Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Pietari

Pieniä matkakertomuksiaPosted by Rytmirouva Wed, July 11, 2018 22:04:11
Syystä tai toisesta suuri ja mahtava itänaapurimme on jäänyt vieraaksi ja hyvistä kulkuyhteyksistä huolimatta, en ole Venäjällä koskaan vieraillut. Tilanne on nyt korjattu ja takana on pari ikimuistoista päivää Venäjän toiseksi suurimmassa kaupungissa Pietarissa. En sitten tiedä, olisiko vierailu edelleenkään toteutunut ilman jalkapallon mm-kisoja, mutta sainpahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kauan kaipaamani jalkapallo-elämyksen ja samalla tutustumisen hienoon suurkaupunkiin.

Allegrolla matka taittui joutuisasti ja mukavasti, pidän junalla matkustamisesta sen helppouden takia, eikä juna pettänyt tälläkään kertaa. Tylsäksi matkaa ei voi moittia, niin monta kertaa kaiveltiin lippuja ja lappuja esiin jos jonkinmoista tarkastusta varten. Lisäjännitystä aiheutti Insinöörin sakot, rajavartijan tuima kysely hoitamattomista sakoista aiheutti hetkellisen huolen matkan toteutumisesta, mutta pelko oli turha ja saimme luvan jäädä junaan.

Pietarin taksit ehkä ansaitsisivat ihan oman bloginsa, mutta yritän referoida tärkeimmät tehokkaasti. Tärkein tieto lienee se, että sääntöjä ei ole. Taksien kirjo oli valtava ja matkustimmekin jos jonkinlaisella pirssillä, useimmissa ei ollut minkäänlaista kylttiä katolla saatikka muuallakaan, puhumattakaan mittareista. Itse asiassa mittaria ei ollut yhdessäkään taksissa, jonka kyydissä istuimme. Paras tapa saada matkan hinta tietoon, oli tilata taksi hotellille. Hotellin henkilökunta kysyi määränpään, tilasi taksin, kertoi hinnan ja joskus otti maksunkin. Näissä tapauksissa hinta piti paikkansa ja oli edullinen. Kaupungilta taksin ottaminen oli ongelmallisempaa, hinnan tiedustelu etukäteen sai aikaan välittömän kielimuurin ja taksat olivatkin taivaita hipovia. Jos joskus Pietarissa ajelette taksilla, kysykää hinta etukäteen ja tivatkaa niin kauan kunnes saatte vastauksen tai vaihtakaa taksia. Pienistä ei kannata myöskään mieltänsä pahoittaa, venäläiset osaavat sujuvasti olla töykeitä eikä siinä välttämättä ole mitään henkilökohtaista.

Virheellinen päätökseni antaa Insinöörin varata hotelli, aiheutti meille runsaasti kokemusta taksilla matkustelusta. Hotelli oli hyvä, sijainti huono. Pelottavin taksikyyti sattui heti ensimmäiselle päivälle ja vieläkin saan ihon kananlihalle kun mietin matkaa. Kuski oli erinomaisen kova puhumaan (venäjäksi), kyselemään (venäjäksi), tuijottamaan matkustajia tiehen katsomisen sijaan, taittelemaan paperilennokkia ajamisen ohessa, kaasuttelemaan miten sattuu ja milloin sattuu, huudattamaan radiota kovaa ja korkealta, vaihtelemaan kanavia toosasta muutaman minuutin välein ja etenkin ajamaan kovaa! Reitti hotellilta myös poikkesi totutusta, niin monta U-käännöstä mahtui matkaan, että kiertoreittejä ei tarvittu. Autossa oli niin voimakas pinttyneen tupakan haju, että silmiä kirvelsi ja kaaran kunto ei erityisesti herättänyt luottamusta. Matkan lopuksi saimme lahjaksi sen huolta aiheuttaneen paperilennokin. Pelottavan innokas ystävällisyys on melko karmivaa...

Liikenne oli mielipuolista. Kaupungin sydän, useamman kilometrin pituinen pääkatu Nevski Prospekt, muistutti moottoritietä. Autot ajoivat hillittömän kovaa läpi kaupungin, eikä minkäänlainen tien ylitys muualta kuin suojatien kohdalta tullut kysymykseenkään. Nevskin yli ei tosin mennyt edes suojateitä, puolen vaihto kadun toiselta puolelta toiselle oli mahdollista tien ali kulkevien tunnelien kautta, mutta niitäkin oli harvakseltaan.

Lukiossa opiskeltu venäjän kieli on kadonnut muistista, mutta kyrilliset kirjaimet palautuivat pikkuhiljaa ja siitä olikin hyötyä monta kertaa. Eniten kylttien lukemisessa ja erilaisten liikkeiden löytämisessä, rahanvaihto tapahtui pankeissa ja hommaa helpotti suuresti kun osasi lukea missä se pankki on.

Kuten varmaan huomasitte, parhaiten reissusta jäi mieleen taksit ja liikenne. Muita mainitsemisen arvoisia huomioita olivat isot ja vehreät puistot joita oli paljon, lukuisat sillat, hyvä ruoka, paha olut, järjettömän hieno, iso ja näkemisen arvoinen Eremitaasi sekä syvälle maan uumeniin katoava metro. Pietarin metro on yksi maailman syvimmällä liikkuva metro maaperän savisuuden takia. Rullaportaat veivät niin syvälle maan alle, että portaiden loppupäässä alkoi jo hirvittämään. Mielikuva venäläisistä ei järisyttävästi muuttunut ja ylitsevuotavaa ystävällisyyttä emme juuri kohdanneet (poikkeuksena pelottava taksikuski) tosin emme myöskään erityistä epäkohteliaisuutta (taas poikkeuksena taksikuski). Jalkapalloon en tässä nyt puutu, kisaisännän rooli varmasti vaikutti kaupunkikuvaan ja kaikkialla oli siistiä ja puhdasta. Ehkä kirjoitan kisakokemuksesta oman blogin tuonnempana, jo pelkästään kaupungista olisi niin paljon kerrottavaa, että jalkapalloa tähän ei enää voi sotkea.

Alla matkalla maisteltuja ruokia: lettuja ja mätiä, borssia ja pelmenejä.









  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post141