Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Yöjuoksu

LehmätPosted by Rytmirouva Mon, November 06, 2017 16:05:18
Tiedättekö tunteen kun herää neljältä aamuyöllä siihen, että joku täräyttää täysvalaistuksen päälle ja ilmoittaa melko kuuluvasti, että "lehmät on pihalla!" Ai ette tiedä, no minäpä tiedän. Viime yönä toisen navetan kaikki 150 nautaa päätti murtautua yöjuoksulle.


Vuosien saatossa lehmät ovat karkailleet kerran jos toisenkin ja niitä on haettu milloin mistäkin, parhaimmillaan useamman kilometrin päästä. Aiemmin meillä oli apuna erinomaisen toimiva paimenkoira, jonka avulla minä tai isäntä saimme yksinkin melko ison lauman kasaan ja kotiin. Koiraa, siis toimivaa paimenkoiraa, ei enää ole ja ihmisvoimin on selvittävä tilanteista.

Kun yöllä kimposin ylös sängystä ja sain viritettyä ylleni jotain vaatteen tapaista, huomasin kauhukseni ulko-ovella, että pihalla mylläsi tosiaan koko pahuksen hunnilauma. Yksikään ei ollut jättänyt tilaisuutta käyttämättä ja navetoiden ympärillä rallia paahtoi pitkälle toistasataa nautaa.

Kahdestaan siipan kanssa saappaat sauhuten (tai siis minä saappaat sauhuten, Insinööri tietenkin traktorilla) paimensimme villiintynyttä nautalaumaa kohti kotinavettaa. Pimeys antoi oman lisämausteensa paimennustehtävään.

Yksittäisten karkulaisten kalastus omituisista paikoista otti aikansa. Navetanvintille oli eksynyt pari äpyliä, jotka sain onnistuneesti takaisin pihalle. Muistissa on vieläkin edelllinen kerta kun karkulainen pyyhälsi samalle vintille, silloin lattia petti lehmän alta ja jalat rysähtivät läpi, ilmestyen näkyviin maitohuoneen katosta. Siis vain jalat, muu lehmä jäi vinttiin. Maitoautonkuljettaja oli juuri tankkia tyhjentämässä ja lievästi ihmetteli katosta sojottavia jalkoja. Lehmä onneksi saatiin ehjänä pelastettua tilanteesta. Tällä kertaa vastaavia yllätyksiä ei tapahtunut vaan saimme naudat takaisin navettaan ilman sen suurempia vahinkoja.

Piha näyttää perunamaalta, tielle osuneet rehu- ja heinäpaalit on tapettu huolella ja vielä aamulla löytyi pari mansikkia melko omituisista paikoista. Loppu hyvin kaikki hyvin, vahinkoja ei käynyt eikä mitään mennyt rikki, mitä nyt Rytmirouvan muutenkin yskän ja rään täyttämät laadukkaat yöunet saivat vähän lisäkolhua



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post49

Oljo

LehmätPosted by Rytmirouva Sat, November 04, 2017 16:36:59
Alan nyt ihan huolella lipsumaan periaatteista, mutta löysin puhelimen kuvista niin kivan otoksen viime kesältä, että halusin sen tänne laittaa.


Kesällä syntyi niin paljon etuajassa pikkuinen vasikka, että kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla kuollut jo syntyessään. Mutta mitä vielä, pikkuinen oli tomeraakin tomerampi ja vieläpä kova juttelemaan. Kesäaikaan vasikat elävät ulkona ja näin ollen pikkuisen möykkääminen kantautui pitkin pihoja aina naapuriin saakka. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, milloin kakaralla oli nälkä. Ja se oli usein.

Vasikat nimetään vuosittain samalla alkukirjaimella. Myöhemmin on helppo nimen perusteella tietää, minkä ikäinen mansikki on kyseessä. Tänä vuonna on vuorossa O-kirjain. Tämä pikkuinen sai nimekseen "Oljo". Vasu oli hieman outo olio syntyessään ja Harry Potterit on luettu monta kertaa, joten nimeäminen oli helppoa.

Oljosta tuli koko farmin lemmikki, joka möykkäämisellään ja raivokkaalla ruuan vaatimisellaan aiheutti suurta hilpeyttä. Oljo oli tietenkin ihan superpieni, suorastaan kääpiö. Hassua, että kuvassa se näyttää ihan isolta, eikä Rytmirouvakaan sentään ihan pieni ole smiley




  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post47

Ken on heistä kaikkein kaunein

LehmätPosted by Rytmirouva Wed, November 01, 2017 21:04:25
Tänään oli ohjelmassa jalostussuunnitelman tekoa lehmille. Mansikkkien paritus on tarkkaa puuhaa, naapurin navetasta lainattu sonni ei kelpaa laisinkaan nykypäivän lehmille, kriteerit ovat tiukkaakin tiukemmat.


