Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Älä pelkää Atomirottaa

Musa ja KirjatPosted by Rytmirouva Mon, May 07, 2018 11:47:14
Kevään tulo on aiheuttanut pientä kuplimista Rytmirouvan rinnassa ja lisääntynyt auringonvalo on tehnyt tehtävänsä. Työn lisäksi lenkeillä fiilistely ja musiikki ovat ottaneet suurempaa roolia kirjoittamisen jäädessä hieman taka-alalle. Kirjoittelen kyllä, mutta kaikenlaista muuta kuin blogiin kelpaavaa materiaalia, yritän säilyttää blogin linjan ja tänne eivät runoilut kuulu. Todennäköisesti kesän mittaan päivitystahti edelleen harvenee, kaiken kiireen ja touhun lisäksi myös Rakkain Lapsi on saanut terveen ratsun alleen ja heppailut haukkaavat aikaa.


Insinöörin uppouduttua uuteen harrastukseensa ja lasten viuhtoessa omilla teillään olen huomannut viettäväni suuren osan ajastani omassa loistavassa seurassani. Onneksi maailmasta ei musiikki lopu ja seuraa paikkaamaan olen löytänyt paljon uusiakin tuttavuuksia, joista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin A Perfect Circle uuden loistavan albuminsa ”Eat The Elephant” kanssa, Myles Kennedy ”Year of the Tiger” ja ehdottomasti myös Atomirotta uusine levyineen.

Hiphop soundit yleensä antavat käsityksen nuorista lökäpöksyistä riimittelemässä tyhjänpäiväisyyksiä. Atomirotta poikkeaa kaikesta totutusta ja ammattitaito sekä kokemus näkyy ja kuuluu. Keikka lähikaupungissa avasi ovet päästä näkemään uudenlaista suomirockia livenä ja tätä mahdollisuutta ei Rytmirouva halunnut jättää käyttämättä. Henkisesti valmistauduin jakamaan keikkakokemuksen puolta itseäni nuoremmassa seurassa ja yllätys oli suuri kun loppuunmyyty kellariklubi täyttyi nuorista aikuisista ja oman ikäisestä väestä, en siis ollutkaan ainoa aikuinen (tämän tunnustan vain ikäni puolesta) joka oli löytänyt Atomirotan. Tosin kitaristi Rane Raitsikka lienee ansainnut jo sen verran kannuksia musiikin parissa, että reitti myös Atomirotan keikoille on ollut helppo löytää.

Atomirotta yhdistelee sujuvasti eri tyylilajeja ja lopputulos on loistavaa viihdettä. Funkit, punkit, räpit, rockit ja bluesit sulautuvat svengaavaksi keitoksi ja laulaja sanoittaja Mikko Sarjanen ”Notkea Rotta” on saanut lyriikoihin elämänmakuista tarinaa. Tunnelma keikalla oli huikea ja Sarjanen pisti parastaan mikrofonin takana, biisit vedettiin täysillä ja tunnelma oli katossa. Muutaman vuoden takainen kesähitti ”Aurinkoon” räjäytti tietenkin potin, mutta omat suosikkini löytyvät ilman muuta uusimmalta albumilta, ”Ainutlaatuinen” ”Kateissa” ja ”En haalistu” kannattaa kenen tahansa laittaa kuunteluun. Jostain syystä korvamadoksi uudelta levyltä on jäänyt ”Seireeni”.

Keikasta jäi hyvä fiilis, enkä ihmettele, että Tavastia on myyty kolme kertaa loppuun. Keikan jälkeinen juttutuokio vahvisti käsitystäni siitä, että nykymuusikot ymmärtävät fanien merkityksen ja ystävällinen ja sympaattinen jutustelu keikalla kävijöiden kanssa on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Pisteet Atomirotalle!





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post130