Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Jos metsään haluat mennä nyt...

UrheiluPosted by Rytmirouva Tue, September 05, 2017 12:47:43

Nyt se tapahtui. Tai itse asiassa tapahtui jo viime viikolla mutta ehdin pureutua asiaan vasta nyt. Karhu juoksi käytännössä pihan läpi. Oli kuulemma iso ja meni kovaa. Tuolta se kylältä tuli ja painoi suoraan kohti minun lenkkipolkuja!

Olikin jo vähän huolena lievä ylikunto, joten päätin varmuuden vuoksi pitää muutaman huilipäivän. Vähän etumatkaa karhulle ja urheasti takaisin maastoon. Päätin myös pitää luurit korvissa ja musat täysillä uhmaten kaikkia kuuloterveys-suosituksia. Kumman itse valitsisit lähdön hetkelle, hyvän musiikin kuuntelun vai huonot housuissa karhua pakoon pinkomisen?

Olen myös jo jonkin aikaa tuskaillut sykemittarin kanssa, kapine elää jatkoajalla tälläkin hetkellä. Siitä rakkineesta voin myös kirjoittaa joku toinen kerta pitkät tarinat, eikä se ole kaunista kuultavaa. Nyt kuitenkin tuli mieleen, että tässäpä saattaisi olla oivallinen tilaisuus selvittää oma maksimisyke (siis juuri se hetki ennen kuolemaa). Itse asiassa tällä ensimmäisellä lenkillä karhun esiintymisen jälkeen pumppu laukkasi aika villisti ilman että kontiosta näkyi vilaustakaan. Uhmakkaasta asenteestani huolimatta, huomasin tarkkailevani ympäröivää metsää ja muutaman kerran otin luurit korvista kuunnellakseni mistä lehvästön heiluminen mahtoikaan johtua.

Toki tiedän, että kontiot väistävät ihmistä ja reviiri on niin laaja, että todennäköisyys osua samalle lenkkipolulle on melko olematon. Varmuuden vuoksi olen kuitenkin tehnyt suunnitelman mahdollisen kohtaamisen varalle. Hitaasti ja rauhallisesti perääntyminen ei ole vaihtoehto (vaikka onkin käsittääkseni suositeltavin tapa). Mikäli en ole kuollut sydänpysähdykseen pelkästä näköhavainnosta, aion A: kiivetä lähimpään puuhun tai B: juosta karkuun niin kovaa kuin kintuista lähtee. Joten olen myös luovuttanut blogin tunnukset siskolleni, joka laupiaasti lupasi tulla tänne kirjoittamaan muistosanat karhun popsimasta siskosta.

Juoksumattoa odotellessa olen toki miettinyt myös muita vaihtoehtoja. Kärkisijasta kamppailevat tällä hetkellä spinning-tunnille raahautuminen ja äidin sekä anopin ehdottama lehmänkello kaulaan lenkille-ratkaisu. Kallistun spinning-tuntiin, olen jo minimoinut kaiken hölskyvän lenkkiä häiritsemästä, joten lehmänkello olisi kyllä roima harppaus taaksepäin.

Ehkä kuitenkin mahdumme samaan maastoon nallen kanssa, jos emme, niin pääsette tutustumaan siskon kynäilyihin.





  • Comments(1)//www.munaravia.fi/#post4