Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Autolla ajetaan varo-varovasti

SekalaisetPosted by Rytmirouva Wed, February 07, 2018 22:41:52
Arvatkaapa kuinka monta kertaa olen ajanut katsastamattomalla autolla poliisien ansaan? Aika monta, muistaakseni oikea vastaus on kolme. Ikinä autoa ei tietenkään tarkoituksella ole jätetty katsastamatta, mutta kyseinen toimi kuuluu harmaalle alueelle. Harmaa alue pitää sisällään erilaisia töitä ja toimia, jotka minun mielestä kuuluvat Insinöörille ja Insinöörin mielestä minulle, joten ne vain yksinkertaisesti jäävät tekemättä.


Vain yhden kerran pääsin satimesta perinteisin konstein. Lämmin hellepäivä ja loman alku olivat saaneet minut pukeutumaan keveästi ja tukkakin oli sopivan vaalea ja voitte uskoa, että olen äärimmäisen taitava tekeytymään hieman avuttomaksi ja typeräksi blondiksi (mitä en tietenkään oikeasti ole...). Sininutut olivat oikein ystävällisiä ja avuliaita, kovasti pahoittelivat, että rikesakon annolta ei voida välttyä, mutta hyvitykseksi sain sisäpiiritietoa parhaasta katsastusasemasta. Pääsin jatkamaan matkaa ja lupaukseni mukaisesti ajoin suoraan sille kehutulle konttorille. No ei auttanut, ei. Kärry ei mennyt syynistä läpi. Ne muut kerrat olivatkin lopputulokseltaan hieman perinteisimpiä, kilvet pois ja ajokielto.

Tästä kaikesta on kuitenkin ollut seurauksena se, että pelkkä poliisiauton näkeminen saa verenpaineeni kohoamaan. Puristan rattia rystyset valkoisena ja unohdan hengittää, kunnes virkavalta on kadonnut horisonttiin. Joka taivaan kerta, kun perässäni on ajanut poliisiauto, on se myös komentanut minut pysähtymään. Kuulun juuri siihen parjattuun heimoon, joka vain nähdessään poliisiauton, survaisee jarrun pohjaan, heittää kännykän takapenkille sekä tarkistaa turvavyön ja valot. En viitsi edes kertoa, mitä kaikkea listaan lisätään silloin, kun heppatraileri on peräkoukussa kiinni.

Tänään kotimatka sivistyksen parista sai sydämeni tykyttämään, kirkonkylän kohdalla taakseni iskeytyi pelottavan sinivalkoinen auto. Ensimmäiset viisi kilometriä perässäni tekivät varmasti vaikutuksen, kiemurtelin pientareen ja vastaantulevan kaistan väliä melko holtittomasti, koska yritin samalla epätoivoisesti tihrustaa peileistä, roikkuiko hanurissa oikeasti poliisiauto vai joku muu epäilyttävästi saman näköinen kaara. Noin viiden kilometrin poukkoilun jälkeen olin vakuuttunut, että perässäni olivat ihan oikeat sinivuokot ja sitten aloinkin vain odottaa pysähtymismerkkiä. Ylinopeudesta ei ollut pelkoa, Insinöörin takavetoinen kusiluistin pitää kaasujalan keveänä, mutta eihän minulla ollut pienintäkään käryä, oliko auto katsastettu tai milloin se olisi pitänyt katsastaa.

Kissa ja hiiri leikki jatkui kilometritolkulla ja monta kertaa paineen alla meinasin pysähtyä bussipysäkille antamaan tietä. Pidin kuitenkin hermoni kurissa ja sydän pamppaillen puristin rattia, samalla vilkuillen peileistä perässä roikkujaa. Kukahan muuten on keksinyt turvavälit? Ei ainakaan ne tämänpäiväiset poliisiystäväni.

Kotiristeyksen häämöttäessä heitin vilkun päälle hyvissä ajoin, silmä kovana tarkkailin, milloin sininen valo vilkahtaa. Tosin nythän oli ihan mahdollista, että poliisit vain ajaisivat perässäni kotipihaan, siellä en ole vielä saanutkaan sakkoja. Hämmästykseni oli suuri kun sinivalkoinen auto vain jatkoi matkaansa minun käännyttyä kotia kohti. Tarkkailin vielä hetken mahdollista U-käännöstä, jota ei tosiaan tullut ja sain rauhassa ihan ypöyksin körötellä kotipihaan. Auto taisi olla katsastettu.





  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.