Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Minä elän

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Sun, December 31, 2017 16:14:57
Ensin ajattelin jättää vuoden vaihtumisen kokonaan huomioimatta täällä blogissa, mutta ehkä kuitenkin jonkinlainen analyysi menneeseen olisi paikallaan. Mitään syväluotausta Rytmirouvan sielunmaisemaan ei ole luvassa ja jatkossakin blogi pysyy hyvän mielen sanahelinänä, joten popparit voi viedä takaisin kaappiin.


Mennyt vuosi on ollut selkeästi erilainen ja samalla ehkä jonkinlainen vedenjakaja elämässäni. Suurin syy tähän on oma aika. Lapset ovat aikuistuneet, kaksi vanhinta eivät oikeastaan tarvitse minua enää mihinkään, tai ainakaan he eivät tarvitse aikaani. Uskon ja toivon, että äiti kuitenkin olemassaolollaan on tärkeä. Nuorimmaisen harrastus kilparatsastuksen parissa on ollut jäähyllä ratsun vammojen takia, joten jatkuvat kilpailuissa ja valmennuksissa ramppaamiset eivät myöskään aiheuta kalenterimerkintöjä.

Aiemmin olen myös itse säännöllisesti kiivennyt hevosen selkään tai keikkunut kärryillä perässä, nyt nekin puhteet ovat jääneet unholaan. Muita mainitsemisen arvoisia harrastuksia minulla ei ole juuri ollutkaan ja hevoset ovatkin haukanneet kaiken liikenevän ajan niin kauan kuin muistan.

Alkuvuodesta siis heräsin tilanteeseen, että minulla on oikeasti aikaa. Ihan omaa aikaa, jota voin käyttää miten tahdon. Vuosien vammakierteen jälkeen selän pullistumat olivat vihdoin kuivuneet kasaan ja sijoiltaan nuljahtelevat polvetkin tuntuivat pysyvän paikallaan. Ei varmasti järkevin lajivalinta polvivammaiselle, mutta en nyt muutenkaan mahdu samaan lauseeseen järkevän kanssa, joten lenkkipolulle mars! Olen lähes vuoden juoksennellut ympäriinsä lähimetsissä ja viime aikoina juoksumatolla, enkä ole katunut lajivalintaa kertaakaan. Kroppakin on lähes kestänyt hölköttelyn ja ennen kaikkea polvet ovat ehkä jopa paremmassa kunnossa kuin keväällä.

Olen lukenut, kuunnellut musiikkia ja pitänyt enemmän yhteyttä ystäviini kuin moneen vuoteen. Ja ennen kaikkea olen kirjoittanut tätä blogia. Tuntuu tavallaan hassulta kirjoittaa tarinoita omasta elämästä kenen tahansa luettavaksi. Olen vuosien saatossa miettinyt blogin kirjoittamista monesti, mutta ajankohta oli oikea vasta nyt. Nuorempana mietin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja mahdollisia ajatuksia minusta, voiko turhempaan aikaansa käyttää? Sama ominaisuus olisi estänyt blogin pitämisen, mutta onnekseni olen vuosien mittaan oppinut tykkäämään itsestäni niin paljon, ettei muiden tykkäämisillä enää niin ole väliä.

Lupaan uutenakin vuotena tykätä minusta ja olla oma itseni, siitäkin huolimatta, että en kaikkia pysty miellyttämään. I do not Apologize!



  • Comments(2)//www.munaravia.fi/#post82