Munaravilla maaliin

Haaveet kaatuuHevoshommia

Posted by Rytmirouva Sun, April 22, 2018 22:44:49

Pieni tyttö haluaa ratsastustunnille. Äiti ei anna lupaa koska tyttö on niin pikkuinen vielä, melkein vauva äidin mielestä. Vaarallinen laji tietää äiti, kokemusta on ja vekkejä siellä sun täällä. Tyttö istuu äidin turvallisen suomenhevosen selässä, pohkeet naputtavat satulaa ja jalustinremmit on kieputettu viidelle kierrokselle. Sinä päivänä kun tyttö oppiii keventämään alkaa jankutus, vanha ja kiltti suomenhevonen ei enää riitä. Äiti antaa periksi ja ystävältä saadaan talliin shetlanninponi, ihana pieni musta pallero ja itsepäisempi kuin tyttö. Kaverukset touhuavat yhdessä ja tyttö saa itsepäisen ponin tottelemaan, välillä mennään aika kovaa ja äitiä pelottaa. Ratsastustunnit läheisellä tallilla ovat hiipineet salakavalasti mukaan ja ennen kuin äiti huomaakaan, tyttö ja karvapallero ovat ratsastuskilpailuissa, pieni pörröinen poni pistää jarrut kiinni ensimmäisellä esteellä ja tyttö puree hammasta.


Tyttö haluaa kilpailla. Jano kilpailemiseen on kova ja pieni pörröinen poni ei enää meinaa jaksaa, se on vanha ja haluaa eläkkeelle. Äiti löytää sattumalta palan kultaa ja maailman kiltein ja kaunein poni saapuu uuteen kotiin. Kiltti ja kaunis poni on ravuri, se on tottunut ravaamaan kovaa, ei hyppäämään esteitä tai laukkaamaan. Sitkeästi tyttö ja poni harjoittelevat, pääsevät kilpailuihin ja tytön kunnianhimo kasvaa. Äidin sekä tytön sydämet lähes särkyvät, kun kiltti poni joudutaan myymään. Maailmassa ei voi saada kaikkea ja niin poni vaihtuu osaavampaan ja isompaan.

Tyttö harjoittelee ahkerasti, satoi tai paistoi oli pakkanen tai helle, ponin ja tytön silhuetti näkyy ratsastuskentältä. Äiti kuljettaa valmennuksiin ja kilpailuihin. Aamuyön herätykset, pitkät kisapäivät, pettymyksen kyyneleet ja onnistumisen ilo tulevat kaikki tutuiksi. Tytön kunnianhimo kasvaa yhä suuremmaksi ja tavoitteet korkeammiksi. Vanhan opetusmestariponin nivelet natisevat ja selkä on kankea, se on tehnyt koko elämänsä kovasti töitä ihmisten hyväksi ja ansaitsisi jo päästä helpommalla.

Äiti ja isä puhuvat. Päiviä, öitä, saunassa ja autossa. Viikkotolkulla. Annetaanko tytölle mahdollisuus, onko koko perhe valmis siihen mitä tytön haaveilema kilparatsastuksen taso edellyttää? Osaavat ponit ovat kalliita ja harrastus on kallis, rahaa kuluu paljon. Mistä kaikki se aika ja raha otetaan? Pitkän pohdinnan jälkeen päätös tehdään ja alkaa raivokas sopivan ponin etsiminen. Ilmoitusten selausta, sähköposteja, puheluita, satoja kilometrejä, toiveita ja pettymyksiä. Ei hätäillä, kyllä se sopiva löytyy.

Löytyykin viimein, hieno, osaava ja kallis poni. Tyttö halkeaa innosta ja odotuksesta, nyt kaikki unelmat olisivat mahdollista saavuttaa ja tyttö on valmis tekemään kovasti töitä. Ponin saapuminen on juhlapäivä ja tyttö on valmistautunut huolella, kaikki on valmiina ja vain taivas rajana. Poni saa kaiken mitä poni vain voi saada, eikä vähäisimpänä tytön huolenpidon ja rakkauden.

