Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Ei oo kylmä!

SekalaisetPosted by Rytmirouva Fri, May 04, 2018 00:52:49
Insinöörinpoikanen on saanut opiskelut rullaamaan ja vihdoin koitti päivä jolloin fuksit kuolee Tammerkoskeen ja ylös nousee aitoja teekkareita. Pienen soutamisen ja huopaamisen jälkeen suuntasimme auton keulan kohti nääsvilleä ja teekkarikaste-tapahtumaa ja tietenkin kiireellä, kuten tapoihimme kuuluu. Lyhyin ja nopein reitti ei todellakaan ollut suorin ja Insinööri päätti toteuttaa sisäistä rallikuskiaan sillä seurauksella, että Rytmirouvan ihonväri vaihteli kellertävästä vihreään ja ohjeistus oli pysäyttää auto kertaröyhtäisystä.


Perille päästiin ilman oksennuspussien korkkaamista ja ihan kreivin aikaan, fuksien ripukirjava haalariarmeija teki näyttäviä aaltoja kaupungin keskustassa odotellessaan kulkueen liikkeelle lähtöä kohti Tammerkoskea. Tihkusade ja kylmyys eivät menoa haitanneet ja iloinen kulkue nytkähti liikkeelle laulujen ja iskulauseiden kajahdellessa.

Teekkarikaste tapahtuu dippaamalla fuksit Tammerkoskeen kahdessa nosturien nokassa killuvassa korissa. Alkujaan opiskelijoiden pilasta alkunsa saanut hassuttelu on saanut siivet alleen ja tapahtumalla onkin paljon julkisuutta sekä melko isot mittasuhteet. Fuksien kulkue päätyi viimein Tammerkosken rantaan ja ensimmäisenä kasteeseen pääsi tiedekunta, joka oli viritellyt parhaan kepposen kyseisenä lukuvuonna. Visiitti jonon puolivälin paikkeilla oman lapsen luona todisti aavistelut oikeiksi: fuksiparat olivat jo ennen veteen kastamista läpimärkiä ja kylmissään. Suomen suloinen kevät näytti taas parhaat puolensa ja viiden asteen lämpötila höystettynä vesisateella sai tulevien teekkareiden hampaat kalisemaan.

Eturivin keikka, kuten tapoihin kuuluu ja paraatipaikalle nosturien viereen. Tiedekunta tiedekunnan jälkeen saapui koskeen laskettavaksi ja tärinän, hytinän ja sinertävien huulien kirjo ei tuntunut opiskelijoita haittaavan, päivän erityislaatuisuus ja riemu oli käsin kosketeltavaa ja tapahtumaa oli ilo seurata huolimatta koleasta ja kosteasta säästä. Koreja dippailtiin 2,6 asteiseen Tammerkoskeen ja mitä kovempaa korista kantautui huuto ”Ei oo kylmä!”, sitä useampaan otteeseen kyseinen kori käytettiin vedessä. Nippelitietona mainittakoon, että keskimääräinen aika korin vedessä oloon oli 10 sekuntia ja pisin aika 19 sekuntia. Yksikään kori ei selvinnyt yhdellä dippauksella ja fuksista ei tule teekkaria jos ei pää kastu. Tosin se taisi jäädä fuksin oman harkinnan varaan, korit eivät sentään uponneet kokonaan veden alle.

Kahden tunnin odottelun jälkeen oli Insinöörinpoikasen vuoro hypätä koriin ja poksauttaa kuohujuoma kasteen kunniaksi. Poikasen hampaat kalisivat jo valmiiksi ja kosken pauhujen jälkeen lapsi tärisi kauttaaltaan, kuten kaikki muutkin korista pois kiivenneet. Märällä nurmikolla, tai siis saviliejulla, pukeutuminen jo valmiiksi märkiin vaatteisiin sai minut viimeistään ymmärtämään, miksi monien fuksien iskulause oli ”Keuhko! Kuume! Keuhko! Kuume!”.

Iloinen tunnelma ja opiskelijoiden riemu oli huumaavaa ja tapahtuma oli hauska ja hyvin järjestetty. Hyppäys yliopisto-maailmaan on varmasti useimmille nuorille valtava ja ensimmäisen vuoden paineet ovat vihdoin kääntymässä voitoksi ja samalla helpotukseksi. Kuohuviinin virtaus, laulu ja ilo kuuluvat asiaan ja toivon oman lapseni lisäksi kaikille opiskeluitaan tältä lukuvuodelta päättäville nuorille leppoisaa ja mukavaa kesää.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post129