Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Tursaan puutarhassa

SekalaisetPosted by Rytmirouva Sat, September 30, 2017 21:26:11

Minä en ole viherpeukalo. En pidä puutarhanhoidosta ja minulle on turha tuoda kukkia, tapan ne varmasti. Joko kastelen liikaa tai en ollenkaan. Ja vaikka kastelisin oikein, ne kuolevat silti. Puutarhassa mönkimisestä pidän silloin, kun lämpöä on lähemmäs 30 astetta ja aurinko paistaa… eli en koskaan.

Pari vuotta sitten olosuhteiden pakosta kotipiha uusittiin. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä päätin haluta pihalle kukkapenkin. Se oli virhe. Alusta lähtien homma takkusi, kuka nyt multaa ostaa kun omasta takaa löytyy hehtaaritolkulla kukkapenkkiainesta. Pellosta kun kaivat kauhallisen, niin siinä tuleekin kätevästi samalla juolavehnät, ohdakkeet ja voikukat valmiina seoksena mukaan. Loppusilauksena siippa insinöörin tarkkuudella kylvi viereisen nurmikon, lopputuloksena kukkapenkissä oli enemmän heinänsiemeniä kuin nurmikolla. Kahden vuoden aikana kaikki kukat on jouduttu kertaalleen uusimaan, samoin multa. Siitä huolimatta edelleen sitä pahuksen penkkiä pitäisi kitkeä.

Tänään sain kuitenkin itseni ruoskittua pihatöihin (tai siis oikeasti en saanut, vaan ystävä ruoski). Sillä aikaa kun tein kaikkia tärkeitä töitä, ystävä sai upeasti kaivettua kadonneita kukkia esiin. Vihdoin löysin myös itselleni jonkunlaisen kuokkaa muistuttavan työkalun rikkojen kaivamiseen (keittiön laatikosta jättiläismäinen haarukka, en tiedä mihin se on oikeasti tarkoitettu). Saimme kuin saimmekin penkin perattua ja villiinnyimme vielä haravoimaankin. Se onkin varsin palkitsevaa puuhaa, kun pihassa on vuoren kokoinen ikäloppu vaahtera. Ennen vanhaan vaahtera pudotti lehdet, ne haravoitiin ja vietiin pois. Nykyään sama vaahtera aloittaa lehtien pudottamisen elokuun alussa ja lopettaa joulukuussa. Haravoiminen on mielestäni ihan yhtä jännittävää kuin kävely tai jooga, joten useampana vuonna lehdet ovat vain yksinkertaisesti jääneet jään ja sohjon alle. Olisi ollut mukavampi kirjoittaa niiden jääneen lumen alle, mutta ai niin, eihän meillä enää ole lunta talvisin.

Nyt kuitenkin piha on muutamaa pikkujuttua vaille valmis syksyn viettoon. Lapsikin sai melkein kolmanneksen nurmikosta leikattua, kunnes bensa loppui. Seuraavan kerran kun asfalttimiehet jyristää paikkakunnalle, menen pyytämään tarjouksen koko pihan asfaltoinnista.



  • Comments(2)//www.munaravia.fi/#post20