Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Tätä kukkaa en hukkaa

SekalaisetPosted by Rytmirouva Sat, May 26, 2018 14:32:11
Keskimmäinen lapsukainen sai nimensä lakin saaneiden listaan ja juhlapäivä lähestyy vääjäämättä. Vaikka huoleton asenteeni kantaa yleensä melko pitkälle, olen kuitenkin isompia kekkereitä varten yrittänyt laittaa paikkoja juhlakuntoon, sitä paitsi juhlat per kesä pitää nurkat siistinä. Tänä kesänä kaksin verroin, sillä kuopuksen konfirmaatio on luvassa loppukesälle.


Suurin murheeni on, yllätys yllätys, ollut kukkapenkki. Toki ruskeat koiranpissan polttamat läikät nurmikossa ovat myös korventaneet sisintäni, mutta ne olen päättänyt hyväksyä vaihtoehtojen puutteessa. Siirtonurmea ei nyt käyty sovittelemaan ja paikkuukylvöt ovat auttamatta myöhässä. Kukkapenkin sen sijaan otin työn alle ja piiskuriksi sain rakkaan ystävän, ilman hänen apuaan penkki olisi luultavasti saanut täytteeksi jotain ihan muuta kuin perennoja. Aurinkoinen ja helteinen kesäpäivä antoi loistavat puitteet mullan tonkimiselle.

Hyvin suunniteltu on tietenkin puoliksi tehty ja ystävän ohje edellispäivänä olikin, että minun olisi pitänyt tutkia taimikaupan nettisivuja päättääkseni mitä rehuja penkkiin laitetaan. No arvatkaa tutkinko? Lenkkipolun houkutus painoi vaakakupissa enemmän ja näillä keleillä tietokoneen ääressä istuminen on muutenkin tuskallista, hädin tuskin saan pakolliset toimistotyöt tehtyä. Pari viileämpää ja vähemmän aurinkoista päivää olisivat hyväksi yrityksen toiminnalle.

Kukkapenkki-päivän aloitus tapahtui siis taimikaupassa. Loputtomat rivit erilaisia kukkia laatikoissaan saivat pään pyörälle, miten ihmeessä kukaan niistä mitään osaa valita? Väri, korkeus, aurinko, varjo, vyöhyke, kukinta-aika, väli... olisin luikkinut karkuun saman tien ilman ystävän läsnäoloa ja hänen määrätietoisella asiantuntemuksellaan taimia alkoi siirtymään kärryyn. Kukkapenkin koko olisi ollut ihan kätevä tieto istutusten suunnittelussa , mutta enhän minäkään nyt kaikkea voi muistaa. Kerrasta viisastuneena latasin peräkontin täyteen säkitettyä puutarhamultaa, Insinöörin peltomulta on kerran kokeiltu ja rikkaiseksi havaittu.

Päivästä muodostui loppujen lopuksi kerrassaan mukava, kaiutin pihalle, poppi soimaan ja lapio laulamaan. Insinöörinpoikanen ja Rakkain Lapsi toimivat maalaushommissa pihalla ja ilmeisesti esikoisen ikä on tehnyt tehtävänsä ja maalauspaikalta kuuluikin hyväntuulista jutustelua ainaisen nahinan sijaan. Kukkapenkin henkiinherätys sujui ongelmitta ja lopputulokseen on syytä olla enemmän kuin tyytyväinen, muutama vanha perenna oli säilynyt hengissä Eltonista, rikkaruohoista ja heinästä huolimatta ja ne saivatkin jäädä penkkiin uusien taimien seuraksi.

Jää nähtäväksi, onnistunko pitämään kukat hengissä, ainakin lähtötilanne on parempi kuin viimeksi: peltomulta on nyt korvattu puhtaalla tavaralla ja Insinöörillä on lähestymiskielto penkkiin. Eltonin tehtyä penkistä ihan ikioman hiekkalaatikon, päätimme myös virittää aidan ainakin toistaiseksi kukkien ympärille. Olen hyvin luottavaisin mielin ja uskon, että saamme nauttia kukkaloistosta ihan pian.




  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post135