Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Football Game

Pieniä matkakertomuksiaPosted by Rytmirouva Wed, July 18, 2018 12:58:20
Jalkapallon MM-kisat ovat tulleet päätökseen ja elämä palailee pikkuhiljaa normaaleihin uomiinsa. Palataanpa vielä kuitenkin hetkeksi potkupallon pariin ja Pietariin semi-finaali tunnelmiin, tunnelmaa tosiaan riitti, jalkapallon ystävät taitavat hengen nostatuksen ja kaupunki kuhisi ottelupäivänä.


Venäläiset osaavat suurtapahtumien järjestämistaidon ja kaikki sujui moitteetta ja tehokkaasti. Fun-id, eli kisojen aikana viisumin korvaava, etukäteen anottu, maksuton matkustuslupa, piti noutaa Pietarissa sijaitsevasta toimistosta. Toimistoja oli kaupungissa kolme ja kauhulla odotimme jonotusta, hankaluuksia sekä kärsimättömiä ja tuskastuneita kisaturisteja. Homma sujui kuitenkin kuin rasvattu ja kaikki oli organisoitu tehokkaasti. Heti ovella tarkastettiin vaadittavien papereiden mukanaolo, jos joku dokumentti puuttui, toimistoon ei ollut asiaa. Virkailijoita oli riittävästi, vuoronumero ojennettiin käteen ja samalla annettiin ohjeet kuinka systeemi toimii. Pääsimme suoraan tiskille ja muutamaa minuuttia myöhemmin saimme laminoidut henkkarit kaulaan roikkumaan, ilman niitä stadionille ei olisi mitään asiaa.

Iltapäivää kohti tunnelma kaupungilla muuttui riehakkaammaksi hetki hetkeltä ja varsinkin belgialaiskannattajia liikkui kaupungilla runsaasti. Yhteislaulut ja kannustushuudot kaikuivat ja fanijoukot puhalsivat yhteen hiileen kansallisuudesta tai kannustuksen kohteesta välittämättä. Alkuperäinen suunnitelmani pukeutua asiaankuuluvasti belgialaisrekvisiittaan, osoittautui hankalaksi. Olin kuvitellut kaupungin olevan pullollaaan erilaisia krääsäkauppiaita ja saisin helposti peruukista lähtien kaiken tarvittavan Pietarin kaduilta. Näin ei kuitenkaan ollut ja jouduin tyytymään T-paitaan ja kasvomaalaukseen, Insinööri kannusti maalaamaan koko pään belgialaisväreihin, kuten näimme jonkun innokkaan fanin tekevän, mutta tyydyin kuitenkin poskeen maalattuun lippuun.

Pietarin liikenne oli ruuhkaista, varsinkin sillat toimivat pullonkauloina ja päätimme suunnistaa stadionille julkisilla kulkuvälineillä. Valintamme kohdistui metroon ja sukellus syvälle maan uumeniin tapahtui hyvissä ajoin ennen H-hetkeä. Ottelupäivänä julkiset kulkuneuvot olivat maksuttomia kaikille fun-id:n haltijoille, pääsimme näppärästi jonon ohi ja ystävällinen henkilökunta opasti eteenpäin. Kaksi eri metrolinjaa toimivat vaihtoehtoina stadionille pääsyyn ja päädyin valitsemaan Krestovsky Ostrov-aseman, josta kuulemani mukaan johti reilun kilometrin mittainen, henkeäsalpaavan kaunis puistotie stadionille.

Tarina piti paikkansa ja loppumatka taittui kävellen kaunista, leveää puistotietä pitkin, jonka varrelle mahtui niin huvipuisto kuin upea suihkulähdekin. Yleisöä valui hiljalleen kohti stadionia ja viimeinen toivo peruukista tai hassusta hatusta häipyi, matkan varrella oli tarjolla ainoastaan ruokaa ja juomaa, sekä kasvomaalaajien armeija taiteilemassa maalauksia fanien kasvoihin. Kävelyreitillä oli jatkuvasti iloisia nuoria opastamassa yleisöä eteenpäin ja päivän aikana heitetyt ylävitoset saivat varmasti oppaiden käsivarret särkemään. Stadionille siirtyminen sujui myös kommelluksitta ja nopeasti, henkilökunnan kasvoilla koreili venäläisille epätyypillinen ystävällinen hymy ja turvatarkastuksen ruumiintarkastaja lähes nauroi kupeitani kopeloidessa.

Ottelun tunnelma oli huumaava ja meteli juuri niin kova kuin telkkarista voi päätellä. Belgialaiskatsomo oli lähietäisyydellä ja muutenkin belgialaiskannattajia vaikutti olevan huomattavasti enemmän kuin Ranskan tukijoukkoja, ilmeisesti pienoinen altavastaajan rooli oli kerännyt sympatiaa ja esimerkiksi runsaslukuinen brasilialaisyleisö maanosaystävineen kannusti kovaäänisesti Belgiaa. Tai oikeastaan brasilialaiset kannustivat Brasiliaa mutta ilmeisesti hekin ajoittain muistivat, että oma joukkue oli lentänyt jo kotiin ja niinä valaistumisen hetkinä he kallistuivat Belgian puolelle. Aika kului nopeasti ja peli oli ohi ennen kuin huomasinkaan.

Poistuminen stadionilta sujui hitaasti ja rauhallisesti. Kävely ihmismassan mukana ei vaatinut suunnistustaitoja ja tunnelma oli iloinen ja riehakas. Jälleen kerran etelä-amerikkalaiset pitivät huolta viihtyvyydestä: brasilialaiset, argentiinalaiset ja uruguaylaiset hoitivat yhteislaulun ja vetivät meitä hieman umpimielisiä eurooppalaisia mukaansa. Sanomattakin lienee selvää, että nyt myös joukkoliikenne oli tukossa, 65 000 ihmisen poistuminen stadionilta samanaikaisesti sai metron tukkoon ja jatkoimme kävelyä kaiuttimista tulleiden ohjeiden mukaisesti eteenpäin kohti seuraavaa metroasemaa. Pitkät rivistöt linja-autoja odotteli hetken käveltyämme ja seuraava väli hoitui niillä. Linja-autosta poistuttuamme Insinöörin kärsivällisyys loppui ja hyppäsimme taksiin, joita olikin saalistamassa kärsimättömimpiä kisaturisteja. Hintaan tuli varmasti kaikki mahdolliset lisät ja ilmassa leijui suuren puhalluksen tuntua, pääsimme kuitenkin sinne minne halusimme ja ilta jatkui iloisissa tunnelmissa keskikaupungilla.

Kokemus oli hieno ja varmasti lähden toistekin vastaavanlaisiin karkeloihin jos tilaisuus koittaa. Kannattamani Belgian häviö ei juuri haitannut, tunnelma ja suuren urheilujuhlan tuntu näyttelivät pääroolia ja pelin kulku suomalaisen fanin näkökulmasta oli lähes toisarvoinen. Seuraavan kerran Rytmirouva heittäytyy urheilumaailmaan kahden vuoden kuluttua EM-kisojen koittaessa.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post142