Kaksi viikkoa. Kaksi kokonaista viikkoa poni on terve. Käytöshäiriöt alkoivat jo aiemmin, mutta kuvitelma oli, että kyllä se rauhoittuu. Ei rauhoittunut koskaan ja sen kahden viikon pilvilinnan jälkeen poni alkoi ontumaan. Alkoi painajaismainen eläinlääkäreillä ramppaaminen, kuvantaminen päästä varpaisiin, lääkitykset ja nivelten piikitys. Välillä poni liikkui puhtaasti muutaman päivän palatakseen taas ontumiseen.

Kahdeksan kuukauden jälkeen äiti ja tyttö luovuttavat. Magneettikuva kertoo karua kieltään ja poni ei välttämättä parane koskaan. Vamma on vanha ja oireilee melko varmasti koko ponin loppuelämän. Ei kilparadalle voi mennä ontuvalla ponilla, eikä ontuvalla ponilla voi harjoitella kilpailuja varten. Ponin myyjä ei ole halukas neuvottelemaan mistään.

Tytöllä on kallis, ontuva poni ja kasa rikkoutuneita unelmia. Tyttö tietää, että elämässä ei voi saada kaikkea, mutta silti se koskee. Haaveet kilparatsastajan urasta ovat romuttuneet ja toiveikkuus vaihtunut pettymykseen. Tytön äiti haluaa sanoa kaikille hevosen tai ponin ostajille, että olkaa valppaina, selvittäkää huolella taustat ja varautukaa kaikkeen.



PrahaPieniä matkakertomuksia

Posted by Rytmirouva Sat, April 21, 2018 09:14:39

Praha on nyt nähty ja koettu, fiilikset ovat oikein positiiviset ja voin suositella kaupunkia muutaman päivän irtioton kohteeksi oikein lämpimästi. Lennot ovat edullisia, matka lyhyt ja pienellä vaivannäöllä kaupungissa pärjää pienelläkin budjetilla, paitsi jos nyt välttämättä haluaa kylpeä siinä oluessa. Tosin ihon läpi imeytystä voi kokeilla ilman kylpyäkin, onnistuu helposti pubissa kaatamalla oluttuopin omaan sekä naapurin syliin, kuten minä tein. Tosin kaljamaha jäi ja kotimatka taittui oluelta tuoksuvissa pöksyissä.


Päällimmäisenä kaupungista jäi mieleen siisteys. Sen verran kun saapumispäivänä uskalsin irrottaa katsetta lentokenttätaksin nopeusmittarista, huomasin maisemien olevan oikein siistejä ja kauniita. Kaupungilla ei ollut roskan roskaa ja jäteastoita saatikka roskapusseja ei edes näkynyt missään. Erityismaininnan ansaitsevat vessat, hotelli helpotukset olivat kaikkialla puhtaita ja toimivia. Pesuaineet ja paperit eivät olleet lopussa yhdessäkään huussissa ja voitte olla varmoja, että Rytmirouvalla riittää vertailupohjaa, ramppaan vessassa yhtenään ja kokemusta löytyy useammasta kohteesta. Lukotkin olivat varsin yksinkertaisia ja suomalaisen vessakulttuurin kanssa yhteneväisiä, liian tuoreessa muistissa vielä vessaan jumiutuminen Italiassa, ahtaanpaikankammoinen Rytmirouva lähes laittoi roomalaisen vessan tulitikuiksi.

Kehut ansaitsee myös ruoka. Selvitystyö ravintoloiden osalta jäi tekemättä ja ruokailu tapahtui lähinnä miljöön ja sattuman perusteella. Toki raatihuoneentorin turistirysät hylkäsimme suosiolla, mutta muita kriteereitä ei ollut. Ruoka oli oikein hyvää ja maukasta kaikkialla minne eksyimme murkinoimaan ja erityismaininnan ansaitsee hotellimme aamiainen. Euroopan kaupunkikohteiden aamiaiset ovat kuin villilänsi ja Prahan aamiainen oli parhaasta päästä. Kuriositeettina mainittakoon, että parhain nauttimani hotelliaamiainen tapahtui Helsingissä, Klaus K hotellissa.

