Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Luotan sydämen ääneen

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Sun, October 15, 2017 20:09:22
Minulla on ystävä joka ei kuuntele musiikkia. Melko erikoista mutta totta. Sama ystävä on valikoitunut blogitukihenkilökseni, koska tiedän, että palaute on suoraa ja armotonta. Itse asiassa sama ystävä on kaikentukihenkilö, koska minkä tahansa ongelman yllättäessä, huomaan kysyväni häneltä neuvoa. Muutama vuosi sitten Euroopan kiertomatkalla vuokra-autot olivat kertakaikkiaan loppu koko Brysselistä. Puhelu ystävälle ja Suomesta käsin hän toimivan netin avulla ohjeisti meidät luotijunaan kohti Kölniä, vuokrasi valmiiksi meille auton sieltä ja ehdimme juuri istahtaa katsomoon kun aika-ajot Spassa pyörähtivät käyntiin. Ei huono.

Nyt tukihenkilön toimesta kävi ilmi, että blogikirjoitusteni otsikointi on harhaanjohtavaa. Tai itse asiassa ei niinkään harhaanjohtavaa vaan pikemminkin ei mihinkään johtavaa. Ainakin jos et kuuntele musiikkia. Mielestäni hauskin osuus koko bloggaamisessa on juurikin ollut otsikoiden keksiminen. Olen pyörittänyt otsikointia pitkälti musan ympärillä ja suurin osa onkin biisien nimiä tai viittauksia biiseihin. Ei toki kaikki, jos ei helposti sopivaa ole löytynyt, niin sitten olen mennyt jollain perustylsällä.

Nyt kuitenkin ystävän raaka palaute kertoi, että otsikkoni ovat huonoja. Otsikoiden pitää kertoa suoraan aiheesta ja mahdollisimman raflaavasti, iltalehtityylillä klikkauksia satelee. Ystäväni on eittämättä oikeassa, hänellä on kokemusta ja tietoa yhdestä sun toisesta aiheesta ja markkinointi kuuluu varmasti vahvuuksiin. Nyt kuitenkin on vaakakupissa järki ja tunteet.

Mitä minä nyt haluan tältä blogilta? Alunperin ajatuksena oli kirjoittaa kirjoittamisen ilosta ja kiva jos joku jaksaa lueskella. Tällä ajatuksella olisin voinut yhtä hyvin kirjoittaa suoraan laatikkoon tekstini, ei kai kirjoittamisen ilo muutu oli lukijoita tai ei? Viime aikoina olen kuitenkin huomannut miettiväni mahdollisten lukijoiden olemassaoloa. Ajatus siitä, että ventovieraat ihmiset tykkäävät lueskella kirjoituksiani, tuntuu yllättävän mukavalta. Lähdenkö siis taisteluun lukijoista ja muutan otsikointia, lisään kuvia ja alan mainostamaan blogiani?

Vastaus on ei ja en. Pidän tyylini ja nautiskelen uudesta harrastuksesta. Olen lisännyt blogini blogeja tarjoavalle nettisivustolle (saa mennä seuraamaan) ja silloin tällöin linkkaan juttuja facebookiin, se saa luvan riittää. Kun musaviiteet katoavat, tiedätte, että verinen taistelu lukijoista on alkanut.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post30