Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Murheen mailla

Mitä diipimpää sitä kriipimpääPosted by Rytmirouva Sun, November 05, 2017 15:55:49
Oletko joskus salaa mielessäsi hymähdellyt kanssaeläjien murheille? Tai et edes välttämättä niin salaa, olet jopa saattanut huomauttaa turhanpäiväisten asioiden murehtimisesta. Pitäähän asioilla olla jonkunlaiset mittasuhteet, vai mitä?


Onko toisen huoli tai murhe isompi tai pienempi kuin jonkun toisen? Miksei olisi, onhan täysin eri asia sairastaa parantumatonta tautia tai menettää perheenjäsen kuin tuskailla hankalaa ihottumaa tai jäniksen syömiä omenapuita. Nopeasti ajateltuna ja laajassa perspektiivissä näin onkin. Ihminen aina hetken muistaa arvostaa perusasioiden hyvyyttä kun joutuu läheltä näkemään elämää mullistavia onnettomuuksia tai sairautta. Joskus kauempaakin näkeminen riittää.

Minulle kaukaa nähty riitti pysyvään arvostukseen. Kaakkois-Aasian tsunamissa menehtyi laulaja Aki Sirkesalon mukana koko hänen perheensä. Omassa elämässäni oli paljon yhtymäkohtia, etenkin lasten osalta, Sirkesalon perheeseen. Julkisuuden henkilö, jota en ollut koskaan edes tavannut, tuli uniini ja itkin lasten kohtaloa. Ihan yhtä lailla hotellin aamiaisella olisin voinut olla minä perheeni kanssa. Jonkin aikaa tsunamin jälkeen vahdin lapsiani kuin haukka ja vain heidän katseleminen sai kyyneleet silmiini. Varmaa on, että siitä lähtien olen halaillut lapsiani niin paljon, että he melkein nykyään juoksevat karkuun kun tulen kohti kädet ojossa.

Elämän ja arjen arvostuksesta huolimatta, murehdin arkipäivän asioita kuin kuka tahansa. Huolet ovat aina ihmisen omia ja oman kokoisia, eikä läheltä katsottuna kenenkään murheet ole eri suuruisia kuin jonkun toisen. Ihmiseltä ei voi vaatia, että omenapuista tai ihottumasta murehtiminen on kiellettyä, koska naapurilla on talo palanut. Jokainen meistä kokee huolet ja murheet juuri omalla kohdallaan ja omassa elämässään. Ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia millään tavalla ja niiden paino harteilla on juuri sen verran kuin ihmisestä itsestä tuntuu.

Väärin asennettu vessanpytty, sairaan lapsen äidin huoli, jäniksen popsima omenapuu, yrityksen konkurssi, rengasrikko, omaishoitajan väsymys, lemmikin kuolema, lapsen kuolema, väärä tapetti...

Varmaa on, että murheet painivat eri sarjoissa. Mutta mihin sarjaan sattuma sinut heittää on arpapeliä ja ihan jokaisen sarjan murheet tuntuvat kantajastaan raskailta.



  • Comments(1)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.
Posted by maya Sun, November 05, 2017 21:47:17

Ja kuinka monta kertaa sitä itsekin ajattelee omia pieniä murheita, kuinka mitättömiä ne onkaan jonkun toisen murheisiin verrattuna.....Mutta niinhän se menee kuin kirjoitit ja niin kuuluu mennäkin.