Mielikuva lehmästä on varmaan aika pitkälti muodostunut telkkarin mainoksista tai lehtikuvista. Valtavan isot tissit, pitkät sarvet, iso pyöreä maha (minne mahtuu monta mahaa), hieman lyhyet jalat ja ehkä pattipolvet? Noilla ominaisuuksilla ei nykypäivän navetoissa pitkälle pötkitä, tämän päivän lehmäkaunottaret ovat hoikkia, pitkäsäärisiä A-kupin missejä.

Lehmän rungon tulee olla syvä ja littana, vähän niin kuin lahna (se kala). Ylösalas- suunnassa paljon tilaa, minne ne kaikki mahat ja suolet ja ruuat mahtuu, mutta kuitenkin litteä eli ei mitään pyöreää kessiä. Jalkojenkin pitäisi olla littanat. Kuulostaa hassulta, mutta todellakin haluamme littanoita lehmiä. Jalat eivät saa olla pyöreät ja paksut vaan luuston pitää olla siroa, jolloin kinttu oikeasti näyttää littanalta.

Utareen pitää olla kiinnittynyt runkoon niin, että se ei roiku. Utare siis näyttää pieneltä, vaikka se ei välttämättä ole, se on vain paremmin kiinni lehmässä ja osittain jopa näkymättömissä. Utareen koolla ei ole mitään tekemistä maitomäärän kanssa. Samoin vetimien eli tissien pitää olla oikean paksuiset, mittaiset ja niiden pitää olla oikein sijoittuneet utareen pohjaan.

Jalostettavia ominaisuuksia on ihan loputon määrä lehmässä. Kun valitsen isiä tuleville lehmävauvoille, sonnien tiedoissa näkyy n.35 ominaisuutta, jotka huomioimalla valinnat tehdään. Rakenneindeksit liittyvät runkoon, jalkoihin ja utareeseen. Terveysindeksit poikimisiin, hedelmällisyyteen, luonteeseen ja utereterveyteen. Sitten vielä tuotos, eli maito-, rasva- ja valkuaiskilot. Kuulostaako hankalalta? Sitä se onkin, ja vaikka kuinka valitset, mittaat ja suunnittelet, silti voi mennä pieleen ja aika usein meneekin.

Maailmalla pyörii isot setelit lehmä- ja sonnibisneksen ympärillä. Ennen kuin Rytmirouvan navetassa lehmä jää kantavaksi, ovat siemenet matkanneet nestemäisessä typessä Atlantin yli tai vähintään Suomenlahden yli, kilpailu on kovaa ja Suomessa niin vähän lehmiä, että harvemmin suomisonnit typpeen asti pääsevät. Toki vähän rotukysymys, mutta mustavalkean Holstein-rodun kohdalla, jota pelkästään Rytmirouvan navetasta löytyy, on juurikin näin.

Jalostuksen tarkoitus ei ole massatuottaa missejä, vaan terveempiä ja pitkäikäisempiä lehmiä. Yllä mainitut ominaisuudet kulkevat käsi kädessä lehmien kestävyyden ja terveyden kanssa. Littana, siro ja kaunisutareinen lehmä elää suurella todennäköisyydellä pidempään ja terveempänä kuin pyöreä ja paksu. Hmm... pätee liene johonkin muuhunkin nisäkäslajiin...

Katsokaa ja ihailkaa! Tadaa, laitoin kuvan! Katselkaa nyt ihan rauhassa, koska tämä ei tule tavaksi. Kuvassa kuitenkin sen näköinen lehmä, kuin lehmän pitäisi olla ja ihan sopivan littanakin. Eikä ole mikään netistä imuroitu äpyli vaan ihan Rytmirouvan oma lehmä, nimeltään Ristalli.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post44

Manikyyrihommia

LehmätPosted by Rytmirouva Thu, October 26, 2017 15:40:26
Lehmillä oli manikyyripäivät. Nyt on kynnet viilattu ja kynsinauhat hiottu, kelpaa taas tallustella hetken aikaa.


Aika moni on varmaan nähnyt kun hevosia kengitetään, tallin käytävälle poni nätisti naruun kiinni ja kengittäjä koipi kerrallaan vähän leikkaa, raspaa, viilaa ja vuolee. Kengitypakista löytyy työkaluja niin, että kengittäjän auton takakontti laahaa maata. Kenkää sovitellaan ja muotoillaan monta kertaa, ennen kuin seppä monella pienellä naulalla kiinnittää kengän kavioon. Jos kenkä menee millin vinoon, se tietenkin irrotetaan ja aloitetaan alusta uudelleen. Lehmien kanssa ei toimita samoin.

