Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Raviretki

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Tue, May 01, 2018 11:29:46
Olen tainnut unohtaa kehuskella, että sain kuin sainkin toisenkin varsan myytyä. Glitterille tai kultamaalille ei loppujen lopuksi ollut käyttöä ja varsa siirtyi uuteen kotiin yllättävän kivuttomasti. Pisteenä iin päälle, koni muutti niin kauas, että ei todennäköisesti löydä kotiin vaikka karkaisi. Näin ollen pääluku hevosten suhteen on pikkuhiljaa muuttumassa maltillisemmaksi eikä uusia kavioeläimiä totisesti ole näköpiirissä, siitostammakin saa toimia pihankoristeena äidinhommien sijaan.


Hevonen on luotu liikkumaan ja ainoa tehtäväänsä toteuttava hevoseni kipitti kilpaa viime viikolla raveissa. Lähes puolen suvun voimin lähdimme kannustamaan pitkältä tauolta palaavaa rahasampoa ja onnistuimme hienosti pudottamaan pelikertoimet pohjalukemiin varmistamalla rahantulon perinteisellä uhkapelillä. Epäilykseni hevosen menestyksestä kaikuivat kuuroille korville ja lähipiiri lienee tyhjentänyt tilinsä veikatakseen hevoseni varmaakin varmempaa voittoa. Vilpittömän ennakkoluuloton asenne ja läheisten varaukseton kannustus ja usko lämmitti mukavasti pessimistin mieltä.

Tuki ja kannustus ei rajoittunut pelkästään hevoseen vaan Rytmirouva sai myös osansa myötäelosta. Tapani jännittää hevosteni suorituksia kilvanajossa on ihan omaa luokkaansa ja yleensä hyperventiloin vessassa lähdön aikana, tällä kertaa tukijoukot tarjoutuivat tulemaan mukaani pitämään kädestäni kiinni kurimuksen keskellä. Päädyin kuitenkin perinteisempään ratkaisuun ja punainen juoma jalallisesta lasista sai minut pysymään radan varressa eikä pussiin hengittämiseen ollut tarvetta.

Kannustusjoukkojen paljous tai urhea roikkumiseni radan varren aidan päällä eivät kuitenkaan auttaneet tällä(kään) kertaa vaan hepo jolkotteli maalilinjan yli porukan puolivälin paikkeilla. Tästä emme lannistuneet vaan päätimme juhlistaa viimeisiä tienattuja palkintorahoja, ilta jatkui iloisissa tunnelmissa ja usko raviurheiluun säilyi lujana. Varikkoalueella vierailu lähdön jälkeen sitä paitsi osoitti, että heppa varmasti oli antanut kaikkensa kaviouralla, lautasen kokoiset sieraimet olivat punaisemmat kuin Rytmirouvan tukka ja kieleen puraisu kesken koitoksen oli värjännyt turvasta valuvan vaahdon vaaleanpunaiseksi.

Niin hauskaa kuin raveissa fiilistely olikin, tapaa siitä tuskin tulee. Nuoruuden tiukkaakin tiukempi raviurheilun seuraaminen ja radoilla notkuminen ovat taakse jäänyttä elämää ja mielenkiinto kohdistuu pelkästään oman konin seikkailuihin. Jos nyt hepo kotiradalla kilpailee ja aikataulut täsmää, niin saatan mennä tärisemään raviradan vessaan oman huussin sijasta, muuten seuraan tuloksia internetin ihmeellisen maailman välityksellä.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post128