Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Kirjoittajan kipuilua

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Sun, January 28, 2018 21:45:24
Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä blogia, tavoitteeni oli vain päästä kirjoittamaan. Nautin sanojen järjestelystä ja pyrin kirjoittamaan hyvää äidinkieltä. En tosin laiskuuttani jaksa tarkistaa jokaista pilkkua tai yhdyssanaa, kuten varmasti tarkimmat ovat huomanneetkin. En suonut ajatustakaan mahdollisille lukijoille tai niiden puuttumiselle, halusin vain kirjoittaa. Kirjoitan ihan mistä sattuu ja mitä huvittaa, ajattelematta lainkaan mikä olisi vetävää tai sopivaa.


En ole sielultani bloggaaja, sivut ovat varmasti sekavat ja kuvia ei juurikaan ole. Olen huono ja haluton valokuvaaja, jos kuvia on pakko ottaa, delegoin tehtävän yleensä jollekin taitavammalle. Sivuston käyttö on muutenkin tervanjuontia, hetken vielä kun kirjoittelen, kukaan ei enää (itseni mukaan lukien) löydä mitään arkistojen kätköistä. Yritin joku aika sitten tutkia mahdollisuutta arkistoida viime vuoden kirjoitukset omaan paikkaansa vuosiluvun alle. Ja kyseessä todellakin oli yritys, kärsivällisyyteni loppui ensimetreillä.

Blogini sivusto valikoitui sattumalta, iso plussa on se, että osaan helposti kännykällä lisätä ja muokata tekstejä. Silloin harvoin kun laitan kuvia, sekin käy helposti. Olen aika tunari tietokoneiden ja kännyköiden kanssa, suurin syy siihen on saman katon alla majailevat atknörtit. Insinööri on kävelevä tietokone- ja kännykkäohjekirja (olen aika varma, että hän syntyi kännykkä kourassa) eivätkä pikkuinsinöörit jää paljon huonommaksi. Joten siinä vaiheessa kun ongelmia on ilmennyt tai jotain erityistä on pitänyt tehdä näillä laitteilla, olen vain jättänyt hommat muiden huoleksi.

Pahoittelut siis sivuston pahenevasta sekavuudesta, muutosta ei näillä näkyvin ole luvassa. Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö blogi vaihtaa toisenlaiselle sivulle, mutta uuvuin jo pelkästä ajatuksesta. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on värvätä Rakkain Lapsi blogiassariksi, voisin pelkästään kirjoitella näitä höpöhöpöjuttuja ja lapsi voisi huolehtia sivujen ylläpidosta. En tosin ole vielä kertonut lapselle suunnitelmasta ja pahoin pelkään, että hän ei hypähtele riemusta uudesta luottamustehtävästä.

Minulla ei myöskään ole pienintäkään käsitystä, minkä verran näillä jutuillani on lukijoita. Sivustoni ei ole kuullutkaan mistään kävijälaskureista, enkä keksi (tai jaksa edes miettiä) miten sen saisi selville. Mutta terkut kuitenkin äidille, isälle, siskolle, lapsille, anopille ja tädille sekä muutamalle muulle sukulaiselle ja ystävälle, joiden tiedän täällä käyvän kurkkimassa. Kiitokset teille, jotka kiikutte kyydissäni mukana. Välillä kaasu pohjassa ojan kautta suoraan penkkaan ja välillä pakki päällä peltiä ruttuun. Kiitos ja anteeksi, viiden kuukauden kaahauksen jälkeen tuntuu, että bloggaus jatkuu myös seuraavat viisi kuukautta.



  • Comments(3)//www.munaravia.fi/#post95