En nyt kuitenkaan jaksa kirjoittaa Kaarlen sillasta, linnasta tai kellosta, hienoja olivat, katsokaa googlesta,tietoa löytyy helposti ja paljon. Kellojen suhteen tuurini on ehkä vähän kehno, Lontoon matkalla viime syksynä Big Ben oli huputettu ja nyt Prahan astronominen kello oli myös pressun alla. Pressussa tosin oli kuva kellosta, joten ei ihan hukkareissu! Linnan, sillan ja kellon lisäksi marssitin seurueemme jazz-klubille, joita Prahassa on joka nurkalla. Klubeista löytyy tietoa ja linkki sivuille helposti esim. täältä https://www.prague.fm/fi/11417/jazz-klubeja/ . Klubien omat sivut olivat lähes kaikki toimivia ja ajantasalla, joistakin löytyi youtube-linkki esiintyjistä.

Hyvästä ruuasta, ravintoloista, pubeista, oluttuvista, jazzista ja nukketeatterista on Praha tehty, menkää itse katsomaan. Hotellimme oli nimeltään Metamorphis, loistava sijainti, hyvä aamiainen ja isot huoneet. Ja jos siihen olutkylpyyn halajatte, varatkaa heti mennessänne tai jo etukäteen. Muussa tapauksessa voitte kokeilla kaataa itse sitä kaljaa syliin. Uskallan myös veikata, että joulumarkkinoiden aikaan kaupunki on vierailun arvoinen.





Oispa kaljaaPieniä matkakertomuksia

Posted by Rytmirouva Wed, April 18, 2018 12:18:47

Terveiset Prahasta! Maailman olutpääkaupunki on jäänyt vieraaksi ja tänä keväänä päätimme korjata tilanteen. Yleensä tykkään etukäteen selvitellä matkakohteiden mahdollisuuksia ja opaskirjat on luettu hiirenkorville. Tällä kertaa tutkimustyö jäi väliin ja lähdin sokkona reissuun, tiedossa oli, että linna, kello ja silta kuuluu asiaan, niin ja tietenkin se olut.


Ensimmäinen kurkistus tsekkien sielunmaisemaan oli veret seisauttava: taksikyyti kentältä hotellille ei hevin unohdu ja mikäli kuski vastaa keskivertotsekkiä, vietän seuraavan lomani ehkä mielummin Pohjois-Koreassa. Laukut lentelivät rivakasti takapaksiin ja tämä heppu ei ollut Naantalin auringosta kuullutkaan. Matka alkoi ankaralla kännykän rassaamisella ja siinä vaiheessa kun nopeusmittari näytti 160 km/h, suunnittelin puhelimen kaappausta ja ikkunasta ulos heittoa. Vauhti onneksi hiipui kaupungissa, mutta ettei jännitys loppuisi, päätti joku onneton tunari kiilata autonsa taksimme eteen tien sivusta ja siitäkös soppa syntyi. Kansainväliset käsimerkit toimivat myös Prahassa ja lisänä tuima tsekin kielinen kiroilu (olen aika varma tästä, vaikka en tsekkiä osaakaan) siivitti matkaamme. Autojen päädyttyä rinnakkaisille kaistoille kaiken nahinan päätteeksi, kuskimme irrotti kädet ratista puristellakseen toisen kätensä hauista uhmakkaasti kiilaajalle. Kauhunsekainen odotus tilanteen kehittymisestä sai jännityksen väreilemään ilmassa ja helpotus oli suuri kun pääsimme ehjin nahoin perille hotelliimme. Hotellin vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen, joten päätin antaa tsekeille vielä mahdollisuuden.

