Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Losing my religion

Pieniä matkakertomuksiaPosted by Rytmirouva Tue, December 05, 2017 13:18:34
Ensimmäinen Lontoon reissu on nyt takana ja kokemus oli oikein positiivinen. Minulla on ollut epäilykseni kaupungin suhteen, enkä tiedä olisinko vieläkään sinne eksynyt, jos ei seura olisi velvoittanut.


Sumun seassa busseihin ja mustiin takseihin törmäily vaihtui viihtyisään ja tilavaan kaupunkikuvaan. New Yorkiin verrattuna kaupungissa oli suorastaan väljää ja pilvenpiirtäjien puuttuminen lisäsi viihtyisyyttä. Metro oli helppokäyttöinen, kuten metrot yleensä ovat ja punaisia busseja huristeli jatkuvalla syötöllä ympäri kaupunkia. Taksin (sen mustan) sai helposti ja nopeasti lennosta. Ensimmäisen lomapäivän kylmyys tosin oli henkeäsalpaavaa, viima oli jäinen ja kerrospukeutuminen tuli tarpeeseen.

Westminster Abbey kuului niihin nähtävyyksiin, jotka olivat "must-listan" kärjessä. Sen lisäksi, että kirkossa on kruunattu lähes kaikki Englannin monarkit, on se kuuluisa ja arvostettu viimeinen leposija kuninkaallisille ja monille merkittäville henkilöille eri aloilta. Kirkkoon on haudattu mm. tiedemiehet Charles Darwin ja Isaac Newton, säveltäjä Georg Friedrich Händel sekä kirjailijat Charles Dickens ja Rudyard Kipling. Mainitsemisen arvoinen detalji myös, että siipan syntymäpäivänä vietettiin Westminster Abbeyn 900 vuotisjuhlia.

Päätimme ajoittaa kirkkoon tutustumisen samaan aikaan kuoron esiintymisen kanssa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, hienoa kuorolaulua kunnon akustiikalla ja ilmainen sisääänpääsy. Normaali lipun hinta on 20 puntaa aikuiselta, mutta kirkonmenoihin osallistumisesta ei tietenkään maksua peritä. Hyvin pian sisäänkäynnin jälkeen kävi ilmi, että kyseessä ei ole pelkästään kuorolaulua, vaan olimme matkalla pienimuotoiseen jumalanpalvelukseen. Osa pienestä seurueestamme oli valmis pakenemaan takaisin Lontoon yöhön, mutta matkanjohtajan vakuuttelu kuoron pääroolista, sai meidät yhtenä rintamana istahtamaan kirkon penkkiin.

Kirkko oli upea ja istuimme paraatipaikalla alttarin läheisyydessä. Pystyin helposti näkemään kruunun laskeutuvan siniverisen päähän tai kuninkaallisen hääparin polvistuneena alttarille. Pakosuunnitelmia ei tarvinut ottaa käyttöön, tilaisuus kesti vain tunnin ja kuoro tosiaan näytteli pääroolia toimituksessa. Heleä-ääniset pienet pojat lauloivat uskomattoman kirkkaasti ja kauniisti ja kuoro täydentyi aikuisista miesäänistä.

Tällä kertaa tutuksi tuli vain pieni osa Westminster Abbeysta, kirkon muihin osiin tutustuminen ei enää toimituksen jälkeen ollut mahdollista. Pois lähtiessä papit olivat ovella hyvästelemässä ja kättelemässä toimitukseen osallistuneita, Rytmirouvakin pääsi paiskaamaan kättä punakaapuisen kanssa. En kuitenkaan jäänyt juttusille, kuten monet muut tekivät. Ensi kerralla täytynee ostaa pääsylippu ja käydä ihastelemassa kirkkoa tarkemmin, varsinkin Insinööriä jäi kaivelemaan Newtonin haudan missaaminen.



  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.