Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Minä olen

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Mon, September 11, 2017 15:14:21

Aloin tässä hiljattain miettimään, minkälaisen kuvan annan itsestäni tämän blogin välityksellä. Höttöhattaraa pilke silmäkulmassa on toki tietoinen valinta. En halua syväluodata maailmanpoliittista tilannetta, mikä ei välttämättä tarkoita, ettenkö olisi siitä kiinnostunut. Pysyn tietoisesti erossa voimakkaasti mielipiteitä herättävistä aiheista.

Olen aina ollut hyvin rauhaa rakastava tyyppi. Kärsin riidoista ja erimielisyyksistä ja yritän välttää konflikteja viimeiseen asti. Tähän ominaisuuteeni perustuu blogini, haluan luoda iloa ja hyvää mieltä, en väittelyä ja eripuraa.

Sitä paitsi vuosien saatossa olen huomannut, että minulla on melko vähän mielipiteitä asioista. En ole poliitikkoainesta ja vaalikoneiden täyttö on tuskallista. ”Verkkovalvonnan turvallisuus, kuntien oikeus maiden pakkolunastuksiin kaavoituksen vauhdittamiseksi, kauppojen aukioloajat, yksiöiden rakentaminen ilman rajoitusta”, siinä vain pintaraapaisu asioista, joihin minulla ei kertakaikkiaan ole mielipidettä. Ihan sama miten ne kaupat ovat auki, menen silloin kun ne ovat.

On kuitenkin olemassa asioita, joista kannan huolta ja joihin minullakin on mielipide. Jos päättäisin vakavammista aiheista kirjoittaa, tiedän kyllä mistä kirjoittaisin. Asioista, jotka kuuluvat ihmisyyteen ja määrittelevät meitä ihmisinä. Kirjoittaisin ihmiskunnan typeryydestä olla oppimatta virheistään ja ääriajattelun vaarallisuudesta. Kirjoittaisin suvaitsevaisuudesta ja ihmisarvosta. Kirjoittaisin hyväosaisten länsimaiden velvollisuudesta auttaa kurjuudessa ja sodan jaloissa kärsiviä. Kirjoittaisin, miten rotu tai ihonväri ei saisi määritellä ihmistä ja miten myös maahanmuuttaja on yksilö, kuten meistä jokainen. Kirjoittaisin lapsista, jotka hukkuivat matkalla kohti turvallisempaa elämää, kirjoittaisin Tukholman katulapsista ja siitä, että on sattumaa minne tai minkä väriseksi olet syntynyt. Niistä minä kirjoittaisin. Mutta en kirjoita, koska haluan itkun sijaan naurua ja surun sijaan iloa. Mutta totisesti toivon, että rohkeammat kirjoittavat ja että ihmiset lukevat ja ymmärtävät.

Maailman ongelmat ovat liian suuria ratkaistavaksi pelkästään inhimillisyydellä ja empatialla, mutta niillä pääsee pitkälle. Kun suunta on oikea, on helpompi keskittyä yksityiskohtiin.

Peace and Love







  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post7