Matkanjohtajan roolissa olin käyttänyt itsevaltaa hotellin valinnassa ja perustelu oli ei enempää eikä vähempää kuin olut. Hotellin sijainti ja muut ominaisuudet olivat plussaa, mutta olutkylpy "beer spa" viimeisteli päätökseni. Kukapa nyt ei haluaisi oluessa kylpeä? Tsekit pitävät kärkipaikkaa oluen siemailussa, juoden eniten olutta henkeä kohti koko maailmassa. Liekö kylpy suunniteltu helpottamaan urakkaa, mahtaako tilastot huomioida maltaiden loppusijoituspaikan ja ennen kaikkea, onko nautinto sama? Jos kuvitellaan oluen imeytyvän ihon läpi, kenties kaljamahojen osuus väestössä pienenee. Tosin kylpyyn kuului oluen rajaton nauttiminen ihan perinteisesti myös suun kautta, joten ehkä ihon läpi imeytyminen on vain Rytmirouvan (toive)ajattelua. Vierailu beer spa-osastolla paljasti, että kylvyt ovat äärimmäisen suosittuja ja vaativat varauksen hyvissä ajoin. Pettymys oli suuri kylvyn mentyä sivu suun ja varsinkin kun ystävällinen kylpylä-isäntä vakuutti oluessa lillumisen olevan avain kaikenlaiseen onneen, vaiva jos toinenkin olisi varmasti parantunut puhumattakaan suotuisasta vaikutuksesta ihon, kynsien ja hiusten (!) hyvinvointiin. Ehkä jatkossa pesen hiukseni koffilla.

Blogi lipsahti nyt niin pahasti takseihin ja kaljaan, että Prahan osalta jatkoa seuraa, lupaan kirjoittaa myös siitä kellosta, sillasta ja linnasta kunhan ehdin. Hauskaa keskiviikkoa, Rytmirouva lähtee nyt tutustumaan ihan oikeisiin Prahan nähtävyyksiin.



KevätSekalaiset

Posted by Rytmirouva Sat, April 14, 2018 17:14:51

Kaikkien suomalaisten lempivuodenaika on koittanut ja me pimeyden ruhtinaat ja ruhtinattaret kömmimme luolistamme ja sulamme kuin voi kevään lämmössä. Talven pimeys ja kylmyys ovat taakse jäänyttä elämää ja terassikausi voi alkaa, toppatakit ja kuomat veks! Tervetuloa topit ja varvastossut.

Minäkin olen nauttinut täysin rinnoin lintujen sirkutuksesta, ihanat pienet tipuset ovat kyhänneet pesän tallin harjalle ja lannoitteet ropisevat suoraan niskaan oven suussa. Valkoiset tallin seinää pitkin valuvat tuotokset ovat varma kevään merkki.

Sulamisvedet solisevat suloisina pikku puroina sinne tänne, lapsena vedimme kumisaappaan kärjellä reittiä purosille ja ohjasimme niitä haluamaamme suuntaan, pienten patojen rakentamisella sai tehtyä lammikoita ja vesileikit kuuluivat kevääseen, vaikutus lähes yhtä terapeuttinen kuin rannalla hiekkakakkujen kyhäämisellä, paitsi kurahousut. Nyt tarvitaan kaivuri. Isot ankkalammikot ovat vallanneet pihat ja lapset kurahousuineen todennäköisesti hukkuisivat niihin. Suurin ropakko on maitohuoneen oven edustalla ja luulin kuulleeni hieman sarkasmia maitoauton kuljettajan ihmettelyssä hänen kahlatessaan lammikossa "Kas kun joutsenet eivät vielä ole pesineet tähän". Seuraavana päivänä laitoin kahluusaappaat roikkumaan navetan oven pieleen.

Viherpeukalot hyrisevät tyytyväisyydestä ja istutuslaatikot odottavat täytettä, facebook ja instagram ovat pullollaan kuvia maan päälle tupsahtaneista luonnon ihmeistä ja ruohonleikkureiden kiillotus kuumimmillaan. Meidänkin ruohonleikkuri paljastui vihdoin lumen alta ja kävi ilmi, että polttoaineen loputtua kuski oli tarkistanut tilanteen ja jättänyt korkin auki. Talvisijoituspaikka oli tietenkin juuri se kohta, mihin bensa loppui ja nyt tankki on kätevästi täynnä vettä. Tosin nurmikon ajelu ei liene ajankohtaista hetkeen, jos koko kesänä, niin hyvin labradorinnoutaja on pissallaan polttanut orastavan nurmikonalun rusehtavaksi sotatantereeksi. Minun peukaloni ei ole vihreää nähnytkään ja sekin ongelma taisi ratketa kuin itsestään, koiranpentu on hiljattain siirtynyt lorottelemaan aamupissat nurmikolta suoraan kukkapenkkiin. Taidan tilata kuorman kivituhkaa penkin päälle...

