Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Love my life

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Mon, October 23, 2017 13:46:44
Kuinka paljon teet elämässäsi asioita joista et tykkää? Kuinka paljon elämässäsi on ihmisiä, joiden seuraa et erityisemmin arvosta? Oletko ylipäänsä miettinyt moisia asioita? Minä olen.


Minä en pidä huonoista käytöstavoista. En missään tilanteissa. Ärsyynnyn epäkohteliaista ihmisistä ja peruskäytöstapojen puute saa otsasuoneni pullistelemaan. Kiitos, ole hyvä, hei, näkemiin ja päivää ovat hyvin lyhyitä sanoja. Hymy on vielä helpompi, ei tarvitse edes sanoa mitään.

Helpottaakseni otsasuoneni elämää, olen vain yksinkertaisesti häivyttänyt epämieluisat ihmiset elämästäni. Elämä on lyhyt ja haluan viettää sen sellaisten ihmisten parissa, joiden seurasta nautin ja voin olla oma itseni. Ystäväpiirini on pieni mutta sitäkin laadukkaampi, minulla on monta olkapäätä, mitä vasten nojata ja useampi puhelinnumero, mihin voin soittaa vaikka keskellä yötä.

Samat säännöt ovat voimassa myös ja ennen kaikkea kotona. Ystävällinen käytös, kiittäminen, hymy ja anteeksi pyytäminen ovat tärkeimmillään kotona. Ne ihmiset, jotka ovat kaikkein lähimpiä ja joiden kanssa vietät eniten aikaa, ansaitsevat parasta kohtelua. Se unohtuu liian helposti. Raskas työpäivä ja yhtä hymyä asiakkaille tai työkavereille, jutustelua ja nauramista. Sitten kotiin kiukuttelemaan ja olemaan väsynyt. Toki ymmärrettävää ja tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävää, kunhan ei jää pysyväksi ratkaisuksi.

Ja ne lomat! Heti kun jälkikasvu alkoi ymmärtää puhetta, olen tehnyt selväksi, että kukaan ei koskaan pilaa muiden lomaa turhalla kiukuttelulla. Kiukut hoidetaan kotona. Olemme eksyneet, sairastuneet, hukanneet matkalaukkuja, taas eksyneet, tilanneet paskaa ruokaa ja ajaneet monet kerrat harhaan. Uima-altaan vesi on ollut jäistä, huoneessa on ollut torakoita, tuli ripuli ja hammassärky. Asioita joille ei voi mitään ja kiukuttelu on turhaa, huumori auttaa ja sillä on kaikesta selvitty ja todella suosittelen muitakin kokeilemaan samaa.

Kymmenisen vuotta sitten päätin myös lopettaa epämieluisten asioiden tekemisen. Huonot kirjat ja elokuvat jätän kesken heti, en käy vesijuoksussa tai telttaretkillä. Hankkiuduin eroon kaikista luottamustehtävistä enkä ota uusia. En käy mustikassa enkä missään tapauksessa kokouksissa (paitsi hevoset). Kuopiota pohjoisemmaksi matkustan vain ja ainoastaan laskettelemaan. Enkä missään tapauksessa rasita itseäni stressaamalla rikkaruohoista, villakoirista tai vessanpytyn kannen asennosta. Toki käyn hammaslääkärissä (ja siellä toisessa paikassa), mutta muuten olen aika onnistuneesti saanut suodatettua tylsät jutut elämästäni.

Tämän kaiken toteuttaminen oli yllättävän helppoa. Kotiin jääminen ja sitkeä ja johdonmukainen kieltäytyminen kaikista mahdollisista kissanristiäisistä ja johtokuntapaikoista on tuottanut tulosta. Tilakokomme on aiheuttanut kaikenlaista kiinnostusta ja samassa hässäkässä lopetimme myös lehtihaastattelujen antamisen ja tilavierailijoiden vastaanottamisen.

Ihmisiä en mitenkään ole savustanut ulos elämästäni, enkä tylyttämällä ottanut hajurakoa. Hyvänpäivän tutut vain katoavat kun erakoidut omiin oloihisi. Ohjenuorana olen käyttänyt myös lapsille teroittamaani mantraa: kaikista ihmisistä ei ole pakko tykätä, mutta käyttäytyä pitää osata.

Kompromisseja toki täytyy tehdä ja velvollisuudet hoitaa. Suosittelen kuitenkin vähän relaamista ja itsensä kuuntelua, oravanpyörästä ei tarvitse välttämättä kokonaan hypätä pois, riittää kun vähän hidastaa.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post36