Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Penkkarihulinaa

SekalaisetPosted by Rytmirouva Mon, February 19, 2018 22:50:30
Nyt on kieltämättä ollut hieman kiire ja kirjoittamiselle ei ole oikein löytynyt aikaa mistään raosta, joten palataanpa nyt vasta viime viikon penkkaripäivän tunnelmiin.


Täällä meillä päin kuorma-auto- ja traktorikuljetukset on hyllytetty jo kauan sitten, voisin kuvitella, että paleltumisvammat ja onnettomuudet vähenivät merkittävästi linja-autoihin siirtymisen jälkeen. Itse aikanaan matkustin jossain kärryssä (en muista oliko traktori vai kuorma-auto) tulipalopakkasessa reilun kymmenen kilometrin matkan lähikaupunkiin karkkeja viskomaan. Jääpuikot sojottivat nenästä ja naama oli valkoisia laikkuja täynnä koko seuraavan viikon. Lämmittävät juomat eivät juurikaan edesauttaneet sulavaa liikkumista kärryn ja maankamaran välillä ja muksahdukset, nyrjähdykset ja mustelmat olivat peruspenkkarimeininkiä. Tänä päivänä abit matkustavat sivistyneesti linjuriautolla kaupunkiin ja kaikki lähitienoon abit kävelevät kulkueessa sokerihuuruisia tervehdyksiä heitellen.

Minun ja Insinöörin rakkauden hedelmistä keskimmäinen oli tänä vuonna riennoissa mukana. Asuvalinta miellytti äitiä, yksi lempileffoistani on "V niin kuin verikosto" ja pääosan V-niminen vapaustaistelija lähti penkkaripäivän aamuna kohti juhlahumua.

Meidän muiden suunnitelma oli tietenkin lähteä kaupunkiin kulkuetta seuraamaan ja namuja saalistamaan, koiranpentukin saisi samalla hyvää kokemusta ihmisjoukoista ja hälinästä. Matkaan siis!

Kaikki sujui suunnitelman mukaisesti lähes perille asti. Ensimmäisissä liikennevaloissa kaupunkiin saapuessa, koiranpentu oksensi. Enkä nyt todellakaan puhu tavallisesta oksennuksesta vaan jostain ihan muusta. Elton oli käynyt aamulla luvatta navetalla ja juonut maitoa, paljon maitoa. Mitäpä luulette, että maidolle oli tapahtunut sen muhittua koiraparan sisuksissa muutaman tunnin? Haju oli sanoinkuvaamaton ja lähes seurasimme koiran esimerkkiä, yökkäilyn siivittäminä, auton ikkunat avoinna kurvasimme lähimmälle parkkipaikalle ja heittäydyimme autosta ulos vauhdikkaammin kuin toimintaleffojen sankarit pommia karkuun.

Autossa ei ollut ainuttakaan muovipussia saatikka paperia. Kuopuksen koulureppu oli kuorrutettu koiran oksennuksella, samoin penkin reuna, koiran oma peti ja paras kaikesta: mukiteline! Mukitelineen jokainen kolo, reunus ja sauma oli ääriään myöten täynnä kuvottavan hajuista mönjää, eikä mitään tykötarpeita sotkun siivoamiseen. Kaikki mikä irti lähti, heitettiin auton lavalle ja minä kipitin lähimpään kauppaan ostamaan muovipusseja, talouspaperia ja puhdistusainetta.

Raivokas taistelu aikaa vastaan oli alkanut, abien iloinen mekkala kuului jo ja auton siivous oli vasta aluillaan, oksennuksen jättäminen mukitelineeseen ei ollut vaihtoehto. Kun viimein saimme auton jotakuinkin oksennusvapaaksi, alkoi armoton juoksu ja oikoteiden etsiminen, että ehtisimme kulkueen edelle. Koiranpennun kokemukset reissusta eivät välttämättä olleet parhaat mahdolliset, mutta nyt oli kiire, tapakoulutuksesta viis!

Emme lopulta ehtineet kulkueen edelle, mutta tavoitimme porukan kuitenkin kasaantuneena kulkueen päätöspaikalle. Ehdimme hyvin ihailemaan toinen toistaan hienompia asuja ja ottamaan valokuvia muistoksi. Koirakin säilyi järjissään ja seurasi kiinnostuneena hulinaa.

Auton kohtalo on edelleen arvoitus, toistaiseksi vesi kihoaa silmiin autoon mennessä ja muhevat oksennushuurut leijuvat ilmassa. Joitain vuosia sitten Insinööri antoi minulle lahjaksi vasikan, jonka hän kävi salaa hakemassa autolla länsirannikolta. Se auto meni vaihtoon ja luulisin, että vasikan paska on pienempi ongelma kuin erityisen pahanlaatuinen oksennus.

Alla vielä kuva meidän omasta vapaustaistelijasta ❤️








  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post105