Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Hämärästä aamunkoittoon

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Wed, September 06, 2017 20:18:43

Eipä ole taas viikkoon juuri tarvinnut nukkua. Jos nyt muutenkin nukun huonosti, milloin mistäkin syystä, niin tämä täysikuun aika on ihan toivotonta.

Oireet alkoivat täysi-ikäisyyden kynnyksellä, tosin muutama vuosi kului ihmetellessä, miksi kerran kuussa häviää yöunet. Kun vihdoin hoksasin mistä on kyse, löytyi apu pimennysverhoista, hetkeksi. Nykyään mikään ei auta, lakanat rullalla kaulan ympärillä siirtelen (potkin) koiria irti itsestäni ja pyörin väkkäränä koko aamuyön. Ja ettei vaan liian helpolla pääsisi, uneton vaihe alkaa jo useita päiviä ennen kuin kuu on täysi.

En tiedä kuinka yleistä täysikuulla valvominen on, mutta minua ainakin pidettiin aika monta vuotta umpihulluna. Onneksi muita oireita ei ole toistaiseksi ilmestynyt. Lapsi kyllä juuri tänään mietiskeli, kuinka siistiä olisi muuttua ihmissudeksi täysikuun aikaan. Myös vampyyrina eleleminen olisi kuulemma kiinnostavaa. Että niitä muita oireita odotellessa…

Eilen tulin karhujahdista melko myöhään ja yritin epätoivoisesti ottaa kuvaa kiusanhengestä taivaalla. Tuskailin puhelimeni huonoa kameraa ja tadaa! Tänään pudotin luurin asfalttiin niin tyylikkäästi (se oli vahinko, kyllä oli), että joudun hankkimaan uuden kapulan. Ehkä ensi kuussa voin lisätä tänne jo kuvankin kuu-ukosta.

Jos nyt jatketaan tätä outous ja umpihulluus teemaa, niin voin paljastaa toisenkin synkän salaisuuden itsestäni. Tällä sai vielä pöljemmän leiman kuin kuuhulluudella. Minä aivastelen ja paljon. Syy on alla ja lainaus National Geogrphicin nettisivuilta.

”Suunnilleen joka neljäs ihminen aivastaa altistuessaan kirkkaalle valolle.Tätä perinnnöllistä ominaisuutta kutsutaan ACHOO-syndroomaksi eli foottiseksi aivasteluksi, ja sellaista kantava ihminen aivastaa joskus useitakin kertoja astuessaan hämärästä kirkkaaseen valoon tai katsoessaan suoraan valaisimeen.”

No niin, nyt on kaikki luurangot kolisteltu kaapista ulos, voin puhtaalla omallatunnolla lähteä (aivastellen) pyörimään lakanat ruttuun hämärästä aamunkoittoon.



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post5