Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Let’s get Party

SekalaisetPosted by Rytmirouva Tue, July 03, 2018 18:55:27
Tiedättekö mikä on paras tapa juhlia melkein mitä tahansa? Tietenkin yllätysjuhlat! Meidän ikioma luottopakkimme, farmin virallinen maskotti, Rytmirouvan oikea käsi eli The Karjanhoitaja täytti hiljattain pyöreitä vuosia. Ressukka kuvitteli pääsevänsä livahtamaan kekkereistä pienimuotoisella kahvituksella ja kakun pyöräytyksellä. The Karjanhoitaja säilyttää kotonaan samanikäistä siippaa, joten tuplajuhlat olivat liian herkullinen aihe jättää pienen piirin kahvitteluhetkeksi. Siispä kesäjuhlien suunnittelu polkaistiin käyntiin hyvissä ajoin keväällä, synttärisankarin äiti pisti tuulemaan ja yllätysjuhlat olivat tosiasia.

Kuten olen jo aiemmin maininnut, sukumme on kovaäänistä ja puheliasta. The Karjanhoitaja totta tosiaan kuuluu sukuun ja suurin ongelma tällä porukalla onkin yleensä salaisuuksien säilyttäminen. Muutamasta möläytyksestä huolimatta salaisuus kuitenkin piti loppuun asti ja onnistuimme yllättämään päivänsankarin täydellisesti. Kuinka paljon ystäviä ja sukulaisia voi ”sattumalta” osua kahvittelemaan paikalliselle huoltoasemalle? No aika paljon jos Karjanhoitajalta kysytään, hälytyskellojen kilkatus alkoi kuulumaan vasta siinä vaiheessa, kun kaivoimme skumppapullon ja muovimukit esiin auton takapaksista.

Sekalainen joukko juhlakalujen ystäviä ja sukulaisia kokoontui viettämään hauskaa päivää ja hauskaa meillä totisesti oli. Ohjelmallinen osuus piti sisällään mm. panssarivaunuajelun, joka sai Rytmirouvan niskavillat nousemaan pystyyn. Leppoisa puksuttelu ryömintävaihteella ei pitänytkään paikkaansa vaan vaunulla paahdettiin hillitöntä kyytiä pitkin lepikoita ja kanssamatkustajat olivat varmasti tyytyväisiä annetuista kuulosuojaimista, ei niinkään panssarivaunun mylvinnän, vaan Rytmirouvan kimakan kiljumisen takia. Normaaliin tapaani järjestelin ja päsmäröin taas niin uskollisesti, että kiipesin viimeisenä vaunun kyytiin... se oli virhe. Takaosan heittely oli liikaa Rytmirouvan olemattomalle tasapainolle ja kiljumisen lisäksi lähin vierustoveri sai kokea, miltä tuntuu kun nelikymppinen kirkuva nainen roikkumisen, törmäilyn ja nojailun lisäksi pälpättää hermostuneesti koko ajan. Epätoivoinen yritys ottaa videokuvaa ajelusta romuttui ensimmäiseen mutkaan, sen jälkeen molemmat kädet olivat tiukkaakin tiukemmin kiinni missä tahansa vaunun osassa, toivottavasti ei kuitenkaan vieruskaverissa... ihan tarkkaa muistikuvaa minulla ei asiasta ole. Siinä vaiheessa kun päivänsankareista parrakkaampi päästettiin vaunun rattiin, otti Rytmirouva hatkat kyydistä. Pako varmistui kuullessani pätkän annettuja ohjeita kuljettajalle: ”jarrut on niin ärhäkät, että parempi kun et käytä niitä ollenkaan”. Huoli oli kuitenkin turha, vaunu totteli kokematontakin kuskia oivallisesti ja vauhtikin pysyi maltillisena, jarruilla tai ilman.

Ilta jatkui iloisissa merkeissä hyvän ruuan, juoman, livemusan ja hauskanpidon (sekä ihan vähän jalkapallon) merkeissä. Uskoisin, että päivänsankarit saivat ikimuistoiset juhlat ja bonuksena Rytmirouva sai nautiskella pitkästä aikaa hyvän ystävän seurasta. Kiitokset mukana olleille, kekkerit olivat kesän parhaimmistoa 😊


The Karjanhoitaja juhla-asussa



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post140