Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Kauppa se on mikä kannattaa

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Wed, November 08, 2017 20:55:23
Vihdoin ja viimein sain puserrettua myynti-ilmoituksia varsoista ja jopa siroteltua niitä internetin ihmeelliseen maailmaan.


Kaikki mahdolliset myyntisivustot on hyödynnetty ja ilmoitukset laadittu niin hyvin kuin vain Rytmirouva osaa. Innolla olen jo jonkin aikaa odotellut ostajien ruuhkaa. Miten ihmeessä valitsen, kenelle suostun hevoseni myymään? Varmaankin laadittava jonkinlainen lista, minne laitan plussia ja miinuksia ostajaehdokkaiden kuulustelun perusteella. Se onnekas, kenen nimen perässä on eniten plussia, saa kunnian toimia hevoseni uutena omistajana.

Nyt vain odottelen, että tämä odottelu loppuu ja puhelinlangat kuumenee, sillä tähän asti on kyllä hiljaista pidellyt. Alkuun kädet innosta täristen vastasin puhelimeen kun soittajana näkyi tuntematon numero, yleensä toisessa päässä oli lehtimyyjä tai lehtimyyjä (oikeasti oli ja kauppasi "Hevosurheilu" lehteä, how weird is that?).

Puhelimeni ilmoittaa kivalla pienellä kilahduksella sähköpostin saapumisesta, tuolla kilahduksella oli myös alkuun melko dramaattinen vaikutus mutta pikkuhiljaa draama on vaihtunut B-luokan nyyhkyleffoihin.

Jos nyt ihan vakavasti pureudun aiheeseen, niin se ei ole kaunista kuultavaa. Minulla on tallissa siitostamma, jonka suku on kuin Kiinan keisarilla. Olen huolella ammattilaisen avulla valinnut juuri tälle tammalle sopivan oriin ja näiden kahden rakkauden hedelmä se vasta onkin sukupuultaan puhdasta kultaa.

Tamman kantavaksi saaminen ei pitäisi olla tähtitiedettä, paitsi että on se. Ehkä jopa enemmän kvanttifysiikkaa, ainakin minun tamman kohdalla. Tamman kuljetus oriasemalle lähes sadan kilometrin päähän ei ole kertaluontoista, koska eihän se hepo tietenkään heti ensimmäisellä kerralla tiinehdy. Ja tietenkin tamma asuu klinikan tallissa, kunnes se on siemennetty oikeaan aikaan, riittävän monta kertaa ja lopulta kiima ohi. Tämä toistuu niin kauan, kunnes todetaan, että tamma on tänä kesänä maho tai kantava. Kuluja on tähän asti kertynyt kuljetuksista, klinikan karsinapaikasta, eläinlääkärin töistä ja sperman kuljetuksesta milloin mistäkin, tässä tapauksessa lentorahdin hinta länsinaapurista.

Jos nyt käy niin hyvin, että iloinen perhetapahtuma on luvassa seuraavalle kesälle, tamma täytyy tietenkin monta kertaa ultralla tarkistaa edelleen tiineeksi, huolehtia asianmukaiset rokotukset sekä tietenkin hoitaa ja ruokkia niin kuin tiine tamma hoidetaan ja ruokitaan. Suomen hevoskasvatuksessa nämä kulut lienee aina kuitattu talkoilla, ettei vaan kukaan rikastumaan pääsisi.

Varsinainen lysti alkaa kun kauan odotettu tuleva Elitloppet-voittaja vihdoin syntyy. Yöunet ovat tietenkin olleet menetetty jo viikkotolkulla, jos et ramppaa tallissa tai vahdi valvontakameran kuvaa kaiket yöt, niin aina voit murehtia missä virheasennossa se varsa (tietenkin kuolleena) syntyy.

Jos käy niin onnellisesti, että varsuli syntyykin hengissä ja ehjänä, niin sitten voitkin huolehtia ternimaidon saannista ajallaan, ternimaidon vasta-aineista, paskomisesta, pissaamisesta, ylös noususta, kävelystä, ulkoilusta, tamman jälkeisistä ja sen paskomisesta ja pissaamisesta ja mahdollisesta halusta raadella oma lapsi palasiksi tai vähintään olla päästämättä lasta syömään. Tämä kaikki menee edelleen osastoon "talkoot".

Jos ihme on tapahtunut ja varsa edelleen hengissä muutaman kuukauden ikäisenä, onkin aika alkaa oikein huolella kaivamaan kuvetta. Isäpapan omistaja haluaa oman osuutensa varsamaksun muodossa (sperma sisältänee vähintään kultahippuja laskun perusteella), varsa täytyy tunnistaa ja siruttaa, madottaa, rokottaa ja tietenkin opettaa tavoille (talkoot).

Yli vuoden talkoilun ja äheltämisen jälkeen tallissa on upea, hienorakenteinen, kiiltäväkarvainen, terve ja hyväkäytöksinen varsa. Sukupuu kestää vertailun kovassakin seurassa ja geenien puolesta paukut riittää vaikka mihin.

Optimistisesti ajattelin, että jos laitan hinnaksi kertyneet todelliset kulut ja muutaman satasen vaivanpalkkaa, niin joku ravihevosista ymmärtävä on valmis satsaamaan laatuun. Ei ole. Mutta ei hätää, huomasin että muutamalla satasella saa jos vaikka minkälaisia varsoja. Onneksi kasvatustoiminta kukoistaa! Ja ennen kaikkea, onneksi tammani ei ole tiine.



  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.