Lumien sulaminen aiheuttaa tulvimisen lisäksi kaikenlaista kivaa pikkupuuhaa, tiedättehän kuinka mukavaa on auringon lämmössä vähän haravalla kupsutella pihamaita, näkee kättensä jäljen ja voi samalla haistella kevään tuoksuja. Meilläkin on ihan pikkuriikkisen puuhasteltavaa, kun tuotantopihoilta paljastuu lumen alta eriväristä paalimuovisilppua, heinää, olkea, lantaa, autonrenkaita, kuormalavoja, hiekkaa ja yllättävän paljon kaikenlaista minkä olemassaolo on jo unohdettu. Kevään tuoksut siivittävät puuhastelua saaden silmät kirvelemään.

Minä ja minun jääkaappikylmä siideri suuntaamme nyt terassille, tuolien pehmusteet ovat varastoitu talven yli samaan tyyliin kuin ruohonleikkuri, joten kunhan olen rapsutellut suurimmat homerihmastot pois, voin nautiskella kevätauringosta takapuoli märkänä. Aurinkoista parasta vuodenaikaa teille ja meille, kaikki tykkää keväästä, joka muuta väittää valehtelee. Piste. Ja kiitokset muusalle 😊



Tämä päivä oli huono päiväSekalaiset

Posted by Rytmirouva Thu, April 12, 2018 08:36:15

Tiedättehän ne päivät kun kaikki menee pieleen? Murphyn laki vai mikä se oli? En edes uskalla kuvitella mitä tuleva perjantai ja 13.pv tuo tullessaan kun jo maanantai oli verraton. Käytän mielelläni termiä anti-flow, pieneen ylämäkeen kompurointia koko ajan, ei mitään suurta ja vaarallista vaan pientä ja ärsyttävää.


Aamulla kömmittyäni puoliunessa keittiöön kahvin keittoon, lemahti jo ovella vastaan se kaikkein miellyttävin ja raikkain tuoksu jonka tiedän: kissan pissa. Astmaatikolla on joko ikänsä puolesta tai kenties kortisonin sivuvaikutuksena jonkinasteisia pidätysongelmia rakkonsa kanssa. Normaalisti kisu tomerasti herättää koko talon aamuyöllä ja kertoo halustaan päästä pihalle, mutta nyt joku neropatti oli teljennyt kissan oven taakse keittiöön. Kissa reppana oli lorotellut väkevät tuotoksensa lattialle ja lammikko oli mukavasti levinnyt listan alle ja osittain imeytynyt tiukasti puulattiaan. Kontatessani lattian pesussa aamutuimaan, ajattelin, että tästä ei voi päivä muuttua kuin paremmaksi. Vähänpä tiesin.

Aamun rimpuilut navetalla voin jättää luetteloimatta, mutta vastoinkäymisiä oli. Osa oli perushuttua, osa ei, mutta vieläkään en ymmärtänyt, että jokin suurempi voima yritti kertoa minulle, että minun olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn peiton alle koko päiväksi. Koiranpennun levitettyä vessan roskiksen ympäri taloa ja pytyn mentyä tukkoon, aloin aavistelemaan pahinta.

Tallityöt sujuivat iloisesti kottikärryjä kuravellissä työntäen mutta kurassa puurtaminen ei saanut minua lannistumaan, kevätauringon paiste antoi energiaa ja päätin yllättää Rakkaimman Lapsen täyttämällä kaikki mahdolliset vesiastiat ulkona sekä sisällä. Normaalisti tietenkin lapsi kantaa vedet, nuori ja vahva kun on. Onnekseni hyödynsin ämpäreiden täyttymisajan tallin läheisyydessä puuhasteluun, enkä esim. lähtenyt kauppaan. Jälkikäteen tietenkin osaan kertoa, että minun olisi pitänyt pysyä ämpärin vieressä ja tuijottaa herkeämättä veden valumista, jotta olisin ymmärtänyt kääntää hanan kiinni astian täytyttyä. Tallin lattialle mahtuu yllättävän paljon vettä ja sitä on yllättävän hankala saada sieltä pois.

