Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Terveisiä navetasta

LehmätPosted by Rytmirouva Sun, October 08, 2017 15:10:30

Lehmien kanssa touhuan päivittäin paljon enemmän kuin hevosten kanssa konsanaan, vaikka hevoset saanevatkin enemmän palstatilaa. Tälläkin hetkellä pidän seuraa Emilylle, Yazzylle ja Evitalle, terveisiä vaan navetasta. Jokaisella on nimi ja kaikki lypsylehmät tunnistan ja muistan nimeltä. Siihen nähden, että muistini on äärimmäisen huono, olen ylpeä, että parisataa lehmän nimeä hoituu kyllä (laulujen sanat ja lehmien nimet onnistuu, asiat tärkeysjärjestykseen). Lehmät ovat paljon leppoisampia ja helpompia kavereita kuin hevoset, ne eivät pure eivätkä juuri potkikaan. Niiden kanssa pystyy työskentelemään sopuisasti, ilman että täytyy käydä sen suurempia johtajuusneuvotteluja.

Alkuvuosien itkujen jälkeen olen jotenkin siedättynyt elämän kiertokulkuun. Lehmät ovat rakkaita ja yritän parhaani mukaan huolehtia, että ne saavat hyvän elämän. Toki elanto on kiinni maidosta, joten sitä niiden täytyy tuottaa joka tapauksessa, lemmikkeinä meillä ei ole varaa niitä pitää. Toisaalta hyvin hoidettu lehmä tuottaa maitoa enemmän, pidempään ja terveempänä, joten kaikkien edun mukaista on hoitaa mansikit huolella.

Syystä tai toisesta lehmiä joudutaan kuitenkin tasaisin väliajoin karsimaan. Normaali reitti on teuraaksi myynti, jostainhan se liha sinne kauppoihin tulee. Vanhoihin lehmiin tulee väkisin jonkinlainen kiintymyssuhde, vaikka pyrin sitä välttämään, joten kaikkein vanhimmat ja rakkaimmat lopetetaan kotona. Yhtään turhaa poistoa ei myöskään tehdä, vanhat lehmät ovat kaikkein arvokkaimpia ja oikeasti lehmä alkaa tuottamaan vasta jonkun aikaa maitoa lypsettyään, alku menee siihenastisten elinkustannusten kattamiseen.

Jos kaksisataa hevosta laitetaan samaan tilaan ja seinät ympärille, on katastrofi valmis ja karvat pöllyää. Lehmät kuitenkin elävät sopuisasti ja onnettomuuksia tapahtuu harvoin. Eilen kuitenkin nuori lehmän alku makaili navetassa ilman suurempaa halua nousta seisomaan. Tarkempi tutkimus vahvisti pelon, että jalka oli poikki. Jonkunlainen sirkus lienee ollut yön aikana käynnissä ja huonoin tuuri osui juuri tälle uransa alussa olevalle nuorukaiselle. Nämä ovat niitä hetkiä, kun minunkin kuori meinaa pettää. Vaihtoehtoja ei ollut muita kuin päästää lehmä kivuistaan. Nuori, terve ja myös rahallisesti arvokas eläin oli pakko lopettaa, täysikasvuisen naudan jalkoja on turha kipsata, pikku vasikoilla sitä voi yrittää. Oli kurja päivä.

Vaikka pystyn lehmiä lähettämään teuraaksi kyynelehtimättä, en silti ole pystynyt siirtämään ominaisuutta koskemaan muita eläimiä. Kissoista, koirista ja hevosista luopuminen on varmasti yhtä rankkaa kuin kenelle tahansa. Tosin jos niitäkin kaikkia olisi reilu parisataa, niin en ehkä jaksaisi enää surra niin paljon jokaista?





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post25