Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Aamuisin

UrheiluPosted by Rytmirouva Thu, April 26, 2018 09:55:35
Juoksumatto pääsi vihdoin kesälepoon kun metsätiet ovat lopultakin sulaneet lenkkeilykelpoisiksi. Kevätauringon paistaessa jo pelkkä ajatus matolla sisätiloissa juoksemisesta tuntuu ahdistavalta ja matto saakin luvan vaipua horrokseen muutamaksi kuukaudeksi.


Vaikka kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni ovatkin maailmanluokkaa, en millään malttanut odottaa lopullista lumien tuhoa, vaan päätin uhrata lonkat ja hölkkiä kevään ensilenkin asfaltilla. Pikainen pyrähdys menninkäisten reviirillä päättyi alkuunsa, lenkkarini eivät ole loskaan ja kuraan suunniteltu ja hörppäsivät vettä itseensä tehokkaammin kuin pesusieni. Joten asfaltille siis ja viis lonkista!

Loppujen lopuksi tuhoa ei päässyt tapahtumaan, koska polveni ilmoitti hyvin selvästi, että tänään ei juosta. Kroppani on liittoutunut yhteistyöhön, polvien ja lonkkien välinen yhteistyö on saumatonta ja viimeistelyn hoiti sotapojat. Karvanoppa-autojen katkeamaton letka sai minut kuitenkin valitsemaan lotisevat lenkkarit ja märät jalat. Mielialaani vastoinkäymiset eivät vaikuttaneet, ihana kevätaurinko ja hyvä musiikki tekivät tehtävänsä ja osasin nautiskella jopa kävelystä.

Ulkolenkit ovat nyt tulleet jäädäkseen ja olen vaihtanut niiden ajankohdan aamuun. Kevään myötä kadonneet yöunet ovat aiheuttaneet lakanat solmuunnuttavaa aamupyöriskelyä ja katsoinkin parhaammaksi hyödyntää ajan jotenkin muuten. Aamulenkki ennen navettatöitä on lyhyen kokemuksen jälkeen osoittautunut oikein mainioksi ratkaisuksi, jalka nousee kepeästi ja päivä lähtee pirteästi liikkeelle. Ainoa miinuspuoli vaikuttaisi olevan koko päivän jatkuva pysyvä nälkä, tosin sama lopputulos on millä tahansa aamuliikunnalla ainakin minun kohdalla. Ruokahuolto siis kaipaa pientä viilausta jos aamulenkit jää pysyväksi ratkaisuksi.

Tänä aamuna testasin lenkkeilyä koirien kanssa ja sekin sujui moitteetta. Koirat pysyivät lähellä ja ennen kaikkea pysyivät poissa jaloistani, maantien ylitykset hoituivat pienempi koira sylissä ja isompi seurasi vieressäni. Koirien mukanaolo aiheuttaa kuitenkin yhden niin suuren miinuksen, että jatkuvasti en hurttia mukaani huoli. Musiikin kuuntelu on pakko unohtaa, koirien tapa kadota näköpiiristä silloin tällöin aiheuttaa pakon jatkuvaan tarkkaavaisuuteen maastossa.

Aurinkoista loppuviikkoa teille ja hauskaa viikonloppua minulle, huomenna on jännä päivä, hevos- ja musahommia luvassa. Niistä varmasti lisää myöhemmin!



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post127