Jo aiemmin mainittu ihana kevätaurinko paistoi niin lämpimästi, että päätin avata ulkoseinät navetalta auki lehmien iloksi. Seinät ovat kuin rullaverhot, nappia painamalla auki tai kiinni. Muuten hyvä idea, mutta tökättyäni napin pohjaan pimeni koko navetta. Verhot yhä kiinni, valot pois ja lypsyrobotit seis. Sähkövikojen paikallistaminen ei ole vahvuuteni ja puhelu Insinöörille oli tarpeen, sulakkeen vaihto ja kaikenlaisten releiden naksuttelu sujui yllättävän hyvässä hengessä ja sainkin kehuja rauhallisuudesta ja maltista. No kyllä kai kun kerrankin Insinööri ei ollut ärsyttävä, normaalisti vastaavissa tilanteissa kiihdyn nollasta sataan kolmessa sekunnissa, ja tietenkin syynä vain huonot ohjeet!

Päivä viimeisteltiin pulahduksella pihan ankkalammikkoon, portaisiin kompastumisella ja kadonneella koiralla. Kärsityt vahingot olivat pelkästään henkisiä ja selvisin ehjin nahoin sängyn turvaan illalla. Malttamattomana odotan tulevaa perjantaita.





Viisaus ei asu minussaUrheilu

Posted by Rytmirouva Sat, April 07, 2018 17:58:21

Spinning-bodypump yhdistelmä muutti elämäni niin hankalaksi parin päivän ajaksi, että päätin (taas kerran) muuttaa kuntoilutapani lähemmäs yleisesti hyväksyttyjä suosituksia. Hyvästi vauhti ja reuhtominen, tervetuloa suunnitelmallisuus ja kohtuus.


Sen lisäksi, että istumaan käyminen puhumattakaan ylös noususta, olivat äärimmäisen tarkkuutta vaativaa puuhaa ja vaativat onnistuakseen buranaa, jouduin tosissaan vaivaamaan päätäni muutaman muunkin arkiaskareen kanssa. Ystävältä sain onneksi kullanarvoisen vinkin ja sain kuin sainkin kaipaamani aamukahvit kiduksiin pillin avulla, käsillä ei muki noussut napaa korkeammalle. Pari vapaapäivää navetalta osuivat oikeaan saumaan ja kivulias laahustelu yöpuku päällä oli riittävä liikuntamuoto särkeville lihaksille.

Muistini ei kuitenkaan ole ottanut opikseen ja on yhtä huono kuin aina ennenkin. Kolotusten vähetessä ja pillipäivän jäätyä taakse, otin taas suunnan kohti kuntokeskusta. Jos nyt ajan täältä metsästä kymmeniä kilometrejä jumppaamaan, niin eihän ole mitään järkeä joogata tai venytellä, eihän? "Rahoille vastinetta ja liha liikkumaan-piru" kuiskaili taas olkapäällä menestyksekkäästi ja johan se vanha viisauskin kertoo, että sillä ne vaivat lähtevät millä ovat tulleetkin. Kaiken kitinän jälkeen melkein nolottaa kirjoittaa tähän, että päätin ahertaa saman setin kuin muutamaa päivää aiemmin, eli pumpin kautta pyörän selkään.

Nyt kuitenkin olin fiksumpi ja päätin unohtaa naapurin voittamisen, kerrasta viisastuneena osasin laittaa painot itselle sopiviksi. Ohjaajakin oli vaihtunut ja tällä kertaa kaiuttimesta kiiri myös yleisiä ohjeita käytettävien painojen suhteen ja adrenaliinihuurut olivat astetta maltillisemmat. "Jaksaa jaksaa, painaa painaa" huudot ja kiljahdukset ovat toki välillä tarpeen, mutta rajansa kaikella. Tunti sujui mainiosti ja jottei nyt totuus ihan pääsisi unohtumaan, laitoin toki sen verran reilusti painoja, että pillipäivä olisi hyvin todennäköinen.

