Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Kirjoittamaton

SekalaisetPosted by Rytmirouva Thu, October 05, 2017 14:06:40

Olen tosiaan nautiskellut ja ottanut ilon irti tästä blogin kirjoittamisesta. Tekstiä tulee helposti, enkä tosiaan uhraa kirjoittamiseen paljoa aikaa, vaikka niin voisi päivitysvauhdista päätellä. Kännykkä on hurjan kätevä, kirjoittaminen on mahdollista missä vain, milloin vain. Automatkat repsikkana, kaikenlainen odottelu tai jonotus on oivallista aikaa kirjoitella kaikenlaista. Aiemmin käytin saman ajan muuhun kännykän räpläämiseen, nenän kaiveluun tai johonkin muuhun tosi hyödylliseen, joskus harvoin lukemiseen. Lomat on kyllä pyhitetty ihan oikeille kirjoille. Viime Pariisin reissulla kävin ensimmäistä kertaa Versaillesin linnassa. Jonotusaika turvatarkastukseen oli vajaa kaksi tuntia, käytin ajan lukemiseen ja jonotusaika hupeni huomaamatta. Tosin mukulakivet meinasivat pari kertaa yllättää, taittovika ei yltänyt kirjasta jalkoihin asti.

Lapset ovat lueskelleet blogiani ja tytär kysyi, että miksi et saman tien kirjoita kirjaa. Kysyin, että ”Niin, mistäs minä sitten kirjoittaisin sen kirjan?” Vastaus oli, että ”No näitä juttuja mitä täällä blogissakin”. Rytmirouvan muistelmat siis tilauksessa, luulen kyllä, että myyntiluvut saattaisivat jäädä melko alhaisiksi. Enkä itse asiassa tiedä, ehdottiko tytär kirjan kirjoittamista sen takia, että lopettaisin hölmöjen juttujen suoltamisen kaikkien luettavaksi nettiin vai sen takia, että ehkä pystyisin siihen. En uskalla kysyä, koska villi arvaukseni on, että ensimmäinen vaihtoehto olisi oikein.

Olen kyllä haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Haaveet ovat kaatuneet aika moneenkin seikkaan, joista vähäisin ei ole se, että se on vaikeaa. Lyhyiden juttujen ja novellien kirjoittaminen on leikintekoa, kun vertaat sitä kokonaiseen kirjaan. Aihe, juonen käänteet, henkilöt… hyvässä kirjassa on ulottuvuuksia ja tarinan pitää kantaa kymmeniä ellei satoja sivuja. Minun kärsivällisyys riittää juuri näihin muutaman rivin jorinoihin ja ehkä lyhyitä novelleja voisin rustailla. Tosin näen kyllä itseni helposti syvällä nahkatuolin uumenissa, antiikkihuonekalujen keskellä viinilasin kera kirjoittamassa uutta Anna Kareninaa, harmi kun en polta sikaria.

Puolison kanssa tuli myös puheeksi kirjan kirjoittaminen. Hän oli vakuuttunut, että Anna Kareninan sijaan tarjolla olisi Juoppuhullun päiväkirja. Epäselvyyksien välttämiseksi mainittakoon, että puhe oli siis kirjoitustyylistä, ei aiheesta. Tosin nythän olisi taas otollinen aika kirjoitella pitempiäkin tarinoita, yöt kuluvat jälleen kuuta ihmetellessä. Perhe nousee kapinaan jos alan aamuyöllä suursiivoukseen, kirjoittaminen on sopivan hiljaista puuhaa.

Yritin muuten uudella kännykällä ottaa kuvaa kuu-ukosta, ei onnistunut vieläkään.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post24