Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Akku tyhjä

SekalaisetPosted by Rytmirouva Mon, June 18, 2018 14:10:13
Parin vapaapäivän kunniaksi päätin karistaa farmin pölyt jaloista ja suunnata ystävän luokse kaupungin sykkeeseen. Kulkuneuvoksi järjestyi esikoisen auto ja mukavasti hän olikin jo kesäkuun kunniaksi vaihtanut kesärenkaat nastojen tilalle, edellisen kerran samaa autoa lainatessani sain sakot, koska kosla oli katsastamatta, nyt ainakin välttyisin mahdollisilta rengassakoilta. En uskaltanut kysyä, oliko auto katsastettu ajallaan...


Insinöörinpoikasen sanoja lainatakseni, ”auto toimii ihan hyvin, kunhan sen saa käyntiin”. Totta tosiaan, sainkin tarkat ohjeet kaaran käynnistämiseen ja pikkuinen ladattava akkulaturi oli elinehto tällä autolla liikkumiseen. Opastus alkoi takapaksin aukaisulla avaimilla ja akun esiin kaivamisella kaikkien tyhjien pullojen ja tölkkien alta. Hassunpienet kaapelit kiinni akkuun, virta päälle laturiin ja simsalabim, auto käyntiin! Paitsi jos ei käynnisty kuitenkaan, niin sitten vaan odotellaan ja yritetään hetken päästä uudelleen. Ohjeet eivät kertoneet, miten menetellä, jos auto ei sittenkään vielä käynnisty, mutta se nyt ei tietenkään olisi mahdollista, eihän?

Matkaan siis, ensimmäinen pysähdys huoltoasemalle ja tietenkin sammutin auton. Pienen ajon jälkeen kosla varmasti käynnistyisi ilman laturia ja jos ei, niin tottahan minä tiedän miten toimia kaiken opastuksen seurauksena. Varmaan arvaatte, että mikään ei mennyt kuten kuvittelin ja hetken olin varma, että saan viettää vuorokauden irtioton huoltoaseman pihalla. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin auton käyntiin ja matka pääsi jatkumaan. Seuraava havaintoni oli, että ilmastointi ei toimi. Aurinko ja helteinen lämpötila saivat auton muistuttamaan saunaa ja vaikka saunomisesta tykkäänkin, teen sen mieluusti autenttisissa olosuhteissa, joten ikkuna auki ja ilmaa sisään. Avonainen ikkuna tietenkin mahdollisti auton ulkopuolelta kantautuvien äänien kuulemisen, joista eniten huomiotani kiinnitti kuskin puoleisen eturenkaan soundit. Rengas piti itseasiassa semmoista möykkää, että päätin kiireesti laittaa ikkunan takaisin kiinni ja musat täysille, sitä ei ole mitä ei kuule vai miten se meni...

Hengähdin helpotuksesta päästyäni perille ja saatuani auton tukevasti parkkiin, renkaat ehjinä sekä paikallaan ja käynnistäminenkin olisi huomisen huolia. Huominen tosin koitti yllättävän pian ja olikin taas aika kaivaa laturi esiin. Ai niin, miten kaivat koska laturi nököttää etupenkillä ja ovet ovat tukevasti lukossa sekä auto niin pimeänä, että mikään ei toimi. Lapsi säilytti laturia takapaksissa ehkä juuri tästä syystä. Tuskanhien vuodatus ei onneksi (vielä) päässyt alkua pidemmälle huomatessani, että kuskin oven saa auki myös ihan perinteisesti avaimella. Ei muuta kun takakonttia kaivamaan ja akku esiin, piuhat kiinni ja.... naks. Auto ei inahtanutkaan ja pysyi pimeääkin pimeämpänä. Monen yrityksen jälkeen olin valmis luopumaan toivosta ja lainaamaan ystävän autoa päästäkseni kotiin. Vielä kerran asenne tuotti kuitenkin tulosta ja auto hyrähti käyntiin. Heipat ystävälle, pakki päälle ja peruutus pois parkista suoraan tielle, johon auto sammui. Kyllä, poikittain keskelle tietä! Minä onneton automaattivaihteiston suurkuluttaja en ymmärtänyt ihan vaan varmuuden vuoksi huudattaa kaasua ja luistattaa kytkintä, joten siihen tyssäsi matkanteko.

Nyt alkoi tuskanhiki virtaamaan ja kuumeinen ponnistelu auton käyntiin saamiseksi. Sehän ei tietenkään onnistunut ja vaihtoehdoiksi jäi työntäminen tai vetäminen. Kaikki järkevä aivotoiminta katosi kuin tuhka tuuleen ja paniikki alkoi nostaa päätään, miten ihmeessä on mahdollista, että nelikymppinen omasta mielestään ihan kunnollisella maalaisjärjellä varustettu nainen voi käyttäytyä kuin hysteerinen teini? Ei se mitään, en minäkään tiedä mutta yhdistäkää mielessänne Spede-showsta tuttu Hannele Laurin naisen logiikka, Kumman kaa ohjelman Ellu ja lopuksi vielä hätääntynyt ympäriinsä säntäily, niin pääsette jyvälle, miten Rytmirouva toimii kun tulee tiukka paikka. En muista hetkeen olleeni niin onnellinen nähdessäni miehen, kyllä vain, ihan oikea supisuomalainen mies! Luotettavan vankkarakenteinen ja lempeällä (säälivällä) katseella varustettu alfauros sattui kulkemaan ohi ja oli valmis auttamaan neidon pulasta. Saimme auton työnnettyä tien sivuun pois tukkimasta liikennettä, jota ei siis vielä edes ollut, ja pitkän tauon jälkeen pystyin taas hengittämään ja puhumaan järkeviä lauseita. Tai ainakin lauseita.

Auto saatiin viimein käyntiin ja vaatteet hiestä märkänä pääsin lähtemään kotia kohti. Ilmastoinnin toimimattomuus ei enää haitannut ja pienet sivuäänet kuulostivat linnun laululta. Ohikulkijat loivat ehkä hieman pidempiä katseita ajoneuvooni, niin raivokkaasti poljin kaasua risteyksissä välttääkseni koslan uudelleen sammumisen, pahimmassa tapauksessa keskelle risteystä. Helpotus oli suuri päästyäni kotipihaan ja avainten palautus esikoiselle piti sisällään muutaman autonhoito-ohjeen. Ensi kerralla menen polkupyörällä.





  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post138