Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Muumuupapa

LehmätPosted by Rytmirouva Tue, September 19, 2017 11:43:24

Meillä on lypsykarjatila. Jos hevosia on kertynyt liikaa niin lehmiä vasta onkin nurkat pullollaan. Erona toki se, että lehmät kustantavat rytmirouvan hevosharrastuksen, joten ihan kohta joudun ottamaan pari äpyliä jo viereenkin nukkumaan.

Olen aina ollut hevostyttö henkeen ja vereen ja lehmät laidunsivat elämääni osittain vahingossa. Lapsesta asti olen toki lehmiäkin hoitanut mutta tietenkin ja totta kai kunnon hevostyttö hankkii hevosalan koulutuksen. Tiedän siis helvetin paljon hevosista ja osaan kengittää niitä, todella hyödyllistä lehmien kannalta. Mutta tekemällä oppii ja hyvin on pärjätty, saan lehmätkin pysymään kohtuullisesti hengissä (hevoset ei kuole millään).

Eläimien kanssa kun työskennellään, niin aika sidoksissa ollaan tähän touhuun. Houkutteleva ajatus laittaa jouluna lappu luukulle ja jäädä kinkkumasun viereen köllimään. Tai se lappu luukulle pääsiäisenä, juhannuksena tai ihan vaan viikonloppuna. Olen myös kuullut tarinoita neljän viikon kesälomista! Lehmältä kuitenkin puuttuu kamelin ominaisuus varastoida vettä tai saatikka yhtään mitään, se tarvii ruokaa ja juomaa koko ajan. Ja maitoa kun kerran tuotetaan, niin täytyy ne mussukat lypsääkin. Sitäkään ei voi jättää väliin edes yhtä kertaa tai katastrofi on valmis. Aamuin illoin tissit tyhjiksi joka ikinen päivä.

Itse asiassa meillä on parikin ratkaisua tissien tyhjentämiseen: lehmät on jaettu kahteen eri navettaan, joissa toisessa puksuttaa pari kappaletta lypsyrobotteja ja toisessa ihan perinteisesti lypsetään aamuin illoin. Jos peruspirkot ovat kahden asunnon loukussa, niin minäpä olen vähän tyylikkäämmin kahden navetan loukussa. Tämä muuten osittain selittää sitä järjetöntä askelmäärää, mikä mittariin paukahtaa päivittäin. Askeleet kertyvät tietenkin pehmeissä ja niveliä säästävissä höyhenenkevyissä turvasaappaissa. En ole niissä vielä lähtenyt lenkille, tosin turvakärki varmasti kestäisi karhun hampaat…

Aina välillä tulee mietittyä, että on tämä hullun hommaa (voin vaihtaa hetkeksi, jos joku haluaa tulla testaamaan), mutta lopputulos on aina sama: en kuitenkaan haluaisi, tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin osaisikaan tehdä mitään muuta (paitsi ne hevoset). Lehmät on sitä paitsi aika kivoja: lempeitä ja ystävällisiä työkavereita.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post11