Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Kaikki ei ole kaupan (onpas)

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Mon, March 05, 2018 16:43:55
Taas sitä mennään, nimittäin hevosten myynnin ihmeelliseen maailmaan. Hengähdystauko johtui myyntikohteen kirurgisesta paikkailusta ja sairasloman ajan hioin taktiikkaa myynnin onnistumisen takaamiseksi. Nyt kuitenkin tulta päin ja hintojen polkuun, konista on päästävä eroon tavalla tai toisella. Harhainen ajatus kotitreenistä lähti kuin kuppa töölöstä, olen liian mukavuudenhaluinen ja laiskakin nykyään keskittymään ravihevosen treenaamiseen. Puhumattakaan itsesuojeluvaistosta, kaksivuotiaan orivarsan ajeleminen lähimetsissä ei ole ihan täysipäistä puuhaa.


Päätin aloittaa facebookista, laadin mielestäni oikein hyvän myynti-ilmoituksen ja lisäsin pariin alan ryhmään, tai oikeastaan vain yhteen täsmällisen oikeaan ryhmään, toisessa nimittäin myytiin maataloustarvikkeita. Ihan hyvältä ilmoitus kuitenkin näytti peräkärryjen, traktoreiden ja lumilinkojen keskellä. Tykkäyksiä alkoi satelemaan siihen malliin, että eihän tämä voi kuin onnistua! Peukkuja ja sydämiä roppakaupalla, kohta varmasti päästään kauppakirjan allekirjoitukseen. Vahdin kuin haukka puhelinta ja odotin messengerin kilkatusta kuin vatikaani sauhua valkoista. Ja voi ihmettä sitä ilon määrää kun ensimmäinen viesti saapui! Sinällään viesti oli pettymys, koska ostaja ei halunnutkaan ostaa, vaan vaihtaa. Siis haloo! En tosiaankaan halua ojasta allikkoon vaan kuivalle maalle, mielellään aina saharaan asti!

Seuraavia viestejä sainkin sitten odotella vähän pidempään, aina seuraavaan päivään saakka. Ostajaehdokas ei kysellyt hevosesta mitään vaan halusi tietää tallin sijainnin, innostuin kovasti mahdollisesta katsojasta ja kerroin paikkakunnan. Eipä aikaakaan kun puhelin kilahti lupaavasti ja olin valmistautunut antamaan ajo-ohjeita tallin pihaan. Yllätyksekseni ostaja halusi tietää olenko sinkku. No hitto, mitäs tähän nyt vastataan? Onko pieni valkoinen valhe paikallaan myynnin edistämiseksi ja jos on, niin mitähän Insinööri siihen sanoo? Päätin vastata rehellisesti ja kieltää olevani sinkku, vastaus "Voi harmi, oot tosi söpö" sai minut toki iloiseksi, mutta huomattavan paljon iloisemmaksi olisin tullut jos heppu vaan olisi ostanut sen hevosen.

Facebook näytti siis jäävän vain tykkäyksien ja sydämien arvoiseksi myyntipaikaksi, kunnes pari päivää myöhemmin puhelin soi! Kännykkä olikin jo lähes kasvanut kiinni hikiseen käteeni, niin uskolla olin sitä kantanut mukanani ja sehän kannatti. Tosin tämä ostaja ei tiennyt facebookista yhtikäs mitään, vaan oli kuullut myytävästä hevosesta jostain ihan muualta. Kauppojen teko on vielä kaukana, mutta olenpahan iloinen edes yhdestä tosissaan kiinnostuneesta ostajasta, ja siis tosissaan kiinnostunut hevosesta, ei hevosen myyjästä. Joten pitäkäähän peukut pystyssä ja toivokaa, että Rytmirouva saa talliin tilaa.



  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.