Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Aamulypsy

LehmätPosted by Rytmirouva Thu, March 08, 2018 17:16:29
Minulle melko harvoin osuvat lypsyvuorot napsahtivat kohdalle tänään ja huomenna. Tykkään aamuista ja olen tavallaan aamuvirkku, mutta kaikki ennen kuutta on yötä, kello viidellä ei ole mitään tekemistä aamun kanssa ja herätyskellon soitto on silkkaa painajaista. Aamupalan ja kahvinkeiton voi unohtaa, haahuilen tukka pystyssä ja kompastelen silmät rähmässä navetalle. Lypsytyö itsessään on ihan mukavaa, kunhan ensin herää ja homma muuten toimii. Aika usein ei toimi. Etenkään tänä aamuna ei toiminut mikään.


Homma lähti menemään pieleen heti ensimetreiltä, pukeutumistilan ovenkahvan jäädessä käteen, arvasin että aamusta tulee huono. Liekö sitten itse aiheutin pirujen maalaamisella synkeän aamun, mutta lypsytyö tuntui kivireen vetämiseltä ja aamu pitkältä kuin nälkävuosi. Lehmillä tuntui olevan kovasti jotain minua vastaan ja olikin oikein virkistävää (heräsin) saada napakka potku sorkasta suoraan ranteeseen heti ensimmäisenä aamukuudelta. Olisin hyppinyt kivusta mutta en uskaltanut kaatumisen ja pahempien vaurioiden pelossa, tyydyin päästelemään voimasanoja ja roikottamaan kättä hetken aikaa hyödyttömänä mukana. Lypsäminen on tosi kätevää yhdellä kädellä. Ilmeisesti kanssasisaret sisuuntuivat kielenkäytöstäni ja yrittivät saada lisäosumia Rytmirouvaan, normaalisti meillä on superkiltit ja mukavat lehmät, eikä sorkkavaaraa ole. Tänään kuitenkin kapinamieli oli vallannut mansikit ja sain väistellä viuhuvia jalkoja tuon tuosta.

Automaatiolla toimivat portit lypsyboxeissa eivät tänään ymmärtäneet toimivansa automaatiolla, lehmiä tuli ja meni vääristä paikoista vielä väärempiin paikkoihin ja mielellään monta kerrallaan. Siinä vaiheessa kun eräs mansikki tuli peruuttamalla lypsyaseman portista sisään, harkitsin vakavasti takaisin nukkumaan lähtemistä.

Aamujumppa sujui lähes huomaamatta könytessäni lypsymontusta ylös vähän väliä selvittämään lehmäruuhkia ja joka kerta, kun ehdin portaat ylös, hujautti joku äpyli lypsykoneen potkaisemalla irti. Joten takaisin alas laittamaan kone kiinni ja uusi yritys. Kierre oli valmis. Työparini olisi toki auttanut, jos vaan olisin ensin ukrainaksi tai venäjäksi osannut apua pyytää.

Kolmen tunnin lypsyurakkaan mahtui tänä aamuna poikkeuksellisen paljon muitakin hankaluuksia. Sain rikkinäisestä vesipistoolista osumaa, unohtelin jotain "hana ja vipu- juttuja" ja radiosta tuli huonoa musiikkia. Kun viimein neljän tunnin monttuorjuuden jälkeen pääsin pois navetasta, kirkas kevätaurinko sai mielen piristymään. Sitä paitsi olisihan se voinut huonomminkin mennä, olisi vaikka mennyt pää poikki.



  • Comments(2)//www.munaravia.fi/#post112