Spinning meni jo rutiinilla perään ja hetkellinen huoleni aineenvaihdunnan toimivuudesta siirtyi syrjään: hiki virtasi taas kuten ennenkin ollen tällä kertaa jopa entistä vuolaampaa. Tällä kertaa plussaa oli se, että löysin salin kymmenien pyörien joukosta vihdoin pyörän, jossa on mukava ja pehmeä satula. Saman pyörän saaminen jatkossa ei liene ongelma, koska se sijaitsee eturivissä ohjaajan nenän edessä.

Toipuminen liikuntatuokiosta kävi vauhdilla, eikä pillille ollut käyttöä tällä kertaa. Välipäivien palauttelu hoituu kävelemällä navetoiden, tallin ja kodin väliä. Tosin juuri nyt näyttää siltä, että kävely muuttunee uimiseksi, lumien vikkelä sulaminen on saanut aikaan pientä tulvimista pihapiirissä.



Pump pumpUrheilu

Posted by Rytmirouva Mon, April 02, 2018 19:39:02

Kahden viikon tauko kaikenlaisessa kuntoilussa sai päätöksen jo alkuviikosta kavuttuani juoksumatolle lyhyen lomasta toipumisen jälkeen. Sairaalajakso ja lomailu veivät elopainoa alaspäin useita kiloja ja olo oli melko hutera ensimmäisten juoksuaskelten kohdalla. Sitkeä jolkottelu kantoi kuitenkin hedelmää ja homma lähti rullaamaan alun kompastelujen jälkeen.


Eilen päätin palata normaalirytmiin ja vastata spinning-pyörän kutsuun. Ilmeisesti en kuitenkaan vielä ollut samalla taajuudella pyörän kanssa, koska kävi ilmi, että mitään spinning-tuntia ei ollut kuvittelemaani aikaan. Pyhäpäivän aikataulumuutokset olivat liikaa vielä lomahuumassa hörhöilevälle Rytmirouvalle ja jotenkin kummallisesti kävi niin, että päädyin bodypump-tunnille. Se oli virhe.

En muistanut tuon taivaallista mitään bodypumpista, edellinen kerta sitä lajia on useamman vuoden takaa ja jouduinkin pyytämään apua ystävälliseltä vieruskaverilta. Sain hyvät alkulämmöt jo kannettuani kaikki tarvittavat rojut omalle paikalleni ja tuskanhiki virtasi miettiessäni, mitä painoja käytetään milloinkin. Tanko, monia eri kokoisia painoja siihen, kiinnittimet, käsipainoja useampaa eri kokoa, jumppamatto, pyyhe, juomapullo, pukukaapin avain, steppilauta... olin järjettömän tavaramäärän saartamana jumppasalissa ilman pienintäkään käsitystä miten toimia. Ihanan pirtsakka ohjaaja kannusti minua visertämällä mikrofoniin, että "jes, tosi kiva kun on uusia naamoja, hyvin se menee!". Minulle olisi kelvannut mainiosti ihan käytännön neuvot.

Onnistuin saamaan painoja tankoon kiinni ja ne jopa pysyivät siinä. Kilomääristä minulla ei tietenkään ollut mitään käryä ja sovelsin periaatetta "vähän enemmän kuin naapurilla", eihän tänne häviämään ole tultu. Liikkeet olivat onneksi kaikki tuttuja ja matkimalla selvisin tunnista ilman suurempaa häpeän tunnetta. Homma myös sujui yllättävänkin helposti, varsinkin jaloista löytyi potkua ja yläkroppa meni sisulla, tosin ekalla kerralla naapurin voittamisen olisi ehkä voinut unohtaa...

Tunnin jälkeen olin niin hyvässä vedossa, että päätin jatkaa suoraan missaamalleni spinning-tunnille, sehän sujui kuin vettä vain ja tyytyväisyydestä hyrisevä Rytmirouva sukelsi kotona saunan lämpöön. Olo oli kerrassaan loistava ja fyysisesti rasitettu ruumis tuntui hyvältä pitkän tauon jälkeen.

