitsevaa örinää, että hupsista vaan laitoin tavallisen lypsimen antibioottilehmän tisseihin kiinni kannulypsimen sijaan. Siinä vaiheessa kun tajusin virheeni, lypsyrätit lensivät iloisesti käsistä kun juoksin tempomaan maitoletkua pois tankista. Onnekseni maitoa ehti lehmästä tulla niin vähän, että maidot jäivät putkistoon tankkiin päätymisen sijaan. Tilanteesta selvittiin putkiston tyhjentämisellä ja huuhtelulla. Turmion Kätilöt joutui välittömästi pannaan ja loppulypsyn luureista veisasi Juha Tapio.

Muuten lypsyt ovat sujuneet jouhevasti ja tautikin siirtyi siippaan. Jotenkin flunssa jalostui matkalla paaaaljon pahemmaksi kuin minulla konsanaan. Luulen, että jopa miesflunssa kalpenee insinööriflunssan rinnalla.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post58

Täältä tullaan elämä!

LehmätPosted by Rytmirouva Thu, November 16, 2017 13:08:08
Navetassa on viime aikoina poikia poksahdellut lehmiä ihan kelpo tahtia. Pääsääntöisesti poikimiset sujuvat hyvin, joskus apu on tarpeen ja silloinkin yleensä lopputuloksena terve vasikka sekä emä.


Toista oli ennen vanhaan. Minun ollessa pikkutyttö ongelmia oli usein. Kotinavetan lehmät oli jalostettu suomenkarjasta musta-valkeaan friisiläisrotuun (nykyään holstein) ja perimä ei edesauttanut helppoja poikimisia. Lisäksi lehmät olivat, kesän laidunkautta lukuunottamatta, kytkettyinä paikalleen koko ajan, joten samaa elastisuutta ja lihaskuntoa kropasta ei löytynyt kuin nykyään vapaana liikkuvilla lehmillä.

Ongelmien ilmetessä, ne ovat yleensä virheasentoja. Vasikka syntyy normaalisti etujalat edellä ja pää nätisti jalkojen välissä. Jos vasikka on väärinpäin, riittää vetoapu. Lehmän omat voimat harvoin riittävät puskemaan vasikkaa ulos pylly edeltä.

Joskus vasikka saa käännettyä päänsä linkkuun taaksepäin tai toinen tai molemmat etujalat ovat kääntyneet taaksepäin. Näissä tapauksissa ulostulo ei ole mahdollista ilman pään tai säärien oikomista oikeaan asentoon. Insinööri on supertaitava tässä hommassa ja eläinlääkäriä tarvitaan harvoin. Ällistyttävän usein nämäkin tilanteet päättyvät hyvin ja lopputuloksena on elävä vasikka.

Tämä on taas yksi dramaattinen ero lehmien ja hevosten välillä. Ongelmat hevosen varsomisessa johtavat valitettavan usein kuolleeseen varsaan ja joskus myös tamman menetykseen. Vasikka jaksaa sinnikkäästi odotella apujoukkoja ja asentovirheiden korjaamiseen on kiitettävästi aikaa käytössä. Hevosen varsan ollessa väärässä asennossa, peli on usein menetetty. Aikaa ei ole ja auttaminenkaan ei ole niin helppoa kuin lehmällä. Samoin lehmä kestää mellastusta kohdussa ja jos tulehdus poikimisen jälkeen yllättää, muutaman päivän penisilliini-kuuri korjaa tilanteen. Hevosen kohtu ei kestä kaivelua samalla tavalla ja kohtutulehduksen iskiessä vaara tamman menetykseen on suuri.

Harvemmin esiintyviä ongelmia lehmien poikimisissa ovat keskenään solmuun menneet kaksoset, epämuodostuneet vasikat ja kohtukierteet. Nämäkin kaikki ovat ratkaistavissa olevia ongelmia ja keisarinleikkauksia tehdään toki myös lehmille. Ja ihan navettaolosuhteissa, lehmä on kiitollinen potilas ja vaatimattomampikin leikkaussali kelpaa.

Viime viikkojen poikimiset ovat onneksi sujuneet helposti ja Rytmirouva on kätilöinyt menestyksekkäästi omin voimin, ilman apujoukkoja. Lastentarhaosasto pullistelee kakaroista ja uusia putkahtelee tasaista vauhtia. Vajaa 300 poikimista vuodessa pitää mielen virkeänä!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post56
Next »