Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Kesä on kreisi

LehmätPosted by Rytmirouva Wed, May 23, 2018 23:52:54
Kesän kynnyksellä maatilan työt triplaantuvat. Talvellakin töitä riittää, mutta kesä tuo tullessaan lukuisan joukon hommia, joista talvella ei tarvitse murhetta kantaa. Mikäpä siinä, kuuluu asiaan, mutta mistäs tekijät kaikelle? Vanhoillisen käsityksen mukaan työstä on maksettava palkkaa, tämän kokoluokan puulaakeja ei enää talkoovoimin pyöritetä. Keneltäkään ei liene jäänyt huomaamatta maidon hinnanalennus, joka kirpaisee rajulla otteella myös meitä, palkkakulujen nousuun ei enää ole varaa, joten tossua toisen eteen vain vähän rivakammin.


Maalaisidylli tietenkin vaatii lehmiä laitumille ja samalla ohikulkeville mökki-ihmisille silmäniloa, mikäpä hauskempaa katseltavaa kuin vapaana heinikossa käyskentelevä lehmä, mielellään vielä vasikka vierellä ja kello kaulassa. Laiduntaminen ei pelkästään tarkoita, että avataan navetan ovet ja näytetään äpyleille tietä. Nurmet täytyy lannoittaa, että ruokaa riittää ja kaikki tarvittavat ravintoaineet ovat saatavilla. Käytännössä laidunala täytyy jakaa lohkoihin, jos pidät lehmät samassa paikassa pari viikkoa, ruoho on syöty ja loput tallotaan jalkoihin. Lehmät ovat itse asiassa melkoisia sottapyttyjä, ne syövät vain parhaat ruohot päältä ja kakkivat minne sattuu. Laidun kaipaa lannoituksen ohella muutakin huoltoa, sen jälkeen kun nautalauma on siirretty seuraavalle lohkolle, täytyy jo syöty ja tallottu lohko niittää. Hyvin hoidettu laidunnus vaatii siis aikaa ja vaivaa, kilometritolkulla aitojen rakentamista, lannoitusta, niittoa ja eläinten siirtelyä.

Tiedän, että kukilta tuoksuvan maalaisidyllin ylläpito vaatisi hieman kaunistelua, mutta pilaaanpa nyt tämänkin mielikuvan kertomalla, että muutama sata nautaa tuottaa lantaa aika paljon. Paskan määrä on valtaisa ja keväällä se naapureiden ja ohikulkijoiden iloksi levitetään lannoitteeksi pelloille. Silmiä kirvelevät kevättuulet raikastavat ilmaa ja traktorit viilettävät jonossa ympäriinsä lantakärryt perässä.

Kesään kohdistuvia töitä on vielä liuta lisää ja kiire on jatkuvaa, peltojen muokkaukset ja kylvöt, puhumattakaan rehun korjuusta talvea varten, lehmät syövät talven mittaan järjettömän määrän säilörehua. Suomen lahja märehtijöiden ruokinnalle, Artturi Ilmari Virtanen, mahdollistaa lehmien oikeaoppisen nurmirehuun perustuvan ruokinnan silloin kun ympärivuotinen laidunnus ei ole mahdollista. Tapoja rehun säilöntään on monia, meidän tapauksessa rehu paketoidaan paaleihin ja uuden trendin mukaisesti paalausmuovien värit ovat tuttuja kaikille: pinkit paalit tukevat rintasyöpätutkimusta, siniset miesten yleisimmän syöpätyypin eli eturauhassyövän tutkimusta ja tulevan kesän keltaisista paaleista menee tuki Sylva ry:lle. Kyseessä siis ihan konkreettinen rahallinen tuki eikä vain myötäeläminen.

Kirsikkana kakussa vielä pihamaat ja ympäristö, lumen alta paljastuneet aarteet odottavat toimenpiteitä ja se pahuksen kukkapenkki ei vieläkään ole saanut kivituhkaa päällensä, vaan kummittelee jo Rytmirouvan painajaisissa. Blogin päivitystahdin harvenemisesta voidaan siis syyttää kukkapenkin lisäksi yhtä sun toista asiaa, mutta lopullinen syyllinen jäänee arvoitukseksi. Lämpö ja aurinko ovat yhtä kaikki saaneet Rytmirouvan nautiskelemaan elosta kiireestä ja kukkapenkistä huolimatta, ihanan lämpöisiä päiviä teille kaikille ja pitäkää kukkapenkeistänne huolta







  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post134