Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Koirakirurgiaa

Kissat ja KoiratPosted by Rytmirouva Tue, November 14, 2017 17:03:39
Sen lisäksi, että kissaa on hoidettu astman takia, käytimme myös kaksi pienintä koiraa klinikan leikkauspöydällä. Pieneläinklinikan kanta-asiakkuus häämöttää uhkaavasti.


Tulevan koiranpennun takia katsoimme parhaaksi naksauttaa nartuilta munasarjat pois, labradorinnoutajan ja pienen sekarotuisen yhdistelmä ei kuulu haaveisiin. Molemmat piskit autoon ja jo tutuksi käyneen tohtorin luokse. Leikkaus onnistui hyvin ja kilometrin mittaisen ohjelapun kanssa kotiin.

Pari viikkoa kaulurin tai puvun kanssa, ettei mussut pääse nuolemaan haavojaan. Kokemukseni kaulurin käytöstä koirilla ovat niin surkuhupaisia, että päädyin pukuun. Insinöörin vanhat kalsarit kaapista ja polvesta alaspäin puntti hyötykäyttöön, tämähän ei voi muuta kuin onnistua. Kun viimein sain ahdettua hätää kärsivän koiran kalsareihin, olin enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Jalkojen kohdille saksimani reiät olivat oikeilla kohdilla ja häntäkin sai vipattaa vapaasti omasta reiästään. Tunnin (kymmenen minuutin) kuluttua totesin, että puku vaatinee pientä fiksausta, puolet puntista roikkui huntuna koiran perässä ja etupään istuvuus oli kärsinyt aika kovan kolauksen. Etupään ankkuroiminen paikalleen kaulapannan avulla vaikutti ensin hyvältä idealta mutta näytti vääjäämättä johtavan jonkinasteisiin henkitorvivaurioihin, joten päätin lopulta vain silmä kovana vahtia ettei koira nuole haavaansa.

Ohje numero kaksi: koirat eivät saa hyppiä. Ihan mahtavaa, toisella koiralla on vieterit jaloissa ja sen mielestä elämän tarkoitus on hyppiä. Toinen puolestaan ei pääse edes kynnyksen yli hyppäämättä. Köytänkö sohvan jalkaan koirat kiinni vai suljenko häkkiin? Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunut mieluisalta, joten taas vahtivuorojen jakoon. Kunhan pidämme huolen, että koirat eivät hypi tai nuole haavojaan, helppo homma.

Ohje numero kolme: ulkoilu taluttimessa. Arvatkaapa monta kertaa meidän koirat ovat ulkoilleet hihnassa? No aivan oikein, eivät kertaakaan! Pari pikavisiittiä sivistyksen pariin ovat kuitenkin tehneet pannat ja flexit tutuiksi, joten tämä ehkä onnistuu. Ja todentotta, niin onnistuikin oikein hienosti... ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla siirryimme vahtimiseen.

Koirat ovat jo oikein hyvää vauhtia toipuneet leikkauksesta ja haavat parantuneet hienosti. Suurpiirteiseltä kuulostava jälkihoito on onnistunut eikä oikeasti tarvitse olla huolissaan koiristamme, huolella ja rakkaudella olemme vahtineet ja hoitaneet hauveleita. Tulehduskipulääkkeiden antaminen oli helppoa kuin heinänteko kissan lääkitsemiseen verrattuna ja kurakeleistä huolimatta haavat ovat pysyneet mallikelpoisen puhtaana.

Kun kerran olen kuvalinjalle lähtenyt, niin pysytäänpä siinä sitten jatkossakin. Tässäpä meidän pikkukoirulit





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post55