Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Tallinna mielessäin

Pieniä matkakertomuksiaPosted by Rytmirouva Sat, October 14, 2017 14:42:12
Aikamoisen säädön ja matkalippujen siirtelyn jälkeen sain koko perheen kasaan pientä minilomaa varten. Säätämistä ei helpottanut, että olin vahingossa laittanut varaussivustoon täpin kohdalle "tällä hinnalla et voi perua varaustasi". Onneksi siirto kuitenkin onnistui.


Perjantai 13. päivä ja laivaan, ohoi! Ilokseni huomasin, että matkaseureesta löytyi otollista maaperää aiheesta keskustelulle. Pelastautumissuunnitelmalla ja Titanicilla sain kerättyä rutkasti äitipisteitä. Pääsimme kuitenkin perille ilman pohjakosketuksia, eikä nuorisolle ehkä jäänyt kovin pahoja traumoja.

Perinteisesti Tallinnan taksit ovat iltasella ja yöaikaan olleet varustettu hyvinkin kirjavalla kuljettajakalustolla. Pari vuotta sitten kotimatka Saku-hallilta hotellille lähenteli jo kauhuleffaa, en tiedä Viron promillerajoja mutta olen aika varma, että yli mentiin iloisesti. Repsikan paikalta siirsin syrjään pullon kirkasta päästäkseni istumaan ja haju taksissa vaati pään pitämistä ulkopuolella.

Nyt kuitenkin iltarenki oli päässyt puikkoihin ihan päiväsaikaan, tosin promilleista ei onneksi tällä kertaa tarvinnut huolehtia. Satamasta suorinta tietä teollisuushallien sekaan, pitkin koko ajan kapenevaa kuraista hiekkatietä ei ollut erityisen rentouttavaa. Olin kyydissä kahden kuopuksen kanssa, joten olin jo valmistautunut erilaisiin toimenpiteisiin kuljettajan nujertamiseksi. Kun hän vihdoin sai vakuutettua minut, että kyse on oikotiestä, millä voitetaan muu perhe ja kaikki muutkin laivasta taksijonoon tulleet, uskalsin taas hengittää. Seuraava havaintoni oli, että mittari puuttuu. Tallinnassa on ennenkin tullut yllätyksiä taksimatkan loppusummassa, joten pikainen tarkistus hinnasta ei onneksi romuttanut matkabudjettia.

Illallinen sujui kommelluksitta ja jo toistamiseen luotimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan "Ribe" ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista, voin hyvillä mielin suositella paikkaa Tallinnan matkaajille.

Olemme siirtyneet matkustelussa hotelleista huoneistoihin ja niin tälläkin kertaa. Nukkumapaikoista taistelu ratkesi helposti kun kätevä emäntä sai sähköt pois koko korttelista. Koko yöksi. Pikkusisko kipitti ilman mitään mutinoita tyyny kainalossa isoveikan viereen nukkumaan. Yölliset vessakäynnit hoituivat kännykän valossa ja ne kenen puhelimissa olivat akut loppu, kompastelivat käsikopelolla.

Aamukymmeneltä kahvihammasta kolotti jo niin pahasti, että insinööri yritti murtautua talon sähköpääkeskukseen, mutta tiirikointi ei onnistunut. Viimein paikallisen energiayhtiön auto kurvasi pihaan ja saimme kuin saimmekin aamiaista. Nurkissa lojuvat sähköjohtomykkyrät muistuttavat Indiana Jones-leffojen käärmeenpesiä ja huoneiston pistorasioista toimii puolet. Jää nähtäväksi mitä vielä käräytän loman loppuun mennessä.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post29