Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

What does this button do?

Musa ja KirjatPosted by Rytmirouva Fri, January 12, 2018 11:29:18
Kirkuvan lentäjän elämänkerta on nyt luettu ja päällimmäinen fiilis on ihmetys. Miten ihmeessä kukaan koskaan voi muistaa noin paljon yksityiskohtia elämästään? Pikkutarkka kerronta nimineen, paikkoineen ja päivämäärineen, vaatii vähintään päiväkirjaa sekä taustajoukkoja tuekseen. Minä muistan lapsuudesta ja nuoruudesta sen, että tykkäsin makaronilaatikosta ja että penkkaripäivänä oli helvetin kylmä (tästä en kyllä ole ihan varma). Muistamattomuuteni ei juurikaan vaivaa minua, sitä paitsi olen melko vakuuttunut, että onnellisen elämän salaisuus on huono muisti. Tosin elämänkerran kirjoittamisen voi unohtaa, makaronilaatikolla ja penkkaripäivän säällä ei pitkälle pötkitä.


Voin heti alkuun tunnustaa, että en ole koskaan kuulunut mihinkään Iron Maiden-lahkoon, sen enempää kuin siihen aikanaan hyvin suosittuun Dingo-lahkoonkaan. Missään nimessä bändi ei kuitenkaan vieraaksi jäänyt, siitä pitivät kotijoukot huolen. Lapsuudessa erään hyvinkin läheisen naapurihuoneen asukin seinät oli vuorattu Maidenin, Waspin, Dion ja kumppaneiden julisteilla ja ämyreistä tuuttasi pelkkää metallia. Minun huoneessa komeili puolen seinän kokoinen kuva Jari Puikkosesta, ja kyllä vain, luit ihan oikein ja kehtaan tunnustaa. Olin suuresti ihastunut Jari Puikkoseen.

Itse asiassa en lapsuudessa juurikaan osannut arvostaa Brucen veret seisauttavia ylä-ääniä ja Dio oli inhokkini. Sittemmin olen ottanut omakseni myös nämä kasarimoshaajat ja hassusti arvostan Ronnie James Dion korkeammalle laulajana kuin Dickinsonin konsanaan. Mutta ainahan mielenkiintoiset tarinat kolahtaa, joten Brucen elämänkerta oli luettava.

Ja voi hyvänen aika herran seikkailuja. Dickinson kuuluu selvästi tähän itselleni vieraaksi jääneeseen ihmistyyppiin, joka tekee kaiken mihin ryhtyy täysillä, päämäränä voitto tai suurenmoinen onnistuminen. Vähän niin kuin Brittien Vesa-Matti Loiri. Dickinson miekkaili menestyksekkäästi saarivaltion mestaruustasolla, toimi liikennelentäjänä, kirjoitti elokuva-käsikirjoituksia, novelleja sekä toimi radiojuontajana. Puhumattakaan pitkästä laulu-urasta, josta tietenkin tunnettuin rooli Maidenin solistina. Eikä pidä unohtaa, että Bruce on yhä täydessä iskussa, mitä kaikkea vielä onkaan luvassa...

Kirja on sarkastisella brittihuumorilla höystettyä maanläheistä kerrontaa, josta joko tykkää tai sitten ei, riippuu lukijasta. Rytmirouvan paljastukset kalpenee Brucen yksityiskohtaisen ulostetukkeen avaamisen kuvailun rinnalla. Sen verran voin paljastaa, että korkkiruuvin käyttöä apuna harkittiin, mutta ehkä viisaasti suunnitelma hylättiin. Harmittavasti hyvinkin avoimesta kerronnasta huolimatta, itse päähenkilö jää hieman etäiseksi. Paikoitellen kerronta on hieman väsähtänyttä, mutta lähtee kyllä heti lentoon kun liikutaan kirjailijan mukavuusalueilla: lentäminen ja miekkailu ovat selvästi herran sydäntä lähellä. Yksityiselämä loistaa poissaolollaan lapsuutta lukuunottamatta, jälkisanojen mukaan kirjasta olisi tullut liian pitkä jos mukaan olisi ympätty perhe-elämä. Katin kontit sanon minä, olisin mielelläni lukenut enemmänkin kuullakseni jotain paremmista puoliskoista.

Kirjan innoittamana olen renkuttanut Iron Maidenia luureista paljon viime aikoina, edelleenkään Bruce ei saa sydäntäni muljahtelemaan mutta hauskasti moniin biiseihin sai kirjan kautta kosketuspintaa ja tarinoita albumien takaa avautui. Innolla odotan kevään kulttuuripläjäystä Iron Maidenin keikan muodossa, jonne sisko sai minut (helposti) houkuteltua.

Kirjan nimi, "What does this button do?" sai minut kirjaa lukiessa tärisemään naurusta. Olen melko vakuuttunut, että lentäjät ovat oma rotunsa, ja heidän perustavaa laatua oleviin ominaisuuksiinsa kuuluu loputon uteliaisuus kaikenlaisia säätimiä, vipuja ja nappuloita kohtaan. Kokeilkaa vaikka jos tunnette lentäjiä (minä tunnen), kieltäkää koskemasta johonkin tekniseen vempaimeen ja erityisesti kieltäkää nappuloihin koskeminen. Arvaatteko lopputuloksen?



  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post87