Onnekseni ymmärsin nauttia hyvästä olosta aikanaan, koska aamulla sängystä ylös nouseminen vaati buranaa ja apuvoimia. En yhtään ymmärrä, mistä kroppaani on ilmestynyt paikkoja, joiden olemassaolosta en ole ennen edes tiennyt. Kädet ovat käytännössä käyttökelvottomat ja kun viimein keksin miten saan itseni tuolille istumaan, onkin vielä astetta isompi ongelma nousta siitä tuolista ylös. Kävely muistuttaa samanlaista vaappumista kuin asfaltilla juostun lenkin jälkeen, tosin nyt ongelma on laajempi kuin pelkät lonkat.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että pari pikku asanaa saattaisivat tehdä Rytmirouvalle ihan hyvää ja taidankin ottaa pienen meditaatiohetken, kunhan ensin saan ähellettyä itseni lootusasentoon.



NamasteMitä diipimpää sitä kriipimpää

Posted by Rytmirouva Sun, April 01, 2018 12:58:41

Neljänkympin kriisin oireita on ollut havaittavissa jo jonkun aikaa Rytmirouvan elämässä ja botuliininhuuruinen viikko yhdistettynä vaaralliseen laskettelukimaraan, sai silmäni vihdoin aukeamaan ja ymmärtämään elämän rajallisuuden. Tarkan harkinnan tuloksena olen päättänyt levittää siipeni ja perustaa sivuelinkeinon tukemaan maidontuotantoa!


Muutaman lehmän myynti mahdollistaa yhden navetannurkan muuntamisen joogastudioksi. Piirustukset ovat valmiina ja Insinööri tärisee innosta päästessään hajottamaan navettaa ja rakentamaan rauhan tyyssijaa ihan pihapiiriin. Insinöörin innostus on tullut hieman yllätyksenä ja iloni oli suuri, hänen tarjouduttua vapaaehtoiseksi järjestämään hengellisiä, sielun hyvinvointiin tähtääviä retriittejä joogastudion yhteyteen. Suitsukkeet on tilattu ja varauksia otetaan vastaan.

Itse olen vihdoin neljänkymmenen vuoden jälkeen ymmärtänyt, että maltti on valttia ja rauhoittuminen oman kehon kuulemiseen on avain onneen. Laskettelusuksien kanteista ei enää lennä kipinää ja lenkkeily vaihtuu lepoon ja rauhaan. Pikaisen tutkiskelun perusteella olen erityisen innostunut "Sahaja-joogasta", joka on meditaatiotekniikka joka perustuu itseoivallukseen ja kundalinin herättämiseen. Kiinnostukseni juuri tähän joogamuotoon herätti tieto, että sahajajoogit kertovat tuntevansa kundalinin käsissään ja päälaellaan viileänä tuulena. En malta odottaa "hienorakenteiseen eli ei-fyysiseen energiakehoon liittyvän elämänvoiman" hulmuttavan tukkaani ja pistelevän käsiäni.

Kylmiltään en tietenkään voi moiseen ponnistukseen ryhtyä, joten Insinöörin ja lasten hurratessa vieressä, varasin neljän viikon matkan Intiaan, joogan alkulähteille. Toki Suomessakin olisi mahdollista opiskella sertifioiduksi kundaliinijoogaopettajaksi, mutta olen päättänyt paneutua opiskeluun huolella ja kenenpä muun olisi yhtä helppoa irtautua töistään neljäksi viikoksi Intian matkaa varten kuin minun? Kissat, koirat, hevoset, lehmät, lapset ja puoliso pärjäävät varmasti vallan mainiosti ilman läsnäoloani. Karjanhoitaja erityisesti innostui matkastani ja teroittaa kynsiään neljän viikon työputkea varten.

Rytmirouvan joogastudio avaa ovensa alkukesästä ja tulette yllättymään taidoistani. Edelleen harkitsen kynttiläpajan perustamista studion yhteyteen, saisi ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta se varmistuu vasta tuonnempana. Varmaa on kuitenkin, että hevoset eivät sovellu lainkaan yhteen uuden minäni kanssa, joten olen päättänyt vaihtaa hevoset vuohiin.

Oikein rauhallista ja levollista huhtikuuta kaikille, kuunnelkaa kehoanne 🙏☺️