Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Terveiset sinne taivaaseen

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Tue, October 17, 2017 22:51:23
Blogini tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä ja iloa, niin itselleni kuin lukijoille. Olen kuitenkin pari päivää ollut surullinen ja olen itsekin yllättynyt, kuinka kova tarve minulla on siitä kirjoittaa. Tässä aiheessa ei ole mitään iloista eikä positiivista, päinvastoin.


Ystäväni kuoli. Emme olleet läheisiä, mutta koin hänet kuitenkin enemmän ystävänä kuin tuttavana. En edes ehtinyt tuntea häntä kovin pitkään emmekä nähneet kovin usein ja ehkä juuri sen takia olen hämmentynyt, miksi koen surun niin voimakkaana.

Ehkä siksi, että koin jonkinlaista sielunkumppanuutta. Hän oli aina kohtelias, huomaavainen ja kaikille ystävällinen. Sellainen ihminen, kuin minäkin pyrin olemaan ja opetan lapsiani olemaan. Keskustelu ihmisen kanssa, joka on aidosti kiinnostunut sinusta ja sanomisistasi, on antoisaa ja mieltä lämmittävää, eikä ollenkaan itsestäänselvyys nykypäivänä.

Hän kohteli ihmisiä samanarvoisesti ja oli huomaavainen kaikille vauvasta vaariin. Hän osasi lohduttaa vastoinkäymisten hetkellä ja tsemppasi kun tsemppiä tarvittiin. Päällimmäisenä muistona hänestä kuitenkin jäi loistava huumorintaju, oikeaan paikkaan oikeaan aikaan pamautetut vitsit upposivat kaikkiin, aina hyvällä maulla, loukkaamatta ketään. Tällaisena minä hänet koin ja muistan.

Lähtöön en ollut osannut varautua, en usko että moni muukaan, se tuli yllätyksenä ja nopeasti. Olen surullinen herkän ja ihanan ihmisen poismenosta ja suren läheisten taakkaa. Minä kaukainen etäystävä koen surun ja menetyksen voimakkaana, mitä se sitten on kaikkein lähimmille?

Toivon rauhaa ja rakkautta sinulle ystäväni, missä ikinä oletkaan.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post32