Lehmä paimennetaan sorkkahoitotelineeseen. Kyllä, lehmien sorkkien hoitoa varten on ihan oma telineensä ja siinä on yllättävän paljon automatiikkaa. Lehmä telineeseen, jalkaan naru kiinni ja nappia painamalla kinttu ylös. Ja nyt tulee paras osuus, lehmien sorkkia ei todellakaan hoideta raspilla tai pihdeillä, vaan rälläkällä! Virallisempi nimitys koneelle taitaa olla kulmahiomakone, mutta rälläkkä lienee tutumpi.

Ensin vähän järeämmällä koneella suurimmat liikakasvut pois ja sen jälkeen raspataan semmoisella black&decker tyylisellä ratkaisulla loput. Lehmä pois telineestä ja seuraava tilalle, päivävauhti on noin 30-40 mansikkia. Ammattilainen käy useamman kerran vuodessa hoitamassa sorkkia ja sitä työtä ei käy kateeksi. Homma on rankkaa, likaista ja useimmiten tehtävä ulkona, satoi tai paistoi.

Nykypäivän navetoissa on ongelmaksi asti sorkkasairauksia. Suomi on tässäkin asiassa vielä lintukoto Eurooppaan verrattuna, mutta kovaa vauhtia kiritään kiinni. Pärjääminen maitomarkkinoilla edellyttää yhä suurempia tilakokoja ja se tuo tullessaan omat ongelmansa. Tautipaine navetoissa kasvaa ihan samalla tavalla kuin päiväkodeissa ja varuskunnissa ihmisilläkin.

Uusissa navetoissa lehmät elävät vapaasti, ne ovat irti ja saavat kuljeskella syömässä, juomassa ja nukkumassa mielensä mukaan. Tämä tietenkin edellyttää, että jalat ja sorkat ovat moitteettomassa kunnossa. Ennen vanhaan sorkkahoidosta saatettiin lipsua ja tehdä hyvin harvakseltaan tai ei ollenkaan. Nykyään siihen ei ole varaa, sorkkasairaudet ja lehmien vapaana eläminen vaativat säännöllistä manikyyriä.

Yllätyspotilaita varten ei saa ammattilaista paikalle. Sitä varten meillä onkin vähän vaatimattomampi versio sorkanhoitotelineestä navetalla, napin painamisen sijaan veivataan kammesta. Kätevä emäntä on nykyään melko taitava rälläkän käsittelijä, tosin hommaan ryhtyessäni kuvittelin, että kengitystaidoistani olisi jotain hyötyä lehmien sorkkahoidossa. No eipä ollut.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post39

Terveisiä navetasta

LehmätPosted by Rytmirouva Sun, October 08, 2017 15:10:30

Lehmien kanssa touhuan päivittäin paljon enemmän kuin hevosten kanssa konsanaan, vaikka hevoset saanevatkin enemmän palstatilaa. Tälläkin hetkellä pidän seuraa Emilylle, Yazzylle ja Evitalle, terveisiä vaan navetasta. Jokaisella on nimi ja kaikki lypsylehmät tunnistan ja muistan nimeltä. Siihen nähden, että muistini on äärimmäisen huono, olen ylpeä, että parisataa lehmän nimeä hoituu kyllä (laulujen sanat ja lehmien nimet onnistuu, asiat tärkeysjärjestykseen). Lehmät ovat paljon leppoisampia ja helpompia kavereita kuin hevoset, ne eivät pure eivätkä juuri potkikaan. Niiden kanssa pystyy työskentelemään sopuisasti, ilman että täytyy käydä sen suurempia johtajuusneuvotteluja.

Alkuvuosien itkujen jälkeen olen jotenkin siedättynyt elämän kiertokulkuun. Lehmät ovat rakkaita ja yritän parhaani mukaan huolehtia, että ne saavat hyvän elämän. Toki elanto on kiinni maidosta, joten sitä niiden täytyy tuottaa joka tapauksessa, lemmikkeinä meillä ei ole varaa niitä pitää. Toisaalta hyvin hoidettu lehmä tuottaa maitoa enemmän, pidempään ja terveempänä, joten kaikkien edun mukaista on hoitaa mansikit huolella.

Syystä tai toisesta lehmiä joudutaan kuitenkin tasaisin väliajoin karsimaan. Normaali reitti on teuraaksi myynti, jostainhan se liha sinne kauppoihin tulee. Vanhoihin lehmiin tulee väkisin jonkinlainen kiintymyssuhde, vaikka pyrin sitä välttämään, joten kaikkein vanhimmat ja rakkaimmat lopetetaan kotona. Yhtään turhaa poistoa ei myöskään tehdä, vanhat lehmät ovat kaikkein arvokkaimpia ja oikeasti lehmä alkaa tuottamaan vasta jonkun aikaa maitoa lypsettyään, alku menee siihenastisten elinkustannusten kattamiseen.

