Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Siis mikä munaravi?

UrheiluPosted by Rytmirouva Wed, August 30, 2017 13:56:51

Lista kaikista tuki- ja liikuntaelinvaivoistani on pitkä ja synkkä. Selkä on ollut ongelma nro yksi ja heti perässä tulevat polvet. Vihdoin alkuvuodesta kroppa tuntui pysyvän kasassa ja polvet paikoillaan, joten oli aika alkaa pitämään tästä temppelistäni huolta. Miten ja milloin? Täältä periferiasta lähteminen spinning-tunnille vaatii ihan oman blogipostauksen ja lähimpään uimahalliinkin on valovuoden (usko pois) matka. Ei kun kävelemään! Lapikasta toisen eteen ja metsäähän riittää missä tarpoa. Muuten ihan jees, mutta ihan oikeasti en tiedä mitään tyhmempää kuin kävely! Voiko ihminen kuolla tylsyyteen kävelylenkillä? Mielestäni voi ja helposti. 1,5 vuotta olin polvieni takia juoksematta ja tarkoitan siis, että en ollut ottanut AINUTTAKAAN juoksuaskelta. Vaihtoehtojen ollessa olemattomat, päätin urheasti muuttaa askellajin kävelystä juoksuksi.

Nyt takana on viisi kuukautta lenkkeilyä eli armotonta puuskutusta, liiallista hikoilua, kropan kolotusta ja itsensä voittamista. Hitaasti mutta varmasti kunto on kohentunut ja voin jo hyvällä omallatunnolla sanoa käyväni lenkillä. Olennainen osa tätä uutta harrastusta on musiikki (siihen varmasti palaamme vielä myöhemmin) ja maailman paras keksintö: Spotify. Aviomies huomautti kyllä, että en sitten huomaa jos karhu ajaa takaa, kun musiikki pauhaa. Eli riskillä mennään, kerranhan täällä vain eletään. Eilen muuten huomasin, että ihan parhaiten askeleet napsahtelee Hassisen koneen ”Rappiolla” ja ”Oikeus on voittanut taas” biisien tahtiin. En sitten tiedä, mitä tästä voisi päätellä? Ehkä sen, että olisiko aika vaihtaa töpöttämäni munaravi lennokkaaseen ja ilmavaan hölkkään, jospa biisitkin muuttuisivat tervehenkisempään suuntaan.

Iltojen pimetessä olen jälleen uuden ongelman äärellä: miten ihmeessä ehdin päivällä lenkille? Edes minun riskinottokykyni ei kestä pimeässä metsässä juoksentelua otsalampun kanssa (kyllä, luit oikein. Katulamput ovat kaupunkilaisten hupsutusta). Sitä paitsi, täällä oikeasti liikkuu silloin tällöin niitä karhuja. Pitkän harkinnan tuloksena päätin investoida juoksumattoon. Pitkä harkinta suurilta osin johtui siitä, että polvien kestävyys oli ja on edelleen täysi arvoitus. Saattaa tulla hyvä ja halpa juoksumatto myyntiin tulevana talvena jos kaikki menee perseelleen… tai pikemminkin polvilleen.







  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post1