Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Perinteet kunniaan

SekalaisetPosted by Rytmirouva Fri, March 30, 2018 16:27:56
Minä en ole pääsiäisihmisiä. Kaikki energiani kohdistuu jouluun ja muut pyhät tarkoittavat vain vuoden etenemistä kohti joulua (myönnettäköön että juhannus on ihan kiva). Pitkät pyhät muulloin ovat pelkästään rasittavia, asioita ei saa hoidettua ja syön liikaa. Pääsiäisenä se on erityisen ärsyttävää koska en edes pidä lampaasta ja silti onnistun syömään itseni palloksi.


Ainoa pääsiäiseen liittyvä perinne, jota ei sitäkään enää ole, oli virpominen. Palmusunnuntain painajainen alkoi jo pari päivää aiemmin ymmärrettyäni, että niitä pahuksen risuja ei taaskaan ole kerätty ajoissa. Lumihangessa rämpinen ja jotain pajua muistuttavan puskan etsiminen ei ollut minun juttu, eikä myöskään Insinöörin (yllätys). Vaari onneksi yleensä pelasti tilanteen ja myöhempinä vuosina jo taitavasti isovanhemmat ymmärsivät tarkistaa oksien tilanteen hyvissä ajoin ja oma-aloitteisesti. Ongelmaksi muodostui alkuvuosina myös koristelu: vessapaperi, folio, villalanka ja leivinpaperi ovat kaikki hyvin käyttökelpoisia askartelutarvikkeita. Sittemmin opin läksyni ja oksat saivat koristeeksi höyheniä ja kreppipaperia, aloin vihdoin ymmärtää miten äitipisteitä kerätään.

Virpomisvuodet eivät loppujen lopuksi kestäneet pitkään, koska poikien ego ei sallinut noidaksi pukeutumista järin pitkään. Periaatesyistä en antanut lupaa virpomiseen halloween-asussa tai merirosvon puvussa. Harry Potterin katsoin läpi sormien ja yhtenä pääsiäisenä Tylypahkan velhot kävivät räpsimässä naapureita pajunvitsoilla. Rakkain Lapsi toki teki virpomisesta taidetta, mutta se onkin jo ihan toinen tarina...

Pääsiäiskoristelut ovat myös aina olleet hyvin vaatimattomia, niitä ei ole. Mummo jaksoi monta vuotta sitkeästi kylvää pääsiäisruohon lasten iloksi ja minun tapettavaksi. Ymmärsitte oikein, en saa pidettyä edes pääsiäisruohoa hengissä, tosin useimmiten joku kissoista ehti tuhota ruohot ennen minua.

Nykyään ainoa pääsiäiseen liittyvä tapa on lammas. Itse en ole lampaanlihan ystävä ja kerran vuodessa sitä makunautintoa on riittävästi. Tosin tänä vuonna saimme yllättävän toimituksen lampaanlihaa lähituottajalta ja päätin testata ihan uudentyyppisen reseptin jo hyvissä ajoin ennen pääsiästä. Kokeilu oli oikein onnistunut ja pyhänä tarjolla onkin ylikypsää lampaanlapaa, josta jopa minä lammasrasisti tykkään. Ainakin hyvän viinin kanssa.

Iloista pääsiäistä kaikille, alla oleva kuva ei liity mitenkään pääsiäiseen, mutta tuleehan siitä aika keväinen olo. Uskollinen ystävä odottaa jo kevättä ja puutarhatöitä.






  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post118