Munaravilla maaliin

Munaravilla maaliin

kirjoittajan kipuilua

Intohimona kirjoittaminen. Juttuja laidasta laitaan: karvakorvista, kaksijalkaisista, lenkkeilystä, maalaisidyllistä tai sen puutteesta, musiikista... lista on loputon, pääasia on kirjoittaminen.
https://www.blogit.fi/munaravilla-maaliin/seuraa

Sopu sijaa antaa

HevoshommiaPosted by Rytmirouva Sat, February 03, 2018 14:47:56
Olen alistunut kohtalooni ja todennut, että minut on tarkoitettu omistamaan liikaa hevosia. Sitkeät yritykseni saada toinenkin varsa myytyä, eivät tuottaneet tulosta ja hain pikkuisen oripojan kotiin kasvamaan.


Postimerkin kokoinen talli on nyt saavuttanut lakipisteensä ja jokainen neliömetri on varattu hevosille. Turha edes uneksia varusteiden, rehujen tai loimien säilytyksestä, puhumattakaan hevosten pesusta tai muista erityistoimista. Talliin ei mahdu nuppineulaakaan. Alkuperäinen pohjapiirustus piti sisällään kaksi boxia, nyt niitä on neljä. Hevosten siirtelyt ja karsinoiden siivous muistuttavat laatikkoleikkiä, avaappa ovet väärässä järjestyksessä niin huomaat olevasi satimessa yhdessä kottikärryjen kanssa.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun tallia on muokattu. Luottotimpurin syvä huokaus tulee suoraan sydämestä kun mainitsen sanan talli. Karsinoita on tullut ja mennyt, varsinkin tullut. Tallin parvelle johtavat portaat on poistettu karsinan tieltä useammin kuin kerran ja sittemmin niitä ei enää laitettu takaisin lainkaan, "mitä suotta, poishan ne kohta otetaan kuitenkin". Siirrettävät, kevyet ja toooosi kätevät alumiinitikkaat toimivat reittinä vintille pitkään, kunnes onnistuin tipauttamaan itseni tikkaiden yläpäästä, lähes kolmen metrin korkeudesta, tallin lattialle. Luita ei murtunut ja vintti on siitä lähtien toiminut tyhjän panttina. Sinällään putoamiseni tikkailta ei tullut yllätyksenä kenellekään, kotiväki tietää kuinka auttamattoman kömpelö olen, kaatuilen ja kompastelen yhtenään. Yksi monista Insinöörin minulle antamista lempinimistä on parkourtyttö.

Sopu sijaa antaa ja hyvin pikkuinen oripoika sulautui joukkoon. Kintereen irtopalojen poisto vaatii muutaman viikon sairasloman ja sitten päästäänkin tositoimiin. Tositoimia hieman hankaloittaa muutaman vuoden takainen "ikinä en enää aja ainuttakaan hevosta" ajatus, jonka seurauksena myin valjaat ja kärryt pois. Mutta ei hätää, tallissa tapahtuneen täysimittaisen suursiivouksen ja inventaarion (koska se neljäs karsina...) seurauksena, huomasin omistavani läjän kunnon vanhanajan länkiä ja setolkan, vain reki puuttuu.

Jos en saa varsaa kaupaksi, vaihtunee spinning, lenkkeily, kirjoittaminen ja lukeminen kärryillä istumiseen. Kaksivuotiaan oripojan ajeleminen lähimetsien menninkäisten joukossa luultavasti pitää kyllä sykkeen korkealla ilman sen suurempaa urheilua.



  • Comments(0)

Fill in only if you are not real





The following XHTML tags are allowed: <b>, <br/>, <em>, <i>, <strong>, <u>. CSS styles and Javascript are not permitted.