Jos kaksisataa hevosta laitetaan samaan tilaan ja seinät ympärille, on katastrofi valmis ja karvat pöllyää. Lehmät kuitenkin elävät sopuisasti ja onnettomuuksia tapahtuu harvoin. Eilen kuitenkin nuori lehmän alku makaili navetassa ilman suurempaa halua nousta seisomaan. Tarkempi tutkimus vahvisti pelon, että jalka oli poikki. Jonkunlainen sirkus lienee ollut yön aikana käynnissä ja huonoin tuuri osui juuri tälle uransa alussa olevalle nuorukaiselle. Nämä ovat niitä hetkiä, kun minunkin kuori meinaa pettää. Vaihtoehtoja ei ollut muita kuin päästää lehmä kivuistaan. Nuori, terve ja myös rahallisesti arvokas eläin oli pakko lopettaa, täysikasvuisen naudan jalkoja on turha kipsata, pikku vasikoilla sitä voi yrittää. Oli kurja päivä.

Vaikka pystyn lehmiä lähettämään teuraaksi kyynelehtimättä, en silti ole pystynyt siirtämään ominaisuutta koskemaan muita eläimiä. Kissoista, koirista ja hevosista luopuminen on varmasti yhtä rankkaa kuin kenelle tahansa. Tosin jos niitäkin kaikkia olisi reilu parisataa, niin en ehkä jaksaisi enää surra niin paljon jokaista?





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post25

Muumuupapa

LehmätPosted by Rytmirouva Tue, September 19, 2017 11:43:24

Meillä on lypsykarjatila. Jos hevosia on kertynyt liikaa niin lehmiä vasta onkin nurkat pullollaan. Erona toki se, että lehmät kustantavat rytmirouvan hevosharrastuksen, joten ihan kohta joudun ottamaan pari äpyliä jo viereenkin nukkumaan.

Olen aina ollut hevostyttö henkeen ja vereen ja lehmät laidunsivat elämääni osittain vahingossa. Lapsesta asti olen toki lehmiäkin hoitanut mutta tietenkin ja totta kai kunnon hevostyttö hankkii hevosalan koulutuksen. Tiedän siis helvetin paljon hevosista ja osaan kengittää niitä, todella hyödyllistä lehmien kannalta. Mutta tekemällä oppii ja hyvin on pärjätty, saan lehmätkin pysymään kohtuullisesti hengissä (hevoset ei kuole millään).

Eläimien kanssa kun työskennellään, niin aika sidoksissa ollaan tähän touhuun. Houkutteleva ajatus laittaa jouluna lappu luukulle ja jäädä kinkkumasun viereen köllimään. Tai se lappu luukulle pääsiäisenä, juhannuksena tai ihan vaan viikonloppuna. Olen myös kuullut tarinoita neljän viikon kesälomista! Lehmältä kuitenkin puuttuu kamelin ominaisuus varastoida vettä tai saatikka yhtään mitään, se tarvii ruokaa ja juomaa koko ajan. Ja maitoa kun kerran tuotetaan, niin täytyy ne mussukat lypsääkin. Sitäkään ei voi jättää väliin edes yhtä kertaa tai katastrofi on valmis. Aamuin illoin tissit tyhjiksi joka ikinen päivä.

Itse asiassa meillä on parikin ratkaisua tissien tyhjentämiseen: lehmät on jaettu kahteen eri navettaan, joissa toisessa puksuttaa pari kappaletta lypsyrobotteja ja toisessa ihan perinteisesti lypsetään aamuin illoin. Jos peruspirkot ovat kahden asunnon loukussa, niin minäpä olen vähän tyylikkäämmin kahden navetan loukussa. Tämä muuten osittain selittää sitä järjetöntä askelmäärää, mikä mittariin paukahtaa päivittäin. Askeleet kertyvät tietenkin pehmeissä ja niveliä säästävissä höyhenenkevyissä turvasaappaissa. En ole niissä vielä lähtenyt lenkille, tosin turvakärki varmasti kestäisi karhun hampaat…

Aina välillä tulee mietittyä, että on tämä hullun hommaa (voin vaihtaa hetkeksi, jos joku haluaa tulla testaamaan), mutta lopputulos on aina sama: en kuitenkaan haluaisi, tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin osaisikaan tehdä mitään muuta (paitsi ne hevoset). Lehmät on sitä paitsi aika kivoja: lempeitä ja ystävällisiä työkavereita.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post11
« Previous