Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Haavoittunut polvi

SekalaisetPosted by Rytmirouva Wed, January 31, 2018 17:06:16
Koin pari päivää sitten pienimuotoisen sydämenpysähdyksen. Olen useampaan otteeseen maininnut täällä blogissa lukuisat tuki- ja liikuntaelinvaivani, jotka nyt vihdoin ovat jättäneet minut rauhaan ja olen saanut juosta ja polkea, hyppiä ja loikkia niin paljon kuin vain olen ehtinyt ja jaksanut. Hetken ehdin jo luulla, että nyt se kaikki on mennyttä.


Useampi kuin yksi lääkäri on todennut, että polvilumpioni ovat niin löysät, että on suoranainen ihme, että ne ylipäänsä mitenkään pysyvät paikallaan. Ortopedi lohdutteli minua, että en pysty mitenkään ennakoimaan tai varautumaan mahdolliseen sijoiltaan menoon, yhtä lailla lumpio voi luiskahtaa sivuun bussissa penkiltä ylös noustessa kuin ihan arkiaskareissa. Kyseisen lohdutuksen vaikutus oli päinvastainen, edellisen sijoiltaan menon jälkeen olin kohtuullisen vauhkona polvieni kanssa ja suunnittelin pitkään jokaisen askeleen. Ainoa tapa ehkäistä uusiutumista, on pitää jalkojen lihakset kunnossa ja punttisali saikin minusta vakiasiakkaan.

Pari päivää sitten navetalla työn touhussa tein jonkun jännittävän sivumuuvin lehmiä väistellessäni. Polvesta kuului riks, raks ja poks ja Rytmirouvan laseja rikkova kirkaisu pelästytti lehmät päiväuniltaan. Kipu ei niinkään ollut syynä kiljumiseen, vaan pelästys mahdollisesta pahemmasta vauriosta. Silmissäni vilisti kaikki toinen toistaan odotetummat kevään suunnitelmat, jäisikö nyt kaikki toteutumatta ja makaisin taas kotona ortoosi koivessa? Edellisellä kerralla jouduin perumaan matkan New Yorkiin ystävien luokse.

Pian kuitenkin kävi ilmi, että lumpio on siellä missä pitääkin. Kipu ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja illan kinkkailtuani olin valmis purskahtamaan itkuun menetetyn polven vuoksi. Valmistauduin henkisesti seuraavan aamun lääkärikeikkaan ja mahdollisuuteen, että en pääse sängystä ylös ilman apuvoimia. Yllätys ja helpotus oli käsin kosketeltavaa aamulla kun polvi tuntui toimivan moitteetta. Hyppäsin sängystä jalkeille kuin metsäkauris (tai ehkä rusakko...) ja olin valmis veisaamaan kiitosvirttä kaikille maailman polvijumalille.

Pääsin (taas) pelästymällä ja ehkä hetken yritän olla pyörähtelemättä. Sen kuitenkin päätin, että en suostu polvieni orjaksi ja pikku vihlonnasta huolimatta suuntasin itsepäisesti spinning-tunnille. Polkeminen sujui ongelmitta ja etenkin kivuitta. Pyöräily on kyllä lajina ylivertainen mistä tahansa vammoista kärsiville, jalan lukkiuduttua polkimeen, liikerata on määrätty. Sivumuuvit ja lipsahdukset eivät onnistu ja polvikin pysyy tutulla ja turvallisella kiertoradallaan.

Osaan taas vähän enemmän arvostaa liikkuvia jalkoja ja kivutonta selkää. Tänään muuten ensimmäistä kertaa kuulin, että päänsärky ja migreeni ovat älykkäiden ihmisten sairauksia, että jos nyt joku vaiva on pakko valita, niin lukitsen päänsäryn selän ja polvien sijaan.





  • Comments(0)//www.munaravia.fi/#post97