Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Matoja korvassa

Musa ja KirjatPosted by Rytmirouva Thu, October 12, 2017 16:14:27

Mistä tunnistaa kunnollisen korvamadon? Siitä, että se jyrskyttää korvakäytävässä useita viikkoja ja katoaa välillä vain tullakseen takaisin entistä sitkeämpänä. Todennäköisesti seuraava tieto sinetöi maineeni outouksien haalijana, mutta minä olen hyvin suosittu isäntäeliö korvamatoloisille. Enkä nyt todellakaan tarkoita biisejä, joita kaikkien päässä silloin tällöin jää svengaamaan, vaan puhun biiseistä, jotka ovat olleet seuranani useita vuosia. Jos kyseessä olisi lyhyempiaikainen tuttavuus, voitaisiin puhua symbioosista. Minäkin hyötyisin hyvästä musasta kunhan ei tarvitsisi yhtä ja samaa sävelmää kuunnella vuosikausia.

En tosiaan tiedä, onko ilmiö normaali? Tuskin, aina kun luulen, että jokin hassu ominaisuuteni on normaalia, olen väärässä. Useita vuosia mukanani kulkenut matonen on Abban ”Thank you for the music”. Vanhimmat lehmät osaavat tämän kipaleen ulkoa, tykkään lauleskella, hyräillä tai vihellellä navetassa. Nyt Abba on ollut poissa pitkään, mutta tämä kirjoitus lienee jonkinlainen kutsuhuuto, joten kohta taas jammaillaan länsinaapurin tahdissa.

Toinen yhtä sitkeä, mutta vähän tuoreempi tapaus on Steve Kekanan ”Raising my family”. Tämä on mysteeri, koska en ollut edes hiljattain kuullut koko biisiä kun se hyökkäsi kimppuuni. Tosin sisko kertoi huudattaneensa tätä sterkoista kun olin kakara, selittynee jotenkin sitä kautta. Biisi alkoi jossain vaiheessa kypsyttämään niin pahasti, että olen tehnyt siihen monet uudet sanoitukset. Sanoituksissa seikkailevat lehmät ja hevoset iloisesti sekaisin ja ihan suomen kielellä, vain kertosäkeen sävel on pysyvää.

Pysyviä matosia ei ole montaa. Kahden yllä mainitun lisäksi vain Eaglesin ”Hotel california” ja PMMP:n ”Pikkuveli”. Lyhytaikaisia korvamatoja sen sijaan on paljon ja usein.

Päässäni ei ole koskaan hiljaista, jos en ajattele niin laulan tai hyräilen jatkuvasti mielessäni. Tietenkin pään sisällä soivat biisit ovat niitä, mitä olen viime aikoina kuunnellut. Tällä hetkellä kumisee Don Huonot, kumisee jopa niin paljon, että lienee syytä vaihtaa kohta levyä. Korvamadoksi pesiytynyt Donkkaribiisi on ”Sydänpuu” 2014 versio, saa nähdä jääkö pysyväksi vai meneekö omille teilleen…









  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.